”Meitille tärkeä kotoseutu” oli lauantain teema Sastamalassa, kun Tyrvään seudun kotiseutuyhdistys vietti 90-vuotisjuhlaa Vammalan seuratalolla eli Seukulla.

Musiikkia tarjoili juhlakalua kymmenen vuotta vanhempi Kiikan torvisoittokunta sekä uuden ”kotoseudun” Sastamalasta saanut Niina Wunsch.

Juhlakahvilla tarjottiin tyrvääläisittäin ohrakakkoa ja kutunjuustoa. Juhlapuheen piti Suomen Kotiseutuliiton puheenjohtaja Janne Vilkuna. Kaupungin tervehdyksen tilaisuuteen toi valtuuston puheenjohtaja Jari Andersson.

Tilaisuus päättyi komeasti Satakunnan lauluun, ja ennen sitä juhlan päätössanat lausui yhdistyksen puheenjohtaja Erkki Välimäki.

Juhlassa muistettiin ansiomerkein kotiseututyötä tehneitä. Kultaisen ansiomerkin saivat Erkki Aaltonen, Annikki Kärki, Marja Savola, Matti Valtteri Lehtinen, Esa Helander, Mauno Westergren, Maiju Vuorenoja ja Tapio Rautajoki. Hopeisella ansiomerkillä palkittiin Erkki Välimäki. Pronssisen ansiomerkin saivat Outileena Uotila, Outi Metso ja Tapio Paavonen.

Tyrvään seudun kotiseutuyhdistyksen alkutaipaleen suurin työ oli museotoiminnan aloittaminen ja juurruttaminen paikkakunnalle. Molemmat perustettiin vuonna 1932.

Toimialueeseen ovat kuuluneet koko ajan Tyrvää, Vammala, Karkku, Kiikka, ja pitkään mukana oli myös Kiikoinen. Alueen kulttuuriperinnön vaaliminen on vuosien varrella merkinnyt myös näkyvyyttä monille seudun erikoisuuksille, elinkeinoille, teoille ja työlle.

Kaikesta tästä muistutti Sastamalan seudun museon yhteistyössä yhdistyksen kanssa toteuttama Ernomasta-näyttely, joka päättyi viime viikolla. Näyttely esitteli lukuisia syitä olla ylpeä Sastamalasta.

Niin yhdistyksen kuin museonkin kotiseututyö vahvistavat näkemystä siitä, miten perinteet ja innovaatiot kulkevat käsi kädessä.

Kotiseututyön merkitystä pohti juhlassa museolehtori Marko Vesterbacka:

Kyse ei ole vain omista esi-isistä eikä omista jälkipolvista, vaan sellaisesta ajattelusta, että ”elettiinpä ennenkin” ja tullaan elämään meidän jälkeemmekin. Ei meistä kukaan täällä loppujen lopuksi kovin pitkään keiku. Tunne omasta vaikkakin hyvin pienestä paikasta osana isoa jatkumoa tuo merkityksen tunnetta omaankin elämään ja myös luottamusta tulevaisuuteen. Viisas ihminen ja viisas yhteiskunta katsovat molemmat tarkasti ja pitkälle sekä taaksepäin että eteenpäin.