
Sastamalan Myllymaassa kisattiin maanantaina 24.7. hirvenjuoksussa. Satakunnan piirin osakilpailuun oli saapunut osallistujia lähitienoon lisäksi kauempaa niin Pohjanmaalta, Varsinais-Suomesta kuin Hämeestäkin.
“Monet preppaavat kahden viikon päästä pidettäviin SM-kisoihin Nivalassa”, kertoo piirin hirvenjuoksun lajijohtaja Pekka Lahdenperä.
“Tänä kesänä Myllymaassa on ollut jo kaksi aiempaa osakilpailua, joissa molemmissa oli satakunta osallistujaa.”
Nimestään huolimatta hirvenjuoksussa itse juoksu on vain yksi osuus tuloksesta – lisäksi pisteitä saa juoksureitin varrelle maastoon asetettujen hirvitaulujen etäisyyden arvioinnista sekä kymmenen kiväärinlaukauksen ampumatuloksesta.
Viime vuosina suosioon on noussut myös senioreille ja liikuntarajoiteisille sopivampi hirvenkävely, jossa ei juosta lainkaan, vaan arviointitauluja on kahden sijaan neljä. Monet veteraaniharrastajat ovat näin voineet jatkaa kilpailua korkeallekin iälle.
”Kyllä se on ollut tämän lajin pelastus”, toteaa Lahdenperä.
Hirvenjuoksujalkojaan oli verestämässä myös kansainvälisillä kilpakentillä menestynyt sastamalalainen Riku Koivu, 21. Viime vuonna eurooppalaisen metsästysammunnan nuorten sarjasta EM-hopeaa kotiin tuonut Koivu oli hiljattain palannut Sloveniasta, josta tuloksena yleisessä sarjassa oli 44. sija.
“Tämä oli ensimmäinen kerta yleisessä, joten ihmeitä en odottanutkaan”, kommentoi Koivu.
Ampumaurheilu onkin kärsivällisen harrastusta. Maanantaina Koivun liipasinsormi kyllä piti; yhdessä kohdalleen osuneiden etäisyysarvioiden kanssa ampumatulos 92/100 riitti yleisen sarjan voittoon.

Vielä tätäkin paremmin ampuminen sujui naisten sarjan voittaneelta punkalaitumelaiselta Päivi Vähä-Jaakkolalta, joka ampui päivän ainoan täystuloksen 100/100. Hän ei suinkaan ollut saapunut kisapaikalle omin päin:
“Meitä taitaa olla tänään viisitoista mukana eri sarjoissa”, laski Vähä-Jaakkola ennen kilpailun alkamista.
“Yhteensä kilpailuihin osallistuvia on kaksikymmentä, mutta niin suuressa joukossa on aina muutama, jotka eivät ehdi mukaan.”
Merkillepantavaa tässä joukossa on nuorison suuri osuus – nuorin on vasta päiväkoti. Myös Vähä-Jaakkola itse aloitti harrastuksen jo pienestää. ”Isä ja pappa harrastivat, ja mukana kulkiessa se tapahtui luontevasti.”
“Omat lapset kulkivat sitten minun kisatessani mukana ja ennen pitkää hekin halusivat vuorostaan koittaa. ”
Nyt omien lasten lisäksi kisoissa kiertää myös sukulaislapsia ja kavereita. Oma ase monelta nuorelta puuttuu, mutta laina-asein ja –patruunoin on saatu harjoiteltua.
“RHY on tullut hienosti meillä vastaan, on saatu käyttöön sopiva kivääri ja kustannettu harjoituspatruunoita”, Vähä-Jaakkola kiittelee.
Lajin harrastajanäkymiä voinee luonnehtia kasvaviksi ikähaarukan molemmista päistä.
Teksti ja kuvat: Juha Ketola