Kirjakaupunki Sastamala on ollut savolaiset juuret omaavan kirjansitojamestari Tarja Rajakankaan koti jo yli parikymmentä vuotta. Mestarin opissa olleille Rajakankaan lahjakkuus ei liene yllätys, mutta suuremmalle yleisölle hän saattaa vielä olla tuntematon suuruus.
Heinäkuun alussa 50-vuotias kädentaitaja noteerattiin korkealle alan suurimmassa kilpailu- ja näyttelytapahtumassa Englannissa. Vammalassa, Sylväänkadulla sijaitsevassa kerrotalohuoneistossa työpajaansa pitävä sastamalalainen on siis alallaan maailman huippuja.
”Tuntuu hienolta. Vielä kun osaisi hyödyntää saatua tunnustusta markkinointimielessä”, hän naurahtaa.
Alku ei ole vallan huono, onhan jo yksi toimittaja ilmaantunut Rajakankaan työhuoneelle ihmettelemään.
Rajakangas loihtii Kirjatar-yrityksensä kautta kauniita kirjakoruja sekä tilauksesta melkeinpä millaisia vain kirjasidontoja. Moni omistajalleen tärkeä opus on saanut uuden elämän tämän naisen hyppysissä.
Luen paperipinoista: Jane Austen, Minna Canth, Agatha Christie, J.K. Rowling, William Shakespeare ja Mika Waltari. Pinoissa on materiaalia kaula- ja korvakoruihin.
”Jos vain ehdin, teen vielä joskus uudet kannet tähän Kaarlo Sarkian runokirjaan”, esittelee mestari tekemäänsä kirpputorilöytöä.
Harvinaisemmat ammatit katoamassa?
Tarja Rajakankaan leipätyö on opettaminen ja hän pitää työstään, koska uuden oppiminen on niin hauskaa.
”Rakastan oppimista ja sitä, että saan muutkin innostumaan uusista asioista. On ihmisiä, jotka tulevat kursseilleni aina uudestaan, heistä on tullut ystäviä.”
Sastamalan Opistossa Tarja on vetänyt kursseja useiden vuosien ajan. Syksyllä kutsuvat taas lisäksi muun muassa opistot Hyvinkäällä, Jyväskylässä, Uudessakaupungissa ja Turussa.
Kipinä kirjansidontaan syttyi artenomiopintojen aikana Kuopiossa. Seurasi työharjoittelu Englannissa, minkä jälkeen Tarja opiskeli kirjansitojan ammattitutkinnon Tyrvään käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa, jossa myöhemmin myös opetti.
Viimeiset kirjansitojat valmistuivat paikkakunnalla vuonna 2018. Tuolloin ammatillisen koulutuksen reformin myötä kirjansitojan ammattinimikkeet poistettiin tutkintorakenteesta monen muun harvinaisen ammatin tavoin.
Kirjansidonta kiinnostaa elämyksiä ja kokemuksia janoavia ihmisiä, mutta ei siinä määrin, että päättäjät haluaisivat tarjota alan opetusta Suomessa. Tai ehkä kädentaitojen arvostus on digiaikana hiipunut siellä, missä asioista päätetään, Rajakangas miettii.
Suuntaus on hyvin samanlainen muuallakin Euroopassa, koulutusohjelmia suljetaan. Muutama opinahjo vielä kuitenkin löytyy, muun muassa Ruotsissa Leksandin kansanopisto tarjoaa kokopäivätoimista kirjansidonnan opetusta.
Surettaako tilanne?
”Oikeastaan minulla on toiveikas olo. Englannissa tapasin juuri myös itseäni huomattavasti nuorempia kirjansitojia, eli uusiakin taitajia alalla on.”
Rajakangas kertoo, että myös pohjoismainen yhteistyö on tiivistymässä. Perusteilla on maiden oma yhdistys, jonka tavoitteena on kehittää alaa ja edistää sen tunnettuutta.
”Ehkä meitä on tulevaisuudessa pienempi mutta sitäkin intohimoisemmin asiaamme suhtautuva joukko”, hän miettii.
Satavuotista perinnettä ja suomalaista poronnahkaa
Palataanpa vielä heinäkuun alkupäiviin, Englantiin ja Oxfordin yliopistoon. Kansainvälisen kilpailun teemana olivat kasvit, kukat, puutarhat ja kaikki kasvikuntaa koskeva. Teemalla haluttiin juhlistaa Oxfordin kasvitieteellisen puutarhan perustamisen 400-vuotisjuhlavuotta.
Tarja Rajakankaan sidos nimeltä Bildatlas öfver Växtriket sijoittui 28 eri maasta tulleen 116 osallistujan joukossa toiseksi. Vuonna 1893 Helsingissä painettu kirja on kasvikuvasto, jossa on tekstiosa, hakemisto ja 68 sivua täynnä upeita värikkäitä kuvia kasveista ja kukista. Teoksen Tarja oli saanut lahjaksi mieheltään.
”Kaikki palaset loksahtivat paikoilleen. Kirja oli täydellisesti teemaan sopiva. Oli hienoa antaa sille sen hengen mukainen ulkoasu.”
Tarjan käsissä teos koki muodonmuutoksen. Etu- ja takakansi ovat nyt poropergamenttia ja selkä vuohennahkaa. Sidos on liimaton sidos ja sivut on kiinnitetty kansiin selässä näkyvällä ketjupistoihin perustuvalla ompeleella silkki- ja kultalangalla ommellen. Titteli on painettu nahkaan messinkikirjasimilla käsikastin avulla, teksti on tummennettu kynttilän noella.
”Satoja vuosia vanhaa käsityöperinnettä yhdistettynä moderniin suomalaiseen rouheuteen”, mestari tiivistää nauraen.
Sastamalalaisen taidonnäyte päätyy näyttelykiertueen jälkeen kirjankeräilijä, miljonääri Mark Gettyn kokoelmiin Englantiin. Alati karttuva kokoelma on sijoitettu varta vasten sille rakennettuun kiviseen kirjastolinnaan.