Huittisten vuoden ensimmäistä vauvaa saatiin tänä vuonna odotella poikkeuksellisen pitkään. Lopulta saapumisjärjestys jäi kiinni vain muutamista tunneista, sillä Janina Aron ja Teemu Riennon tytär tupsahti maailmaan 19.1. kello 20.42 ja seuraava huittislainen potra poikavauva ponnisti maailmaan jo aikaisin seuraavana aamuna.
”Meidän vauvamme laskettua aika oli tammikuun 10. päivänä ja neuvolasta kerrottiin, että Huittisiin odotettavien vauvojen lasketut ajat painottuvat loppukuulle. Tiesimme siis valmiiksi, että mahdollisuus tällaisesta vuoden ensimmäisestä on olemassa”, Aro kertoo.
Vatsassa varsin eläväiseltä vaikuttanut vauva on ensimmäisten päivien aikana osoittautunut tyyneksi tapaukseksi.
”Rauhallinen on ensimmäinen sana, millä häntä kuvailisin. Myös kärsivällisyyttä löytyy, sillä vaikka vauva heräisi nälkään, hän saattaa vähän ähistä, mutta odottelee ihan rauhassa, että saa ruokaa. Ehkä kerran olemme kuulleet, että hän olisi ilmoittanut tarpeistaan vähän äänekkäämmin”, Riento kertoo.
”Tämä on vähän yllätys, sillä vatsan jatkuva potkuttelu olisi voinut viitata varsin erilaiseen temperamenttiin”, Aro hymyilee.
Riennon mukaan tyttö nukkuu yönsä hyvin ja jaksaa päivällä killitellä ympäröivää maailmaa pitkiäkin pätkiä.
”Eilenkin hän tapitti yhteen menoon varmaan pari tuntia ilman merkkiäkään väsymyksestä”, tuore isä hämmästelee.
Esikoisen kanssa opetellaan vauva-arkea
Vauva ja vanhemmat ovat tutustuneet toisiinsa reilun viikon ajan. Aron mukaan yhteiselämä on alkanut kaikin puolin mallikkaasti.
”Hän on esikoisemme, joten tietenkin kaikki on vielä sellaista opettelua. Silti arki on alkanut sujua nopeasti todella hienosti ja koirakin on ottanut hänet hyvin osaksi meidän porukkaa.”
Aro ja Riento kertovat, ettei heillä oikeastaan ollut juurikaan odotuksia sen suhteen, millaisia ensimmäiset yhteiset päivät tulisivat olemaan.
”Emme oikeastaan juurikaan miettineet etukäteen, mitä kaikkea ensimmäisiin päiviin kuuluu. Toki sen nyt arvasi, että päivät täyttyvät vauvan hoidosta ja vaippojen vaihtamisesta, mutta mitään suuria odotuksia ei ollut”, Riento sanoo.
”Toisaalta jos nyt miettisi, mitä olisi voinut odottaa, niin juuri tätä, mitä se on ollutkin”, Aro täydentää.
Pikkuneiti saa perinteisen nimen
Huittisten vuoden ensimmäisellä vauvalla oli syntyessään pituutta 51 senttiä ja painoa 3488 grammaa.
Vanhempien mukaan pikkuneiti on saanut isänsä siniset silmät ja äitinsä korvat.
”Molemmat olemme tummahiuksisia, joten ei ole kovinkaan yllättävää, että myös vauvan hiukset ovat tummat”, Aro sanoo.
Pikkutytön nimi paljastetaan vasta ristiäisissä, mutta vanhempien mukaan hän on aivan nimensä näköinen.
”Meillä oli sekä pojalle että tytölle nimi valmiina jo ennen kuin koko vauvastakaan oli tietoa, eikä mieli ole muuttunut matkan varrella”, Riento kertoo.
”Sen verran voimme paljastaa, että valitsimme hyvin perinteisen nimen”, Aro jatkaa.
Tulevaisuuden suhteen vanhemmat eivät halua asettaa pienokaiselleen paineita, tyttärestä ei tarvitse tulla lääkäriä eikä lakimiestä.
”Itsekin olemme ihan tavallisia duunareita, joten halutessaan hän saa valita sellaisen polun. Kaikkia meitä tarvitaan”, Riento summaa.
Tärkeintä on, että tytär pysyisi terveenä ja voisi muutenkin hyvin.
”Sitä tietenkin toivoo, ettei elämän varrelle tulisi suuria huolia”, Aro sanoo.
