Paljon saa mediasta lukea, että SAK hyökkää demokratiaa vastaan.
Ammattiliittojen keskeinen tehtävä on puolustaa suomalaisia työntekijöitä, heidän oikeuksiaan ja toimeentuloa. Sitä ja sellaista työelämää koskevaa päätöksentekoa, missä työntekijöiden näkemykset kuuluvat vaalien välissäkin. Työntekijöiden oikeudet puolustaa itseään ovat olennainen osa länsimaista demokratiaa.
Demokratia ei toteudu vain vaaleissa ja vaaleissa voittaneiden saneluna. Se vaatii toteutuakseen avointa keskustelua ja sopimista. Muu kuin avoimeen vuoropuheluun perustuva malli muistuttaa pikemminkin diktatuuria.
Ammattiliittojen toiminta ei koske pelkästään liittojen jäseniä. Parhaillaan ammattiliitot puolustavat kaikkien 2,5 miljoonan suomalaisen työntekijän oikeuksia. Ammattiliitot puolustavat siis ison ihmisryhmän mahdollisuuksia hyvään työelämään ja toimeentuloon.
Ammattiliittojen tehtävä on varmistaa, että yhteinen sopiminen palkansaajien työehdoista säilyy silloinkin, kun päättäjät keskittyvät työnantajien edun ajamiseen. Jos hallitus jatkaa kuuntelemattomalla linjallaan, on tämä osoitus siitä, ettei palkansaajat ole osa hallituksen määrittelemää demokratiaa.
Hallitus romuttaa työehtojen yleissitovuuden. Tilalle tulee heikkoja paikallisia sopimuksia pienemmällä palkalla ja pidemmällä työajalla. Tämä tarkoittaa minimityöehtojen heikentämistä. Olisi erikoista, jos ammattiliitot lakkaisivat toteuttamasta perustehtäväänsä samalla, kun palkansaajien elämään kohdistuu lukuisia heikennyksiä.
Jos hyvinvointivaltio halutaan säilyttää leikkaamalla kaikkein vähäosaisimmilta, kenelle sitä halutaan säilyttää? Näännyttämällä saadaan aikaan vain vahvoista välittävä Suomi, joka hylkää demokratian.
Jari Kaihlamäki
SAK Sastamalan Paikallisjärjestön puheenjohtaja
Kaihlamäki on sanelusta huolissaan. Viimeiset 30 vuotta on mennyt sosialistien sanelun mukaan ja jälki taloudessa on sen mukaista.
Kansa on eduskunnan valinnut ja tällainen hallitus meillä on muodostettuna. Nyt mennään sillä.
Aiemmin olisi voinut sak osoittaa solidaarisuutta hoitoaloille mutta ei osoittanut.
Nyt ollaan suuna päänä kun työntekijät äänestävät jaloillaan ammattiliitoista.
Toivon todella että nämä poliittiset vallankumouslakot saadaan loppumaan. Ne vain köyhentävät meitä varsinkin kun venäjä on siirtynyt täysimittaiseen sodankäyntiin länttä vastaan on touhunne täysin edesvastuutonta.
Kaihlamäen kirjoituksen kolme viimeistä sanaa pitää paikkansa.
Tekijänä vain on AY-liike, joka hyökkää demokraattisesti äänestettyä vaalitulosta vastaan, koska se ei sattunut miellyttämään.
Kaihlamäki on oikeassa. Ammattiyhdistysliikkeen on puolustettava työntekijöitä. Oikeistohallituksen brutaali hyökkäys työntekijöiden toimeentuloa ja vaikuttamismahdollisuuksia vastaan on historiallisen räikeä.
”Tuntemattoman” historiantuntemus on hakusessa, kun hän kirjoittaa, että ”viimeiset 30 vuotta on mennyt sosialistien sanelun mukaan”. Koko viimeisen 30 vuoden ajan maassa on ollut porvarienemmistö. Siitä huolimatta paljon hyviä uudistuksia on saatu aikaan mm. työelämään uudistusmielisten yhteistyöllä.
Myös nyt olisi yhteistyön paikka. Lakot loppuvat välittömästi, kun hallitus aloittaa todelliset, aidot neuvottelut.
Outoa, että demokraattisilla vaaleilla valittu eduskunta ja vaalituloksen myötä perustettu hallitus joutuu hallitusohjelman vuoksi, esim talouden tasapainottamisen takia poliittisten lakkojen kohteeksi vaikka vahingon kärsijinä on suomalaiset yritykset ja niiden työntekijät. Erikoinen käsitys demokratiasta.
