Huittisten kaupungin tekninen johtaja Ulla Ojala taittoi viime perjantaina työmatkansa hyvin eri tavalla kuin koskaan aiemmin.

Viimeisen työpäivänsä kunniaksi Ojala haettiin kaupungintalolle näyttävällä traktorikyydillä.

Peräkärryltä huiskutellut Ojala summasi tuntojensa olevan sekä onnelliset että haikeat.

”Kuten asioissa yleensäkin, myös tässä on useita vivahteita. Eläkepäivien alkaessa aikataulut jäävät työpaikalle ja tuntuu hyvältä, että jatkossa voin ottaa rennommin ja päättää itse päivieni kulusta. Aivan erityisesti arvostan tulevaisuuden rauhallisia aamuja ja myöhään nukkumista.
Toisaalta on kuitenkin myös haikeaa jättää hyvä työyhteisö, kiva työpaikka ja mielenkiintoiset työt”, hän punnitsi.

Suuria suunnitelmia Ojala ei ole eläkepäivien varalle tehnyt, mutta työuran päättymisen myötä aikaa jää jatkossa enemmän läheisille, liikunnalle ja mahdollisesti myös aivan uusille harrastuksille.

”Myös matkustaminen on mukavaa”, hän pohtii.

Tulevaisuudelta Ojala toivoo terveyttä, jotta pystyy ottamaan kaiken ilon irti uuden elämänvaiheen tuomilta uusilta mahdollisuuksilta.

”Ensimmäinen kerta aikuisiässä, kun päivät ovat vapaina velvoitteista”, hän hämmästelee.

Mielenkiinto työhön pysyi yllä kaikki vuodet

Ulla Ojala ennätti tehdä Huittisten kaupungin palveluksessa pitkän, 37 vuoden mittaisen uran.

Syyskuussa 1986 Ojala aloitti geodeettisen laskennan ja kiinteistötekniikan tehtävissä ja työskenteli niissä kahdeksan vuoden ajan. Siitä hän eteni maankäytönsuunnitteluun ja maapolitiikkaan liittyviin tehtäviin ja vuodesta 2012 lähtien hän johti teknistä palvelukeskusta.

Juuri monipuoliset tehtävät ja työnkuvan laajeneminen saivat Ojalan pysymään kaupungin palveluksessa kaikki vuodet.

”Itselläni on ollut halu oppia aina lisää ja Huittisissa siihen on ollut hyvät mahdollisuudet. Olen saanut koko ajan vastuullisempia ja monipuolisia työtehtäviä, mikä on pitänyt mielenkiinnon yllä.”

Keskustan kehittäminen tärkeää

Työvuosiensa varrelta mieleenpainuvimpana projektina Ojala pitää Huittisten keskustan ja sen lievealueiden osayleiskaavan laatimista ja vetovastuuta.

”Myös uuden koulun rakentamisen monenmoiset vaiheet ovat työllistäneet ja jääneet siksi mieleen.”

Erityisen tyytyväinen hän on 2000-luvun alussa toteutettuun Sahkon alueen kehittämishankkeeseen ja siihen liittyviin maakauppoihin sekä kaavoitukseen.

”Kaavojen laatiminen sujui hyvässä yhteistyössä yritysten, luottamushenkilöiden sekä eri virkamiesorganisaatioiden kanssa”, Ojala muistelee.

Viime vuosina toteutetuista investoinneista Ojala nostaa esiin Loimijoen rannan, Kirkkopuiston, nuorisoklubin saneerauksen, Selvinlinnan saneerauksen ja parhaillaan käynnissä olevan elämystorin rakentamisen.

”Pidän keskustan kehittämiseen liittyviä hankkeita tärkeinä. Nytkin on ihana seurata, miten ihmiset nauttivat kesästä puistossa”, hän sanoo.

Mikään yksittäinen hanke ei ole jäänyt Ojalan mieltä kaihertamaan, mutta kaupungin kiinteistöissä, kaduilla ja kunnallisteknisissä verkostoissa oleva korjausvelka häntä huolettaa.

”Tämä on vaikea yhtälö, kun kaupungin pitää tasapainoilla velkaantumisen, väestön vähenemisen ja vanhenemisen aiheuttamien haasteiden kanssa. Kuitenkin omaisuudesta tulee pitää huolta vaikeinakin aikoina, joten investointitarpeissa on vielä paljon pohtimista ja niiden kohdentaminen pitää suunnitella priorisoiden tarkkaan.”

Eläkepäivien alkaessa Ojala iloitsee, että haasteellinen uuden alakoulun rakennusprojekti alkaa olla loppusuoralla.

”Olen tyytyväinen, että lapset pääsevät uuteen Lauttakylän kouluun kevättalvella 2024. Samoin olen tyytyväinen siitä, että minun työurani aikana saatiin vesihuoltoon uusi vesitorni ja uusi, tehokas jätevedenpuhdistamo, joka on toiminut odotetusti.”

Kaupungin investointeja ja rakentamista Ojala toivoo jatkettavan tulevaisuudessa suunnitelmallisesti ja tietoon perustuen.

”Mielestäni hyvä suunnittelu on tärkeää ja lähtötietojen on oltava riittäviä ja tutkittuja. Tässä tilanteessa uudisrakentamista tulisi välttää ja ensin selvittää, voisiko jonkin olemassa olevan rakennuksen käyttötarkoituksen muuttaa kuten esimerkiksi toimittiin silloin kun Ainokoti saneerattiin päiväkoti pikku Ainoksi.”