Aino Anni Ilona Lumiainen (o.s. Jaakola) kuoli 21.2.2022 Sastamalakodissa 93-vuotiaana. Ilona syntyi Suodenniemellä kolmelapsiseen perheeseen ja oppi toimeliaaksi jo varhain, sota-aikana hän liittyi pikkulottiin aikuisten lottien avuksi. Tästä tuli mummulle tärkeä asia, Lottaperinteen puheenjohtajana hän toimi monet vuodet elämänsä loppuun asti.

Yrjö Lumiaisen kanssa Ilona meni naimisiin 1949, ja perheeseen syntyi 3 poikaa ja tyttö. Alku oli vaatimaton; Saarikon tilasta lohkaistiin perheelle tontti, vanhaan suuliin tehtiin navetta, rakennettiin saunatupa, jonka hellahuoneessa asuttiin. Rakentamista jatkettiin uudella navetalla ja asuinrakennuksella, broilerkanaloilla jne. Perheellä oli laaja ystävä- ja tuttavapiiri, ja ovet olivat aina auki taloon poikkeaville vieraille ja satunnaisille ohikulkijoille – erinomaisissa tarjottavissa ei oltu säästelty kermaa eikä voita.

Lumiaisen tila oli suosittu vierailukohde, jossa sai tutustua uudenlaiseen maalaiselämään.  Yrjö-taatan sairastuttua mummu aloitti Kiikoisissa ruokalan pidon, mutta siirtyi vähitellen pitopalvelukokiksi, jolle onnistuneet juhlat olivat kunnia-asia. Hänen työtään jatkaa Kankaanpäässä sijaitseva Lumiaisen pitopalvelu, jonka tarina on alkanut ruoanlaittotaidoillaan mainetta niittäneestä mummustamme.

Mummullamme oli paljon harrastuksia, rakkaimpina käsityöt. Hän ompeli, kutoi mattoja ja kangasta, valmisti seinävaatteita, liinoja ja opetteli nypläyksen – teki muun muassa upean kastemekon nyplättyine pitseineen, jossa useimmat lastenlastenlapset on kastettu. Mummu rakasti myös puutarhanhoitoa, voitti kotipihakilpailuita, ja perhekin sai nauttia puutarhan antimista. Ilona-mummu oli Suodenniemen Yrittäjien perustajajäseniä. Hän toimi monissa luottamustoimissa ja yhdistyksissä  (mm. Säästöpankki, kunta, seurakunta, puoluepolitiikka), maatalousnaisissa, Eläkeliitossa ja viime vuosina Parkinson-kerhossa.

Miksi Mestariemäntä? Ilona osallistui vuonna 1966 Taidossa talonpito -kilpailuun, jonka oli järjestänyt Maatalousseurojen Keskusliitto. Hän voitti tiukan kilpailun ja oli naisten sarjan valtakunnan mestari. Olihan hän muutenkin mestariemäntä, ei voi kuin ihmetellä, miten paljon hän on tehnyt työtä – mistä hän on saanut kaiken ajan?

Ilona oli uudistushaluinen ja ennakkoluuloton kokeilija, vahva ja periksiantamaton, hän oli täydellisyyden tavoittelija, joka oli melko armoton myös itseään kohtaan. Hän osasi myös iloita ja nauttia elämästä ja keskusteluissa hänellä oli usein pilke silmäkulmassa. Kerolassa asuessaan mummu oli edelleen ajassa kiinni, ja aina tavatessamme käsiteltiin maailman tilannetta, oman perheen kuulumisia ja vanhoja sattumuksia yhdessä nauraen. Mummu oli kiinnostunut meistä kahdeksasta lastenlapsestaan ja arvosti meitä suuresti.

Paljon olemme mummulta oppineet, ja Ilonan perintö elää meissä kaikissa: elämän kolhut ja vaivat eivät ole esteenä tekemisissä, aina löytyy keinoja, joilla mennä eteenpäin, ne vain pitää keksiä.

Liisa Vuorilehmus (o.s. Lumiainen) ja muut lastenlapset