Seurakuntavaalit käydään marraskuussa. Ennakkoäänestys on 8. – 12. marraskuuta, varsinainen vaalipäivä sunnuntaina 20.11. Sastamalan seurakunnassa ehdokkaita asettaa tänä vuonna neljä valitsijayhdistystä, kuten seurakuntavaaleissa viime kerrallakin.
Alueviesti lähestyi jokaista valitsijayhdistystä kolmella kysymyksellä, joihin pyydettiin vastausta yhdistyksen valitsemalta ehdokkaalta.
Kysymykset olivat:
1. Miksi asetuit ehdolle seurakuntavaaleissa ja mihin erityisesti haluaisit olla seurakunnan toiminnassa vaikuttamassa?
2. Oletko valmis karsimaan Sastamalan seurakunnan kiinteistömassasta taloustilanteen parantamiseksi? Jos olet, niin millaisista kiinteistöistä? Perustele.
3. Miksi seurakuntalaisten kannattaisi äänestää tulevissa vaaleissa?
Leena Finska, Kokoomuslainen seurakuntaväki:
1. Rehellisesti sanottuna olen aiemmin vahvastikin kyseenalaistanut sen, miksi politiikka ja seurakunnan asiat on aikanaan keskenään yhdistetty ja toisiinsa sekoitettu. Asia kuitenkin perusteltiin minulle mielestäni hyvin ja lopulta pyyntöjen seurauksena päätinkin lähteä ehdolle.
Mennyt vuosi on ollut mielenkiintoinen sekä hyvin antoisa kunnallispolitiikassa ja olisi etuoikeutettua päästä mukaan myös seurakunnan toimintaan syvällisemmin.
Erityisesti haluaisin edistää toimillani lasten ja nuorten hyvinvointia sekä vähempiosaisten auttamista.
2. Sillä tiedolla, mitä minulle tähän mennessä on karttunut, vastaan olevani valmis karsimaan.
Ymmärtääkseni Sastamalan seurakunnan omistuksessa olisi kiinteistöjä, joista voisimme taloudellisen tilanteen parantamiseksi luopua. Se olisi ehdottomasti mielestäni järkevämpi ratkaisu kuin esimerkiksi henkilöresurssien vähentäminen, mikä voisi pahimmassa tilanteessa heikentää huomattavastikin seurakuntalaisten saamaa tukea ja erilaisia palveluita.
Suoraan en osaa nimetä tällaisia kiinteistöjä vielä tässä hetkessä, mutta tällaisessa tilanteessa tulisi erityisesti kiinnittää huomiota kunkin tilan käyttöasteeseen sekä ylläpitokuluihin.
3. Äänestämällä kukin seurakuntalainen saa olla vaikuttamassa siihen, millainen on meidän tulevaisuuden seurakunta ja kuinka kirkollisvero seurakunnassamme käytetään. Näinä haastavina aikoina koen näillä asioilla olevan erityisen suurta merkitystä.
Seppo Kulju, sitoutumattomien Kirkko kaikille -lista:
1. Minulla on pitkä, yli 10 vuoden kokemus seurakunnan päätöksenteosta. Kauden päättyessä olin melko varma, että luovun paikastani. Kysyin kolmea nuorehkoa miestä tilalleni ehdokkaaksi, mutta he kieltäytyivät kiireisiin vedoten. Sitten kokeilin kolmea vanhempaa herraa, mutta he totesivat, etteivät enää jaksa. Ajattelin, ettei paikkaa tyhjäksi parane jättää, lähden kuitenkin ehdolle.
Haluan vaikuttaa seurakunnan kehitykseen, sillä minua hirvittää huima maallistuminen, joka maailmassa ja kirkossakin on vallalla. Raamatun sanassa ei enää pitäydytä, eikä Jumalan sanaa noteerata. Ihmisistä on tullut viisaampi kuin Jumalasta.
2. Peräänkuulutan talonpoikaisjärkeä. Kaikki kiinteistöt eivät saa olla niin tärkeitä, etteikö niistä voisi luopua – pitää katsoa kokonaiskuvaa.
Vammala on Sastamalan seurakunnan alueellinen keskus, joten Tyrvään kaksitorninen tulee säilyttää kirkkona ja siinä toiminnassa, missä se on nytkin. Samaten Vammalan seurakuntatalo on mielestäni tarpeellinen rakennus, jolla on paljon käyttöä. Siitä ei ole varaa luopua.
Kun mennään rajaseuduille, tulisi katsoa, kuinka monta kiinteistöä siellä on ja millaisella käytöllä. Olisiko halvempaa järjestää esimerkiksi yhteiskuljetuksia? Tampereen kaupungille voisi esittää pyynnön, että yksi käytöstä poistettu Nysse saataisiin Sastamalaan. Talkoohengessä bussia voisi kuljettaa ajokortin omaava vapaaehtoinen, ja myös kirkkoja voisi vuorotella. Reitin varrelta kerättäisiin autoon kirkkokansaa, jolloin jo matka olisi yhteisöllinen ja tarjoaisi yksinäisille vanhuksille tekemistä sunnuntaille ollen viikon kohokohta. Jumalanpalveluksen ja ehtoollisen jälkeen seurakuntatalolla voisi tarjota väelle kirkkokahvit. Seurakunnalla on jo kytkös kauppoihin, joista voisi saada lahjoituksena ylijäänyttä kastettavaa.
Tällainen järjestely helpottaisi myös työntekijöitä, kun joka kirkkoon ei tarvita työväkeä. Samalla säästöt ovat isot, kun kaikkia rakennuksia ei tarvitse pitää lämpimänä.
Uskon, että minulla on myös näkemystä kiinteistöasioihin, sillä olen rakentanut kaksi taloa ja toiminut muun muassa talonmiehenä. Minulla on myös rohkeutta tuoda mielipiteeni julki.
