Tupakointi on väkivaltaa. Erityisesti, jos sitä harrastetaan sellaisissa paikoissa, joissa ihmisellä ei ole mahdollisuutta tupakansavulta ja -hajulta välttyä, kuten vaikkapa lapsilla perheissä joissa tupakoidaan, ns. passiivinen tupakointi.

Tai rivitaloissa, jossa naapurustossa ei noudateta kiinteistössä voimassa olevaa laajaa tupakointikieltoa, joka kieltää tupakoinnin kaikkien sisätilojen lisäksi myös parvekkeilla ja porraspielissä ja asuntopiha-alueella.

Rivi- (tai kerrostaloissa) asuu ihmisiä. Siellä ei asu vain se tupakoiva ihminen (ihmiset), joka itsekkäästi käryttää huomautuksista huolimatta sitä sätkäänsä aamusta iltaan. Se käry ei jää sinne ulos, jossa pilaa kauniin raikkaan kesäpäivän tuoksut, vaan se tunkeutuu muiden ihmisten asuntoihin sisälle. Olisi vähintäänkin inhimillistä ottaa huomioon ne ihmiset, jotka eivät ole moisen riippuvaisuuden orjia, erityisesti lapset ja nuoret.

Tupakointi on typerää. Kuka tupakoi vielä vuonna 2021? Kaiken valistustyön tuloksena pitäisi moinen, etten sanoisi tukkijätkämäinen, ”mettäläinen” menneiden aikojen ikävyys, olla jo taaksejäänyttä elämää, apuja kun on saatavilla. Jos kuitenkaan ei pysty riippuvuuttaan selättämään, olisi suotavaa ettei antaisi sen olla muiden ongelma. Voisi muuttaa asumaan vaikkapa keskelle metsää missä muiden ei tarvitse niitä sauhuja haistella. Tai ainakin rantautua käryttämään sinne metsänreunaan.

Olisi myös suotavaa, että kun tupakoinnin kieltävä ehto taloyhtiössä on, sen noudattamista myös valvottaisiin.

Naomi Mesin
taiteilija, kirjailija, puutarhuri ammatinharjoittaja
Sastamalan Suodenniemeltä