“Onko se luvannut sadetta niskaan”, Huittisten seurakuntakeskuksen etupihalla pohditaan. On käynnistymässä Viestipyhiinvaelluksen Huittisten osuuden kolmas päivä ja pyhiinvaeltajat ovat lähdössä kävelemään kohti Kokemäkeä.

Edessä on yksi viestipyhiinvaelluksen pisimmistä taipaleista, lähes 30 kilometrin matka Lauhan Maijapirtin kautta Pyhän Henrikin saarnahuoneelle.

Huittisten seurakunnan lapsityönohjaaja Silja Haavisto hämmästelee, että toistaiseksi pyhiinvaeltajat ovat säilyneet varsin kuivin nahoin. Ennusteet kuitenkin enteilevät viimeiselle päivälle rapsakkaa vesikuuroa.

“Onneksi emme ole sokerista”, Haavisto naurahtaa.

“Keskiviikkonakin Sammussa tihutti ihan vähän, mutta se ei edes kastellut”, Pertti Tiuttu ja Tuomo Matoniemi juttelevat.

Savonlinnasta Turkuun

Helatorstaina Savonlinnasta liikkeelle lähtenyt viestipyhiinvaellus saapui Turun arkkihiippakunnan alueelle Huittisiin viime keskiviikkona. Viesti on kulkenut koko kesän ajan Suomen halki Pyhän Olavin mannerreittiä pitkin. Matkaa on tehty kävellen, pyöräillen ja kirkkoveneellä.

Huittisiin viesti tuotiin Sastamalasta ja huittislaiset viestinviejät kuljettivat viestikapulan Kokemäelle. Päätepisteeseen Turun tuomiokirkkoon viestikapulan on määrä saapua elokuun 14. päivä.

Ripovuorella viestikapulan keskiviikkona vastaanottanut rovasti Simo Laitila kiitteli Huittisten pyhiinvaellusosuuden onnistuneen erinomaisesti. Kymmenille pyhiinvaelluksille elämänsä aikana osallistunut Laitila painotti, että kulkemisen ohella vaelluksilla tärkeitä ovat kohtaamiset.

“Pyhiinvaelluksien myötä olen saanut kohdata ihmisiä ympäri maailmaa. Myös näiden kolmen päivän aikana on koettu hienoja kohtaamisia”, hän sanoi.

Laitila korosti, että ihmisten kanssa kulkiessa ja ajatuksia vaihtaessa syntyy uudenlaisia yhteyksiä.

“Se on ennen kaikkea kokemuksien jakamista elämästä. Siitä tulee kivoja ja hyviä tunteita, jotka usein kantavat pitkin elämän.”

Kohtuus, kestävyys ja toivo

Viestipyhiinvaelluksen 2022 viestikapulana toimi vesipullo täynnä puhdasta vettä. Viestikapulan ohessa kulkevaan kirjeeseen Mikkelin hiippakunnan piispa Seppo Häkkinen on kirjoittanut vaeltajille kirjeen.

Häkkinen toteaa, että puhdas vesi kutsuu kohtuuteen.

“Luonnonvarat on annettu meille viljeltäviksi ja varjeltaviksi, kohtuudella käytettäviksi ja uskollisesti hoidettaviksi”, Häkkinen muistuttaa.

Pitkällä matkalla vesi antaa voimaa ja kestävyyttä.

“Vaellukseen kuuluu myös vaikeuksia. Niissä tarvitaan kestävyyttä. Vaellus on yhdessä kulkemista toistemme taakkoja kantaen”, kirjeessä todetaan.

Kolmas pyhiinvaelluksen viesteistä on toivo.

“Se sopii tähän aikaan, sillä ihmiset kaipaavat nyt toivoa. Tavallaan olemme tekemässä rauhantyötä”, Laitila totesi.

Viestikapulaa kuljetettiin Wanhoilla Konneilla

Viestipyhiinvaelluksen Huittisten osuuden järjestelyistä vastanneet Silja Haavisto ja Huittisen seurakunnan nuorisotyönohjaaja ja tiedotussihteeri Marjo Mäki kertoivat, että Huittisten vaelluspäiviin haluttiin keksiä myös jotain aivan erityistä.

“Mietimme, että viestiä voitaisiin viedä täällä eteenpäin jollain erikoisella tavalla. Kirkkoveneellä sitä oli jo kujetettu, mutta siitä sain idean hevosvankkureista. Sen toteuttaminen osoittautui kuitenkin varsin haasteelliseksi, mutta Marjo keksi traktorikyydin, mikä sopiikin Huittisiin hyvin”, Haavisto kertoi.

Perjantaina pyhiinvaeltajat ja viestikapula pääsivätkin taittamaan osan matkasta Huittisten Wanhojen Konneitten vanhan traktorin kärryssä.

“Sellaista ei ole muuten tapahtunut missään muualla”, Suomen ensimmäisen pyhiinvaelluskeskuksen projektipäällikkö Annastiina Papinaho naurahtaa.

Keskiviikkona pyhiinvaeltajat pääsivät tutustumaan Ryti-taloon ja torstaina ohjelmassa oli tarkoitus olla ohjaaja Juha Hurmeen ja näyttelijä Roosa Söderholmin esittämiä dialogeja keskiajasta, kansanrunoudesta ja suomalaisesta metsämytologiasta.

“Valitettavasti molemmat joutuivat perumaan osallistumisensa viime hetkellä sairastumisen vuoksi”, Haavisto harmittelee.

Pääasiassa päivän tai parin vaelluksia

Papinahon mukaan viestipyhiinvaellukselle on osallistunut kesän aikana satoja ihmisiä.

“Pääasiassa niin, että paikalliset ihmiset ovat kulkeneet lähiseudullaan. Vaeltajamäärät ovat vaihdelleet muutamista muutamiin kymmeniin”, hän kertoo.

Huittisissa vaeltajia oli mukana parhaimmillaan kymmenkunta, muihin tilaisuuksiin osallistui kolmisenkymmentä henkeä.

“Suomalaiset reitit ja pyhiinvaellus ovat selvästi alkaneet kiinnostaa ihmisiä yhä enemmän viime aikoina. Eikä ihme, sillä viestipyhiinvaelluksenkin myötä on huomannut, miten hienoja paikallisia helmiä meiltä täältä löytyy”, Papinaho pohtii.

Laitila uskoo, että pyhiinvaellus sopii myös ajan henkeen, sillä pyhiinvaellukselle ei ole missään määritelty tiettyä matkaa tai pituutta.

“Minä kuitenkin näen niin, että pyhiinvaelluksessa päämäärä on tärkeä. Tietenkin matka itsessään on olennainen, mutta jotta matkaa voi pitää pyhiinvaelluksena, pitää olla jokin, mitä kohti kulkee. Muuten se on vain kulkemista”, hän sanoo.

Laitila pitää pyhiinvaelluksessa myös siitä, että jokainen on tervetullut vaeltamaan juuri sellaisena kuin on.

“Matkalla sukupuolella tai ihonvärillä ei ole merkitystä. Kyse on inhimillisyydestä ja niistä kohtaamisista siinä pienessä hetkessä.”

Kokeneen pyhiinvaeltajan silmin matkan taittaminen Huittisissa ei täysin täytä pyhiinvaelluksen tavoitteita.

“Pyhiinvaellukseen liittyy vahvasti seikkailu ja uuden löytäminen, sitä täällä ei valitettavasti ole”, Laitila hymähtää.