Huvittavaa näissä ay-mafian näkemyksissä on, että paikallinen sopiminen tarkoitta AINA palkkojen tai muiden ehtojen ja etujen heikennyksiä.
Päinvastoin; kuka haluaa päästä hyvistä työntekijöistä eroon? Ei kukaan, eikä sen myötä tietystikään että työntekijä menisi kaikenlisäksi kilpailijalle töihin. Kyllä jokainen firma pitää hyvistä työntekijöistä kiinni viimeiseen saakka. Toisin on tietysti niiden lusmujen kanssa, ne saavatkin mennä ja mieluummin kilpailijalle töihin.
Ilman ay-mafian suojeluksessa olevia alisuorittaja eli lusmuja, ei näihin nyt esillä oleviin muutoksiin tarvitsisi edes mennä. Näin se vain on.
Sinulla on erikoinen käsitys demokratiasta, jos sallit EK:n kirjoittaa hallitusohjelman ja ohittaa näin vaaleilla valitun eduskunnan oikeuden valita luottamustaan nauttivan hallituksen, joka toteuttaa äänestäjien tahdon mukaista hallitusohjelmaa.
Voisi olla hyvä tiedostaa laihan sovun olevan parempi kuin lihavan riidan. Hallitus tiesi tasan tarkkaan seuraukset lähtiessään sanelun tielle ja nyt niittää, mitä on kylvänyt.
Miksi AY-liikkeen ehdotus 10 vuoden siirtymäajasta ei hallitukselle kelpaa? Ruotsin mallista puhuttaessa on hyvä muistaa Ruotsissa olevan huomattava määrä palkkaköyhiä, ts. ihmisiä, jotka eivät tule palkallaan toimeen.
Miksi Suomen Yrittäjille on niin tärkeää päästä irti yleissitovuudesta? Jos hyviä työntekijöitä halutaan pitää, voi TES:a paremmista ehdoista sopia paikallisesti jo nyt. Tavoitteena on työehtojen heikentäminen.
Mielenkiintoista jukkakeskisen kommentissa on ”hyvät työntekijät”. Niistä halutaan pitää kiinni. Keitä ovat hyvät työntekijät? Ovatko he niitä, jotka aina ovat kaikesta samaa mieltä työnantajan kanssa. Ovatko he niitä, jotka tekevät nöyrästi kaiken mitä ylhäältä käsketään ja suostuvat kaikkiin työnantajan esittämiin ”joustoihin”, esim. palkan alentamiseen tai muiden työehtojen heikennyksiin. Samalla he kuitenkin puristavat nyrkkiä taskussa, mutta eivät ilmeelläkään näytä turhautumistaan.
Keitä ovat ”lusmut” työntekijät? Ovatko he niitä, jotka yrittävät kertoa työnantajalle, että työn voisi tehdä/järjestellä toisinkin ja lisätä näin tuottavuutta? Ovatko he niitä, joihin työnantaja suhtautuu ylimielisesti ja aliarvostavasti ja moittii jatkuvasti, milloin mistäkin? Ovatko he niitä, jotka eivät koskaan saa tunnustusta eivätkä arvostusta mistään?
Väistämättä tulee mieleen toisenlaisetkin kysymykset. Onko meillä ”lusmuja” työnantajia ja minkälaisia ne ovat? Ovatko ne sellaisia kuin viime aikoina esiin nousseet marja-alan yrittäjät, jotka ovat kohdelleet ulkomaalaisia marjanpoimijoita lähes orjina. Vai ovatko ne suuria metsäjättejä, jotka ilmoittivat keskeyttävänsä työsopimuslain vastaisesti palkanmaksun seitsemältä päivältä laillisen lakon alkaessa. Mediaa seuraamalla monenlaisia lusmuiluja näiden kahden ääripään välillä voidaan lukea jatkuvasti. Tällaisten lusmujen kanssako paikallisia sopimuksia pitäisi tehdä?
Arkkipiispa Tapio Luoma korosti eilen Ylen Perjantai-ohjelmassa, että kaikkia ihmisiä pitää kohdella tasa-arvoisesti. Työelämässä eriarvoinen ja ylimielinen kohtelu johtaa vääjäämättä ristiriitoihin.
