Huittisista kotoisin oleva, tätä nykyä Turun Urheiluliittoa edustava Lotta-Maria Maine täräytti Kalevan kisoissa melkoisen yllätyksen niin itselleen kuin suomalaista yleisurheilua seuraaville.
Parikymppinen Maine voitti naisten 3 000 metrin esteiden Suomen mestaruuden ajalla 10.32,57, jääden vain sekunnin ennätyksestään. Mestaruus on Maineelle aikuisuran ensimmäinen.
Heti kisan jälkeen Maineen oli vaikea ymmärtää voittoaan, eikä nuori nainen tahdo vielä parin viikon sulattelun jälkeenkään uskoa mestaruuttaan todeksi.
”Olin tietysti etukäteen vähän katsonut, keitä muita juoksuun osallistuu, mutta keskityin omaan kisaani, enkä muihin juoksijoihin. En siis lähtenyt kilpailuun voitto mielessä, vaan tekemään parhaan mahdollisen suorituksen”, Maine kertaa.
Tuoreen Suomen mestarin on turha kuitenkaan kieltää, etteikö voitto maistuisi makealta.
”Kalevan kisat olivat minulle tämän kauden päätavoite, joten tietenkin olo on tyytyväinen ja helpottunut, kun kisoihin osui hyvä onnistuminen.”
Suomi-Ruotsi maaottelu saa perhosia vatsanpohjaan
Mestaruuden myötä Maine pääsee edustamaan Suomea syyskuun alussa Helsingissä järjestettävässä Suomi-Ruotsi -maaottelussa.
”Etukäteen olin ajatellut, etten juokse esteitä tällä kaudella enää Kalevan kisojen jälkeen, mutta toisin kävi”, nuori nainen naurahtaa.
Maaottelu järjestetään monen vuoden tauon jälkeen uudistuneella Olympiastadionilla. Mahdollisuus osallistua isoon urheilutapahtumaan saa jo nyt perhosia Maineen vatsanpohjaan.
”Jännitän juoksua varmasti ihan hirveästi. Tällä hetkellä olen asettanut tavoitteeksi lähinnä selvitä kaikkien esteiden yli. Ruotsalaiset juoksijat ovat todella kovia, joten tässä vaiheessa kilpailusta lähdetään hakemaan enemmän kokemusta kuin menestystä.”
Suomi-Ruotsi ottelulta Maine odottaa myös joukkuehenkeä.
”Kestävyysjuoksussa on toki muutenkin hyvä yhteisö ja vaikka kilpailuissa olemme vastustajia, niin muuten muilta saa kannustusta ja tukea. Silti maaottelussa tunnelma on varmasti ihan omanlaisensa, kun kaikki suomalaiset olemme ikään kuin samaa joukkuetta.”
Yleisurheilu on ollut kuulunut Maineen elämään aina. Nainen muistelee lämmöllä, miten jo pienenä häntä kuljetettiin urheilukouluun ja viikkokisoihin.
”Päädyin yleisurheilun pariin ehkä siksi, että Huittisissa siihen oli hyvät mahdollisuudet ja sitä oli helppo harrastaa. Yläasteikäisenä harrastus alkoi muuttua tavoitteellisemmaksi ja myös menestysmahdollisuuksia alkoi punnita ihan tosissaan.”
Samaan aikaan Maine alkoi panostaa juuri juoksuun.
”Olen aina ollut hidas lyhyillä matkoilla, niin sen takia päädyin pitkiin matkoihin”, hän naurahtaa.
Vieläkään Maineella ei ole selkeää päämatkaa, mutta ei toisaalta kiire sellaista valitakaan.
”Ehkä joskus tulevaisuudessa voisin ajatella juoksevani 5000 metriä, mutta toisaalta tykkään kyllä estejuoksustakin. Minulla on paljon parannettavaa esteiden ylityksessä, joten kun kaiken saa sujumaan, nykyistä paremmat ajat ovat täysin mahdollisia.”
Toisaalta esteiden suurempi loukkaantumisriski mietityttää.
”Onneksi kestävyysjuoksussa ura kestää yleensä pitkään ja lopullisia päätöksiä voi tehdä vasta vanhempanakin. Tarkoitukseni on kausi kerrallaan katsoa, miten kehitystä tulee ja tehdä suunnitelmat sen mukaan.”
Elämässä muutakin kuin urheilu
Kun urheilua harrastaa suomenmestaruustasolla, näyttelee se elämässä väistämättä suurta roolia. Maine kertoo treenaavansa käytännössä joka päivä.
”Peruskuntokaudella minulla on selkeä viikkorytmi, kesäkaudella viikko-ohjelma rakennetaan kilpailuiden mukaan.”
Muut menot suunnitellaan aina treeniaikataulun mukaan.
”Toki se saattaa joskus harmittaa, jos ei vaikka pääse ystävien mukaan, kun on kisat. Toisaalta olen kuitenkin niin tottunut tällaiseen elämään, etten oikeastaan pidä sitä mitenkään ihmeellisenä asiana.”
Maine kokee urheilun antaneen hänelle huomattavasti enemmän kuin ottaneen.
”Sen myötä olen päässyt kokemaan paljon sellaisia asioita, joita en muuten olisi päässyt.”
Maine kuitenkin korostaa, ettei elämä saa olla pelkkää urheilua. Eikä tavoitteitakaan kannata asettaa turhan tiukoiksi.
”Haaveeni on, että pääsen joskus edustamaan Suomea aikuisten arvokisoissa ja toivon, että pysyn terveenä ja pystyn urheilemaan mahdollisimman pitkään. Haluan katsoa, mihin asti minulla on mahdollisuuksia. Oman pääni sisällä on joitain tavoitteita ja varmasti myös valmentajani on ajatellut, mitä kohti mennään, mutta mitään suurta ei ole lausuttu ääneen.”
Välillä Maine heittää ajatukset urheilusta aivan muualle.
”Tasapaino urheilun ja muun elämän välillä on minulle iso juttu. Urheilu on minulle tärkeä asia, mutta on myös niitä vielä tärkeämpiä. Välillä urheilusta tulee vakavampaa, mitä se oikeasti on.”
