Jenni Haapisevan katseessa on innostusta, varmuutta ja luottamusta tulevaan. Oma media-alan yritys T:mi Jenni Laura Media on nyt totta, se rekisteröitiin elokuun ensimmäisenä päivänä ja ottaa nyt ensimmäisiä askeliaan. Yrittäjyys on aina kangastellut Jennin haaveissa, mutta polku tähän hetkeen ei ole ollut helpoimmasta päästä. Välillä Jennin usko siihen, että kaikki voisi muuttua paremmaksi oli jopa kokonaan katkolla.
”Tein aikoinaan kahta työtä ravintola-alalla opiskelujeni ohessa. Kävin läpi rankan vaiheen ja vakavan uupumisen”, Jenni kertoo.
Vastuuntuntoisena hän venytti jaksamisensa äärimmilleen. Venyminen onnistui aikansa – kaikkiaan nelisen vuotta, silkalla sitkeydellä.
Raja tulee kuitenkin jossakin vaiheessa vastaan vahvimmallakin. Jenni paloi pahasti loppuun.
”Oli hyvin synkkiäkin hetkiä, jolloin en nähnyt itselläni enää mitään tulevaisuutta. En vain enää jaksanut, eikä oravanpyörästä pois pääsy tuntunut mahdolliselta”, paljastaa Jenni.
Jenni sai lopulta kerrottua äidilleen, miten asiat oikeasti ovat, vaikka töissä ja opiskelupiireissä hän esittikin reipasta. Hän tunsi häpeää siitä, että ei jaksanutkaan enää, ja yritti kaikin tavoin peitellä uupumustaan.
”Muistikin alkoi reistailla. Jouduin tekemään itselleni muistilappuja ihan yksinkertaisiinkin asioihin. Joskus havahduin työmatkalla siihen, että en tajunnut, minne olin matkalla”, tunnustaa Jenni. Elämään oli pakko tulla muutos.
”Äiti varasi hoitajalle ajan, ja sieltä minut lähetettiin kiireellisenä lääkärille. Jäin pitkälle sairaslomalle.”
Alkoi toipumisen tie. Sairaslomaa Jenni vietti mummunsa luona maaseudun rauhassa, Sastamalan Sammaljoella. Muutto Tampereelta luonnon keskelle oli tärkeä askel. Oravanpyörä pysähtyi vihdoinkin. Oli aikaa ajatella.
”Kävin myös psykoterapiassa ja se oli tarpeen. Sain sieltä hyviä eväitä omien rajojen tunnistamisessa. Avun hakemista ajoissa suosittelen kaikille, sitä ei kannata lykätä liian pitkälle”, Jenni kannustaa.
Kiireisen kaupunkielämän jälkeen luonto, rauha ja hiljaisuus edesauttoivat toipumista. Ja kun mummulan lähellä oleva talo tuli myyntiin, Jenni teki suuren päätöksen.
”Päätin ostaa sen talon. En halunnut enää palata Tampereelle. Minusta tuntui, että kuulun tänne”, Jenni kertoo. ”Soitin saman tien pankkiin ja kiinteistönvälittäjälle.”
Ja niin idyllinen vanha pirtti puutarhoineen oli pian hänen kotinsa.
Ravintola-alalla vuosia työskennellyt ja useamman alan tutkinnonkin opiskellut Jenni alkoi haaveilla omasta yrityksestä, mutta ravintola-alalle hän ei enää halunnut takaisin.
”Se olisi muistuttanut minua loppuunpalamisen ajoista, vaikka se ei sinänsä alan vika ollutkaan. Kaikkea oli vain silloin liikaa”, perustelee Jenni.
Hän haki Ikaalisten käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksen media-alan ja kuvallisen ilmaisun perustutkintolinjalle kun toipuminen oli hyvässä vauhdissa.
”Pääsin kouluun ja se oli hieno juttu”, Jenni kertoo. Oman tilan kanssa tuli kuitenkin välillä notkahduksia.
”Uupumisesta oli kulunut niin vähän aikaa, että välillä se yritti vielä saada yliotetta. Joskus pysähdyin koulumatkalla Lidlin parkkipaikalle itkemään, ajattelin, että mitä jos en jaksakaan käydä koulua loppuun. Entä jos tilani romahtaa uudelleen”, kuvailee Jenni.
Ne hetket menivät kuitenkin onneksi ohi, ja Jenni valmistui kahdessa ja puolessa vuodessa. Viimeisen työssäoppimisjaksonsa hän suoritti Vammalassa ammattivideo- ja valokuvaukseen erikoistuneessa Mikko Joona Oy:ssa.
”Pääsin tekemään muun muassa videotuotantoprojekteja oikeille asiakkaille, ja sain lisää itsevarmuutta tekemiseeni. Se oli ehdottomasti hyvä paikka oppia lisää. Lisäksi sain Mikolta hyviä neuvoja yrittäjyyteen”, kiittelee Jenni.
Kuvaaminen on aina kiinnostanut Jenniä. Jennin yritys keskittyy valokuvaukseen, videokuvaukseen ja tarjoaa yritysasiakkaille sisällöntuotantopalveluita.
Sosiaalisen median käyttö yritysmaailmassa on tuonut mukanaan aivan uudenlaisia tuotetarpeita.
”Sosiaaliseen mediaan voidaan tuottaa esimerkiksi UGC-videoita (User Generated Content), joissa on tuotteen tai palvelun käyttäjän tekemää sisältöä”, Jenni mainitsee.
Tuore yrittäjä on innoissaan, vaikka yrittäjyys toki myös jännittää.
”Tottakai vähän jännittää, miten tämä lähtee käyntiin. Uskon kuitenkin osaamiseeni ja siihen, että palveluilleni on kysyntää”, Jenni sanoo.
Hän aikoo myös huolehtia omasta jaksamisestaan.
”Saan voimia siitä, että saan keskittyä alalle, josta olen ollut kiinnostunut aina ja joka motivoi minua. Läheisten tuki on tärkeää, perhe ja ystävät ovat suuri voimavara. Välillä pitää muistaa levätä”, selvittää Jenni.
Tunnustusta saa myös avopuoliso Jussi Kuurila.
”Jussi on ollut tukena ja viihtyy myös täällä, olemme yhdessä laittaneet kotia kuntoon.”