Vuosikymmenten pitkä perinne työelämässä on ollut neuvottelu ja sopiminen työnantajien ja työntekijöiden kesken. Näin on edetty kohtuullisiin tuloksiin. Nyt hallitus on ryhtynyt osapuoleksi työmarkkinoille ja asettunut yksipuolisesti työnantajien puolelle. Se on kopioinut hallitusohjelmaansa elinkeinoelämän (EK) ja yrittäjien (SY) vaatimukset suoraan hallitusohjelmaansa. Huolimatta ammattiyhdistysliikkeen vaatimuksista yhtäkään työntekijöiden esittämää uudistusehdotusta ei ole otettu huomioon. Olisiko ammattiyhdistysliikkeen pitänyt kääntää toinenkin poski, kun iskuja alkoi satamaan?
Jos Torille joutuu kyselemään, että mitä ovat hyvät työntekijät, niin onpa melkoisen vieraantunut työelämästä.
Voin kertoa, että hyvät työntekijät eivät kuluta päiväänsä netissä, eivätkä lusmuile nurkissa ja odota kello neljää.
He osallistuvat heille kuuluvaan työhön ja ovat töissä sen takia, että haluavat. Eivät sen takia, että kuluttavat aikaansa tuntipalkan vastineena.
Olet siis sitä mieltä, että samasta työstä sama palkka on ihan okei, vaikka itse teet 10 yksikköä työvuorossasi ja se lusmuilija tekee 6 yksikköä samassa ajassa? Nämä uudistukset tulevat nostamaan näiden lusmujen työpanosta ja ensimmäisen sairauslomapäivän palkattomuus vähentämään perjantain ja maanantain “sairaus” poissaoloja. Tämmöinen 10 yksikön tekijä ei tästäkään uudistuksesta paljoa kärsi, koska hän ei yleensä sairastu kovinkaan helposti, ehkä 1-2 kertaa vuodessa kausiflunssaan pariksi päiväksi.
Yksi tärkeä uudistus on nämä irtisanomiset; tällä hetkellä näistä lusmuista ei pääse mitenkään eroon, tai pääsee muutamalla kymmenellä tuhannella eurolla. Jatkossa pääsee ja voi palkata siten tilalle taas uuden 10 yksikön tekijän. Palkat eivät todellakaan tule laskemaan näillä 10 yksikön tekijöillä. Jatkossa palkka pitää saada tuottavuuden eli päivässä aikaan saadun tekemosen edellyttämä määrä. Valtion ja kuntien viroissa mittaminen on enemmän kuin vaikeaa kun pitäisi erottaa toinen lusmu toisesta, kun kuitenkaan kaikkia ei voi ainakaan kerralla irtisanoa…
Sinun firmaasi ei siis palkata vastavalmistuneita jotka eivät heti pysty huippusuoritukseen. Irtisanot myös ikääntyneet työntekijät ja pienten lasten vanhemmat ja vaadit influenssapotilaan palaavan tartuttavana työpaikalle. Pidät samalla kitupalkalla niin huipputekijät kuin osaamistaan vasta kartuttavat vaikka ilman paikallista sopimistakin voisit harjoittaa hyviin suorituksiin kannustavaa palkkausta esimerkiksi tulospalkkioilla. Järkevä työnantaja nostaa huippujen vakipalkan yli sopimusten.
Taidat olla konkurssikypsien, tukirahoilla elävien, huonohenkisten firmojen edunvalvoja, firmojen, joita parhaat työntekijät karttavat kuin ruttoa. Sitä saa, mitä tilaa.
Tämän päivän (24.3.) Hesarissa on hyvä esimerkki lusmusta työnantajasta (Yellow Film), jossa työntekijät kertovat HS:lle ihmisten uuvuttamisesta, savustamisesta ja muista epäasiallisista toimintatavoista. Oikeistohallituksen työsuhdeturvaan ja työntekijöiden vaikuttamismahdollisuuksiin kohdistuvat heikennykset vain pahentaisivat tilannetta monilla työpaikoilla. Juttu on pitkä ja perusteellinen, mutta se kannattaa lukea varoittavana esimerkkinä siitä, mitä seurauksia mahdollisesti on tulossa.
Eräs työntekijä kertoi esimerkin yleisimmistä ongelmista: ”Työntekijä on heille kuin ravihevonen, jokaon yhtä hyvä kuin viimeinen kisansa. Ja kun ei jaksa enää, heitetään makkaratehtaalle.”
Toinen työntekijä kertoi kuinka ”Vuosien aikana johtaminen on muuttunut jatkuvasti kovemmaksi ja kauemmas ihmislähtöisyydestä. Olemme olleet koneen osia, jotka on helppo vaihtaa, kun ne on kulutettu loppuun tai tulee erimielisyyksiä”.
