Ei talvea ilman teiden auraukseen ja katujen kunnossapitoon liittyvää keskustelua. Jälleen on Alueviestin toimitukseenkin tullut yhteydenottoja kuntalaisilta, joiden mielestä paremmin voisi olla. Käännyimme Sastamalan kaupungin yhdyskuntatekniikan päällikkö Pasi Lähteenmäen puoleen.
Pasi Lähteenmäki, voisitko vielä kerrata, miten tämä kuvio toimii? Esimerkiksi yön aikana tulee monta kymmentä senttiä lunta. Mitä Sastamalassa sen jälkeen tapahtuu ja miten työt etenevät? Voivatko urakoitsijat itse päättää, milloin auraavat?
”Kaikki katujen talvihoidosta vastaavat urakoitsijat lähtevät liikkeelle kunnossapitomestarin tai päivystäjän käskystä. Katujen osalta pyritään siihen, että odotellaan lumisateen hiipumista ja liikkeelle lähdetään vasta sen jälkeen, jottei saman pyryn jälkiä tarvitsisi aurata useampaan kertaan.”
”Toki, jos lunta tulee paljon ja sade kestää pitkään, on lähtökäsky annettava aiemmin.”
Kaupungin kiinteistöjen pihojen hoitoon urakoitsijat lähtevät kuitenkin oma-aloitteisesti, Lähteenmäki tarkentaa.
Hän korostaa sitä, että resurssit ovat rajalliset, eikä auraus voi samaan aikaan tapahtua joka paikassa, koska sellaista määrää kalustoa ja ihmisiä ei ole mahdollista ylläpitää. ”Kaikkien väylien läpikäynti ottaa oman aikansa huomioiden sekin, että työntekijöiden pitää välillä saada levätäkin.”
Kunnossapito kiireellisyysjärjestyksessä
Sastamalassa on kaupungin hoidossa olevia katuja ja kaavateitä yli 180 kilometriä sekä kävely- ja pyöräteitä reilu 100 kilometriä.
Vesistön etelä- ja pohjoispuolisen Vammalan alueen katujen talvihoito tehdään kaupungin omana työnä. Keikyän, Kiikan, Kiikoisten, Suodenniemen, Mouhijärven, Karkun, Roismalan ja keskustan erityisalueen aurauksesta ja liukkaudentorjunnasta vastaavat urakoitsijat.
Väylät on jaettu niiden merkittävyyden mukaan kolmeen hoitoluokkaan. Ensimmäiseen hoitoluokkaan kuuluvat pääväylät, kuten esimerkiksi Sastamalan keskustaajamassa Asemakatu, Puistokatu, Vammalantie ja Tampereentie sekä Keikyässä Päätie, lisäksi paljon käytetyt kävely- ja pyörätiet.
Toiseen luokkaan kuuluvat kokoojakadut, kuten esimerkiksi Kiikassa Länsitie ja Raukonjuurentie ja Vammalassa Narvantie ja Ratakatu. Kolmannessa luokassa ovat tonttikadut. Väylät hoidetaan hoitoluokkien mukaisesti kiireellisyysjärjestyksessä.
ELY-keskus hoitaa valtion tiet. Esimerkiksi Kiikkaa halkovat Kiikkapääntie ja Äetsäntie kuuluvat tähän kategoriaan. Yksityisteiden hoitovastuu on taas yksityistiekunnilla.
”Harmittaa, kun ei pääse ostoksille”
Kauppaliikkeiden edustoille kertynyt lumi harmittaa myös joitakin lukijoitamme. Eräs lukijamme lähetti kuvan Vammalan keskustasta ja toi esille, miten rollaattorilla on mahdotonta päästä luiskaa pitkin vaateliikkeeseen, kun lumikasa tukkii luiskalle pääsyn.
Yhdyskuntatekniikan päällikön mukaan esimerkiksi Puistokadun liiketilojen edustojen putsaaminen kuuluu tonttien ja kiinteistöjen omistajille. Tontin omistajilla on lakiin kirjattu kunnossapitovastuu, johon kuuluu muun muassa tontin kohdalla olevan jalkakäytävän puhtaanapito ja liukkaudentorjunta.
Myös aurauksesta syntyvien lumikasojen ja -vallien poisto – niin jalkakäytäviltä kuin niiden viereltäkin – on tontin omistajan vastuulla. Poistetulle lumelle tulee löytää paikka tontilta. Sitä ei saa aurata jalkakäytävälle tai kadulle. Jos paikkaa ei löydy, tulee lumi viedä lumenkaatopaikalle Vanerikadulle.
”Keskustassa on melko paljon jalkakäytäviä ja niiden hoito kuuluu kiinteistöille. Kevyen liikenteen väylät, eli ne, joissa saa myös pyöräillä, kuuluvat kaupungin hoitoon. Sivummalla on toki sitten myös ELY-keskuksen hoidossa olevia kevyen liikenteen väyliä. Ja tietysti kiinteistöjen piha-alueet kuuluvat kiinteistöille”, Lähteenmäki selvittää.
Bussipysäkit kaupungin vastuulla
Entäpä bussipysäkkien edustat? Toimitukseen on tullut nyt ja myös aiempina vuosina viestejä siitä, että busseihin ja tilatakseihin on toisinaan vaikea isojen aurausvallien päältä mennä. Jokunen vuosi sitten eräs iäkkäämpi lukijamme kertoi luisuneensa lumikasan päältä osittain auton alle. Hän loukkasi tilanteessa itseään.
Katuverkolla olevien bussipysäkkien hoito kuuluu kyllä kaupungille ja urakoiduilla alueilla urakoitsijoille, Lähteenmäki sanoo.
