Tottijärvellä asuva puolitoistavuotias Amos Mustonen kääntelee tottuneesti Bemarinsa rattia – tosin sisätiloissa. Varsinaiseen tieliikenteeseen pikkumiehellä ei vielä ole asiaa, paitsi tietysti vanhempiensa kyydissä. Mustosen perhe käy sukuloimassa toisinaan Sastamalassa, ja joskus jopa Rovaniemellä saakka – joten autossa istuminen omassa turvaistuimessa on tullut Amokselle tutuksi.
Autot ovat kiinnostaneet aina, ja niitä löytyykin lelulaatikosta monen sorttisia tämän isomman ajokin lisäksi. Pihamaalla odottaa myös polkutraktori peräkärryn kanssa ulkoleikkejä. Amoksen tulevasta unelmien autosta ei saa täyttä selvyyttä – mutta sitä hän ehtii kyllä vielä miettiä hyvän tovin.
Isokokoisen ajokkinsa kanssa lähtöä tekevä Sarianna Kulmala sai moottoripyöräkortin hiljakkoin, tiivis ajoharjoittelu tuotti tulosta, ja jännityksestä huolimatta inssi meni kerrasta läpi.
”Kesän aikana tuli ajeltua peräti 10 000 kilometriä kaikkiaan, miesystäväni opetti minua opetusluvalla ajamaan. Olen sitä mieltä että Harley Davidson on ainoa oikea moottoripyörä”, hurjapäinen nainen toteaa. Autollakin tulee liikuttua paljon.
”Haaveideni auto voisi olla esimerkiksi Toyota Hilux, sellainen kunnon lava-auto, jolla pääsee käymään kätevästi mökillä ja saa vaikka polttopuita kuskattua”, Kulmala tuumii.
Kulmalaa opettanut Janne Käppi sai ensimmäisen moottoripyöränsä jo teininä.
”Ekan Harrikan sain jo viisitoistavuotiaana, vaikka eihän minulla silloin vielä korttia ollut. Siitä se innostus lähti. Mieluummin ajelen moottoripyörällä kuin autolla aina kun se vain on mahdollista. Opetin tosiaan Sariannaa opetusluvalla, ja Suomessa kertyneiden kilometrien lisäksi kävin ajelemassa Euroopassa ja kiersin kahdessa viikossa 16 eri maata”, Harrikkamies virnistää ennen kuin piiloutuu huivinsa ja mustien lasiensa taakse.
Kiikoisten ABC:llakin kaksikon on tullut poikettua useammankin kerran pyöräreissuilla – ja Jaaran kautta Kokemäelle menevä tie saa molemmilta kiitosta.
”Se on hieno tie, on sopivasti mutkaa ja mäkeä – ja kauniit maisemat. Ja tie on nyt hyvässä kunnossa.”
Karkusta Vammalan keskustaan kauppa-asioille tullut Matti Tomula on kokenut kuski.
”17-vuotiaana sain ajokortin, ja pian täytän 80 vuotta – joten onhan sitä kokemusta ehtinyt kertyä.”
Tomulalle ei ole koskaan sattunut mitään ikävää liikenteessä, kolareiltakin hän on säästynyt.
”Yhdet ylinopeussakot olen saanut”, mies tunnustaa. Liikenne Suomessa sujuu hänen mukaansa pääsääntöisesti hyvin.
”Teiden kunto kyllä ei kyllä kaikilta osin ole hyvä. Ihan liikaa on monttuja”, Tomula moittii. Polttoaineen hinta on toinen asia, mikä harmittaa.
”Sähköautosta olen haaveillut, Tesla olisi hyvä.”
Kiikoisissa kampaamoa pitävän Kristiina Helmisen mielestä auto on maaseudulla asuvalle tarpeellinen, jos aikoo päästä liikkumaan.
”Välimatkat ovat pitkiä, kyllä oma auto on tärkeä jo pelkästään työssä käymisen takia”, Helminen toteaa.
Minkälaisesta autosta nuori perheenäiti haaveilee, jos voisi valita minkä auton tahansa?
”Unelmieni auto olisi okranvärinen Volvon iso maasturi”, Helminen naurahtaa.
”En tosin tiedä onko niitä edes olemassa okran värisinä.”
Autoilu sujuu Helmiseltä säässä kuin säässä, pimeä tai talven liukkaat kelit eivät pelota. Liikenteessä harmittaa eniten ihan muut asiat.
”Ärsyttävimpiä ovat hitaat nutaajat, jotka ovat tien tukkona. Ja sähköpotkulaudat, jotka ajavat ilman valoja pimeällä – asun Kiikassa, ja siellä on niitä ihan hulluna.”
