Koko Suomi on järkyttynyt 8-vuotiaan Eerika-tytön kohtalosta ja tapaus on saanut lukuisat kansalaiset ottamaan yhteyttä myös lapsiasiavaltuutettuun. Ihmiset ovat kyselleet miten tällaista voi tapahtua meillä: lasta pahoinpidellään ilmiselvästi, mutta viranomaiset eivät ryhdy mihinkään toimiin. Lapsiasiavaltuutettu vaatii, että lastensuojelun laatua aletaan arvioida säännönmukaisesti, jollaista meillä ei nyt tehdä. Hän myös vaatii, että toimintatavoista täytyy pystyä keskustelemaan julkisesti ilman, että viranomaiset vetoavat heti salassapitoon. Julkisuudessahan on kerrottu, että monien eri viranomaisten toimista huolimatta yhdellekään tilanteen vakavuus ei valjennut. Tai sitten ei löytynyt keinoja puuttua. Vanhempien oikeudet ajoivat lapsen edun edelle järkyttävin seurauksin.
Kuulustelupöytäkirjoista ilmenee, että tyttö oli kolmen kuukauden ajan huostaanotettuna ja sinä aikana hänen kerrotaan olleen iloinen ja positiivinen. Sitten hänet palautettiin kotiin. Asiasta kuultuaan lapsi oli ollut surullinen ja itkenyt. Eikö asiantuntijoiden hälytyskellojen olisi luullut soivan jo siinä vaiheessa? Eikö suurin osa lapsista kuitenkin halua kotiin, vaikka siellä ei niin mukavat olot olisikaan?
Pian isälle palauttamisen jälkeen tytön koulussa pantiin merkille, että hänessä alkoi taas näkyä mustelmia ja raapimisjälkiä, eräänä aamuna koko hänen poskensa oli mustana. Koulusta oltiin kevään aikana useaan otteeseen yhteydessä tapausta hoitaneeseen sosiaalityöntekijään ja lastensuojeluilmoituksia tekivät myös naapurit, samoin lapsen biologinen äiti. Ilmoituksiin ei reagoitu. Eikö hälytyskellojen olisi luullut kilkattavan jo niin lujaa, että se olisi vienyt asiaa hoitaneen/hoitaneiden henkilöiden yöunetkin?
Jokaiselle pitäisi taata turvallinen lapsuus, mutta viranomaistoiminnassa lapsen etu ei aina toteudu. Nyt voi ihan aiheellisesti kysyä, että mikä ihmeen lastensuojelu? Mikä on sellainen järjestelmä, joka ei pysty suojelemaan selkeästi sen tarpeessa olevaa?
Kymmenisen vuotta sitten Britanniassa 8-vuotiaan Victoria-tytön surma myllersi maan lastensuojelun ja tapauksen käsittelystä seurasi laki Children Act 2004, jolla parannettiin viranomaisten kykyä puuttua lasten kaltoin kohteluun. Meilläkin tarvitaan nyt pikaisia toimia: mitkään asiat tai lakipykälät eivät saa ajaa lapsen edun edelle. Mitataanhan sivistysvaltion tasoa sillä, miten se huolehtii heikommistaan.
