Meitä suomalaisia ohjataan ja valvotaan nyt vuonna 2022 enemmän kuin koskaan. Poliitikot ratkaisevat jokaisen havaitsemansa ongelman niin, että ilmiötä suitsitaan uudella lailla, asetuksella ja toimintaohjeilla. Kotimaisen lainsäädäntä-ähkyn lisäksi meidän elämäämme halutaan ohjata voimakkaasti EU:n direktiiveillä.

Suomen viranomaiset noudattavat niitä 100 prosentin tarkkuudella, vaikka niiden sisältö soveltuu suomalaiseen yhteiskuntamalliin kömpelösti. Lopputuloksena liiallisesta rajoittavasta säädöstuotannosta on yhteiskunnan dynaamisuuden hiipumien. Vain suuryritykset läpäisevät Suomen nykyisen lupa- ja valvonta- byrokratian.

Säädökset vaativat koko ajan lisää viranomaisvalvonta. Jättimäisiä virastoja synnytetään lisää valvomaan Suomen avointa sektoria. Avoin sektori on tuottanut ne verotulot, joilla hyvinvointiyhteiskunnan ilmaiset palvelut ja viranomaisten palkat tuotetaan. Kukaan ei mieti kokonaisuutta.

Tulevassa hallitusohjelmassa tulisikin linjata niin, ettei uutta, turhaa lainsäädäntää luoda. Uuden hallituksen tulisi keskittyä pienyritystoimintaa kurjistavien säädösten korjaamiseen ja karsimiseen.

Juuri nyt runnotaan kotimaista ja EU:n ympäristölainsäädäntöä hyvien ilmastotavoitteiden nimissä. Kukaan ei kysy, ovatko ne perustuslain hengen mukaisia. Ymmärrys siitä, miten uudet säädökset vaurioittavat nykyistä suomalaista yritystoimintaa ja ruuantuotantoa, puuttuu ideologiasta voimansa saavilta ministereiltä.

Säädösten valvonta työllistää valtavasti virastojen uumenissa toimivia virkamiehiä. Nykyinen virkamieskulttuurimme korostaa lupa- ja valvonta-asioissa lakien ja tarkentavien säädösten pilkuntarkkaa noudattamista.

Virkamiespäälliköt, jotka vielä 1990-luvulla suorittivat tulkinta-asioissa harkintaa, ovat täysin kadonneet. Kun terve harkinta puuttuu, lupaprosessit pitkittyvät ja kustannukset kasvavat. Miksi harkinta on ”kuollut”. Nykyisellä virkamiestyypillä on ykköstavoitteena välttää pienikin virkavirhe. Suomessa virkamiehillä menee hyvin.

Jukka Tuori
maakuntaneuvos
Satakunta, Huittinen