3. Seurakunnan väkiluku vähenee, ja samaten äänestysprosentti. Viime vaalien 14 prosenttia pitäisi saada sinne 40-50 prosenttiin. Alhaiseen prosenttiin vaikuttaa myös alhainen syntyvyys; kun lapsia syntyisi enemmän, seurakunnassa olisi enemmän jäseniä ja samalla äänestäjiä.
Ihmisten tulisi muistaa, että vain äänestämällä saadaan kansan tahto selvimmin näkyville. Myös ehdokkaan valintaan tulisi kiinnittää huomiota ja antaa äänensä sellaiselle henkilölle, joka ottaa kantaa asioihin.
Janica Isonokari, Keskustan Yhdessä pidämme huolta -lista:
1. Olen lähtenyt seurakuntavaaleihin, koska haluan olla tekemässä seurakunnasta omannäköistä. Se onnistuu parhaiten, kun on vaikuttamassa asioihin.
2. Olen valmis luopumaan ylimääräisistä kiinteistöistä. Uusi strategia antaa tähän työrukkaset. Muun muassa leirikeskusten määrää arvioidaan varmasti tulevalla kaudella, samaten esimerkiksi Vammalan seurakuntatalon kohtaloa. Kiinteistömassaa tulee arvioida käyttöasteen mukaan, mutta myös niin, että kaikilla on yhtälainen mahdollisuus osallistua seurakunnan toimintaan. Myös yhteistyö kaupungin kanssa kiinteistöjen ja tilojen käytössä on tärkeää, ja hyödyttää molempia osapuolia.
3. Kirkkovaltuutetut päättävät siitä, miten seurakuntalaisten verorahat käytetään ja jo tämän pitäisi innostaa äänestämään! Lisäksi uudet valtuutetut vaikuttavat myös siihen millaiseksi Sastamalan seurakunta kehittyy tulevaisuudessa.
Jorma Hämäläinen, SDP:n Yhteisvastuu ja lähimmäistyö -lista:
1. Olen ollut niin kuntien kuin yritystenkin johdossa paljon tekemisissä ja yhteistyössä paikallisten seurakuntien ja koko kirkon kanssa, samalla olen oppinut arvostamaan niiden toimintaa. Vajaa 5 vuotta sitten Sastamalaan uudelleen muutettuani aloin seurata seurakunnan toimintaa rivijäsenenä ja myös osallistumaan siihen.
Haluaisin olla vaikuttamassa erityisesti seurakunnan taloudellisten resurssien varmistamiseen sekä kynnysten madaltamiseen seurakunnan rivijäsenten osallistumiselle sen toimintaan. Edessä olevat haasteet ovat tunnettuja ja yhteisiä koko kirkolle. Teologiset pohdinnat jätän mieluusti papeille.
2. Sastamalan seurakunnalla on kokoonsa suhteutettuna varsin suuri määrä kirkkoja ja muitakin kiinteistöjä. Kirkot ovat niin merkittävä osa paikallista kulttuuriperintöä omaten asukkaille todella suuria käyttö- ja symboliarvoja, että jo sen vuoksi ne on syytä säilyttää. Sitä paitsi laki suojelee kirkkoja. Niistä on pidettävä myös hyvää huolta ja se vaatii rahaa.
Kun seurakunta tarvitsee jatkossakin nykyisen määrän henkilökuntaa, on talouden keston ja samalla korkeintaan nykytasoisen kirkollisveron säilyttämisen varmistamiseksi katsottava muuta kiinteistöomaisuutta.
Seurakunnalla on paitsi metsiä niin myös hyvällä sijainnilla olevaa muuta maaomaisuutta. Metsät tuottavat säännöllisiä tuloja. Muu maaomaisuus on syytä selvittää, olisiko siellä esimerkiksi kaavoituskelpoista maata tonttimarkkinoille.
Seurakuntatalojen käyttöasteita on katsottava huolella. Seurakunnan toimintakertomuksen perusteella vähimmässä käytössä on suurin eli Vammalan seurakuntatalo, jossa myös samalla lienee suurin korjausvelka. Nostaisin pöydälle kirkkovaltuuston puheenjohtaja Pirkko Eskon taannoisen aloitteen, jossa on perusajatuksena muokata Tyrvään kirkkoa niin, että siellä kyetään pitämään muitakin kuin sakraalitilaisuuksia, jolloin srk-talosta voitaisiin luopua.
Ratkaisu ei ole helppo, mutta varmasti toteutuskelpoinen. Olen nähnyt Keski-Euroopassa ja Englannissa upeita vanhoja kirkkoja, jotka on jälkeenpäin varustettu tuon aloitteen mukaisilla tiloilla. Eivät ole kirkkoa pilanneet mutta varmasti madaltaneet kirkon kynnystä.
Seurakunnan leirikeskuksistakin lienee paikallaan tarkastella käyttöasteita.
3. Suomalaisen, nykyisin kansanvaltaisen kunnallishallinnon perusta on seurakunnissa. 1860-luvulla kunnalliset tehtävät eriytettiin pois kirkolta. Molempien hallinto muutettiin 1900-luvun alussa yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden eli kansanvallan pohjalle. Kunnissa se toteutuu mutta ei seurakuntavaalien vaatimattomilla äänestysprosenteilla. Kaikkien jäsenten eli veronmaksajien puolesta valtaa käyttää liian pieni, sinänsä arvostettava aktiivien joukko.
Vaikka suhde kirkkoon rajoittuisi vain ristiäisiin, rippijuhliin, häihin ja hautajaisiin, kannattaa käydä äänestämässä ja varmistaa, että siellä on sanansa myös kaltaisillani ihan tavallisilla kristityillä.
