
Sekatavarakauppias Mika Lindroos on haikeissa tunnelmissa. Hän on tehnyt monien unettomien öiden jälkeen vaikean päätöksen. Parikymmentä vuotta Vammalan keskustassa asiakkaita palvellut Villihinta on lopettelemassa toimintaansa.
”Vuoden verran vatvoin asiaa päässäni. Päätöstä ei ollut ollenkaan helppoa tehdä. Jos olisi jokin muu ratkaisu – tai toivoa paremmasta, asiat voisivat olla toisin. En kuitenkaan jaksa uskoa, että sellaista ihmettä tapahtuu. Pakon edessä tässä ollaan”, Mika tuumii mietteliäänä.
”Pikkutoimijat jäävät usein suurten ketjujen jalkoihin. Tännekin on tullut muutaman vuoden sisällä suuria pörssiyhtiöitä, jotka ovat kaikki haukanneet meidänkin myynnistämme palan. Nyt alkaa olla koko kakku syötynä. Kuluja ei saa enää peittoon. Vaikka nuo suuret yritykset työllistävät, niin työttömyyttä tulee sitä kautta – kun tällaisia pienempiä joudutaan lopettamaan ja ihmisiä jää työttömäksi.” Mikan mukaan hintojen laskeminenkaan ei pikkuliikkeitä pelasta.
”Ihmiset kulkevat jättivalikoimien perässä. Jo nyt on koitettu myydä halvemmalla kuin naapurit, mutta ei sekään ole auttanut.”
Mika aloitti kauppiasuransa aivan tyhjästä ja ilman minkäänlaista koulutusta alalle. Kauppiaaksi hän kasvoi kaupan mukana, tehden aluksi kahta työtä.
”Näissä samoissa tiloissa aloitin. Silloinen kauppias etsi jatkajaa. Minulla oli putkimiehen koulutus ja tein niitä hommia. Kysyin kauppiaalta, että onko tähän kaupan pitämiseen pakko olla joku koulutus. Hän vastasi, että ei tarvitse, kyllä sinä pärjäät.” Ja niin putkimiehestä tuli kertalaakista myös sekatavarakauppias.
”Ihan kylmiltään siis ryhdyin hommaan ja laitoin itseni likoon. Rantakuntoon haluaville sanoisin, että jos haluat painoa pudottaa, perusta yritys. Laihduin silloin ensimmäisen kuukauden aikana kahdeksan kiloa”, Mika muistelee naurahdellen alkutaivaltaan yrittäjänä.
Siinä vaiheessa, kun kylillä alkoi kulkea juttuja siitä, että Villihinta olisi lopettamassa – aktivoitui tietynlainen asiakassegmentti.
”Tänne tuli sellaisia asiakkaita, jotka eivät ole käyneet kertaakaan näiden vuosien varrella. Nyt he sitten astuivat tuosta ovesta ja tulivat kyselemään, joko saisi tuotteita 70% alennuksella. Tämä tyrvääläinen touhu välillä ihmetyttää”, sanoo Mika päätään puistellen.
Villihinta ei ole sulkemassa oviaan äkillisesti. Suunnitelmissa on jatkaa vuoden loppuun saakka.
”Ellei sitä ennen ilmaannu joku, joka haluaa ostaa tai vuokrata nämä tilat. Sitten pitää arvioida asiaa uudelleen”, Mika linjaa. Yritys työllistää tällä hetkellä viisi työntekijää.
”Kaikki eivät ole kokopäiväisiä. Osa pystyy jatkamaan yrityksen palveluksessa jatkossakin”, Mika kertoo viitaten Akaassa ja Urjalassa toimiviin Villihinta-liikkeisiin. Niissä toiminta jatkuu edelleen normaalisti. Näiden kauppojen naapurina ei vielä toistaiseksi ole suuria liikkeitä asiakkaista kilpailemassa.
”Ja verkkokauppa tulee palvelemaan toki jatkossakin”, Mika lisää. Kauppiasura ei siis lopu, vaikka yhden liikkeen ovet jouduttaisiinkin sulkemaan.
Villihinta on monelle ollut se ”mukavan pieni” sekatavarakauppa, josta saa kaikkea sukkahousuista onkivapoihin. Valikoima on yllättävän laaja ja monipuolinen. Monet vakioasiakkaat ja pienemmissä liikkeissä mielellään asioivat ovatkin tutun kaupan lopetussuunnitelmista murheissaan.
”Tappiollista toimintaa ei kuitenkaan voida jatkaa. Myynnin pitäisi nousta huomattavasti, että tämä olisi kannattavaa”, Mika sanoo ja seisoo kauppansa edessä kauniin kesäisenä päivänä. Kädet ovat puuskassa. Tätä miestä ei lannisteta – eteenpäin on ennenkin menty vaikeistakin paikoista.
Voi meitä tyrvääläisiä, Heti kun jotain kuullaan, lähdetään kyselemään josko saisi halvalla, kerrassaan Vileenin Sulon malliin. Ei haittaa jos ennen ei ole kaupan kynnystä ylittänyt, niin nyt pitää mennä “kerjuulle.”
Oikeesti hyvä “sekatavarakauppa” tuo Villihinta. Mielelläni olen käynyt siellä hakemassa yhtä sun toista, ja usein löytänytkin. Harmillista, todella mutta minkäs teet. Tiedä noista puisista iloista sun muista, jotenkin ne suurenmoisuudessaan eivät meikäläisen kukkarolle tunnu mukavilta.