”Välillä kun on iso kiire päällä ja kaikki paikat odottavat putsaamista, jäävät loppusiivoukset odottamaan tilanteen pientä rauhoittumista.”
”Mutta tämä on kyllä erittäin tärkeä asia huomioida”, hän lisää.
”Täysin asiatontakin palautetta saadaan”
Lumisina talvina aurauksista tulee kaupungille palautetta. Pasi Lähteenmäen mukaan osa palautteesta on negatiivista, mutta joukkoon mahtuu myös positiivisia ja kannustavia yhteydenottoja.
”On ihan ymmärrettävää, että välillä harmittaa, kun auran saapuminen omalle kotikadulle kestää. Kaikki kuitenkin hoidetaan, ja ihan kohtuudella on mielestäni tästäkin talvesta selvitty, vaikka välillä täysin asiatontakin palautetta saadaan. Yleensä ihmiset ymmärtävät, että Suomessa on myös talvi ja välillä on lunta ja välillä liukasta.”
”Nopeat sään vaihtelut aiheuttavat toisinaan haasteita, mutta kyllä meillä on asiat kuitenkin loppujen lopuksi ihan hyvin. Ja parhaansa kaikki yrittävät”, Lähteenmäki tuumailee.
50 vuotta myllytiellä asuneena voin sanoa että näkemystä on teiden kunnossapidosta, aurauksen laatua ei valvota lainkaan, myllytie on kuin ” kyntöpeltoa” vaarallista pyörällä liikkujalle ja käveliöille, rollatorilla mahdotonta kulkea.. Kaluston puuttetta on turha valittaa, sitä kyllä on. Paikallinen yrittäjä kulkee aura ylhäällä kemiran alueita hoitaan. Toinen paikallinen yrittäjä auraa myös huippukalustolla kiinteistöjen pihoja ja riippusillan parkkipaikkaa, myllytien kulkee aura ylhäällä.
Jo 60 luvun lopussa ja 70 luvulla hoidettiin auraukset ja hiekoitus niin että aamu kuudelta kaikki oli kunnossa joka päivä.
Jos Myllytiellä kone kulkee terä ylhäällä, niin se on matkalla johonkin tekemään lumityötä maksusta.
Miksi se auraisi ilmaiseksi aluetta, josta se ei voi laskuttaa?
Pasi Lähteenmäki selittää ettei kalusto riitä ja tiet hoidetaan kiireellisyys järjestyksessä. Kyse ei ole mistään aurausporusta vaan palautteesta kun asiat eivät toimi ja silloin asialle pitää tehdä jotakin eikä vain päivitellä ja selitellä asiaa. Kun nyt on havaittu, ja todetaan, että kalusto ei riitä, pitää palvelut ostaa yksityiseltä palveluntuottajalta, jotta kadut ja tiet saadaan kuntoon. Tilanne oli aivan samanlainen viime talvena. Näin ei voi jatkua, ihmisten pitää päästä turvallisesti liikkumaan autolla, pyörällä sekä jalkaisin. Se on turvallisuuskysymys.
Lähteenmäki sanoo, että kaikki kuitenkin hoidetaan, mutta kun näin ei ole asia, sillä asun lähellä kaupungin keskustaa, mutta katua ei aurata, ehkä kerran tai kaksi tänä talvena. ” Mikäli tilanne jatkuu samanlaisena, ainoa vaihtoehto on hankkia itse aurausapua ja lähettää palvelusta lasku kaupungille
Lähteenmäki tuumailee että ” On ihan ymmärrettävää, että välillä harmittaa, kun auran saapuminen omalle kotikadulle kestää ja että ”Yleensä ihmiset ymmärtävät, että Suomessa on myös talvi ja välillä on lunta ja välillä liukasta”Tämäntyyppinen kirjoittelu on aika lapsellista
Ehkä aika on tehdä asialle jotakin eikä vain tuumailla.
Nimimerkki – auraustoimintaan tyytymätön
Totta. Noi kaikki kadut ja tiet vois laittaa punaisella eli aurataan joskus.. Tänne muutin Hämeenlinnasta ja kyllä siellä oli kalusto yötä päivää liikkeellä jos aurattavaa. Lisää kalustoa ja tekijöitä. Eikä vedota ettei ehditä.. Tekijät vaihtoon jos ei onnistu.
Itsellä myös 40 vuoden perspektiivi kotikatuun. 80 luvulla aurattiin aiemmin ja karkukin kävi 2 kertaa vuodessa. Nykyään karhua ei näy. Katu oli 4 v paremmassa kunnossa kun kadulla asui kaupunginhallituksen jäsen. Tämän eron hoidossa huomasivat kaikki asukkaat ja sitä naureskeltiin kun naapurin näki postilaatikolla.
Kolmessa tunnissa ei odoteta mutta kun ei ehdi kolmessa päivässäkään. Ja edelleenkin terä pitää laskea alas jotta lumi lähtee. Kyllä lähtökäsky lumisateissa pitää antaa aamuyöllä. Muuten ei kerkiä.
Sanoisin että työn organisointi ja valvonta ei toimi kunnolla.
80-luvulla eivät suuret ikäluokat olleet vielä vanhusten hoivapalveluissa, jotka – ihan oikeutetusti – vievät suuren osan budjettivaroista. Maalla suurin osa vanhuksista hoidettiin syytinkiläisinä kotona. Maaseututeiden varsilla asui enemmän väkeä, eli tienhoitokustannukset asuttua taloa kohti olivat pienemmät. Nyt on rahasta ja asutuista maaseututaloista puutetta.