Muutosneuvottelujen päätteeksi toimitusjohtaja lupasi alaisille vyönkiristystä ja totesi, että ”pointterien” eli osoittajien aika on ohi. Muutosneuvotteluja toimitusjohtaja vertasi ”likaveden poistoputkeen”.
Tämäntapaiselle kehitykselle pitää saada loppu ja alkaa yhdessä neuvotella työelämän parantamiseksi eikä enää valmistella työelämän heikennyksiä.
No niin, olet löytänyt yhden esimerkin lusmusta työnantajasta.
Minä voin heti luetella kymmeniä lusmuja työntekijöitä.
Ehkä räikein esimerkki oli, kun eräs työntekijä tuli aamulla leimaamaan itsensä töihin, jaksoi olla kahvituntiin asti ja häippäsi sen jälkeen kotiin useaksi tunniksi lepäämään ja palasi iltapäivällä leimaamaan itsensä ulos työmaalta. Tätä tapahtui monta kertaa, eikä kyseessä ollut mikään yksittäinen päivä.
Lukuisat ovat ne tapaukset, kun työmaalla on tehty työnantajan ajalla ja tarvikkeista kaikenlaista värkkiä itselle ja myyntiin.
Lienee OK SAK:n näkökulmasta, koska vastustavat tällaisten henkilöiden irtisanomisen mahdollistamista?
Onhan tuollaisten työntekijöiden irtisanominen mahdollista nykyisenkin lainsäädännön puitteissa.
Ei ole.
Puhuttelu ja kirjallinen varoitus kaksi tai kolme kertaa. Sen jälkeen voi alkaa suunnittelemaan erottamista.
Sittenkin vielä työntekijä huonolla tuurilla uhkailee liiton lakimiehellä ja muilla seurauksilla.
Koko tämän ajan palkka juoksee ja työnantaja maksaa viulut.
Väität siis vakavissasi, ettei työsuhdetta voi irtisanoa, jos työntekijä jää useasti kiinni huijaamisesta leimauksien kanssa? Älä viitsi, totta kai siitä saa antaa kenkää ihan laillisesti. Varoitus ekasta kerrasta, kuuleminen ja näkemiin.
Sen verran lisättävä, että omalla työmaalla käytännössä kaikki kuuluvat liittoon. Kenkää tulee, jos töiden tekeminen tai yhteisten sääntöjen noudattaminen ei onnistu. Kerran saa mokata, siitä tulee varoitus (vai onko ensin puhuttelu, en muista ulkoa) ja jos tavat eivät parane niin poistuminen tapahtuu kassan kautta. Kysehän on siitä osaako työnantaja luoda selkeät säännöt (mielellään yhdessä työntekijöiden kanssa) joihin voi sitoutua, ne koskevat kaikkia ja niitä valvotaan.
” Väität siis vakavissasi, ettei työsuhdetta voi irtisanoa . . . ”
Sepen kannattaa lukea uudestaan mitä kirjoitin.
No kirjoitit “työntekijä tuli aamulla leimaamaan itsensä töihin, jaksoi olla kahvituntiin asti ja häippäsi sen jälkeen kotiin useaksi tunniksi lepäämään ja palasi iltapäivällä leimaamaan itsensä ulos työmaalta. Tätä tapahtui monta kertaa, eikä kyseessä ollut mikään yksittäinen päivä”
Johon totesin, että tuollaisten työntekijöiden irtisanominen on mahdollista nytkin.
Vastasit “Ei ole”.
Pitäydyn kannassani, että kuvailemasi teko on irtisanomisperuste. Olisit voinut myös vastata kysymykseeni, mutta se ei sinulta koskaan onnistu faktojen ollessa ristiriidassa väitteidesi kanssa, jota tasaisesti näyttää tapahtuvan.
Surullista luettavaa.
AY-liike on käsittämättömän typerä sahatessaan omaa oksaansa ja uhotessaan jyräävänsä demokratian alleen omia tarkoitusperiään saavuttaakseen.
Jokohan riittäisi?
https://yle.fi/a/74-20080725
“Suurista yrityksistä joka neljäs on jo siirtänyt lakon vuoksi tuotantoaan ulkomaille. Kolmannes yrityksistä kertoo lomauttavansa tai irtisanovansa työntekijöitään poliittisten lakkojen vaikutusten vuoksi”.
Jep. EK:n, ei kun anteeksi, hallituksen edustajat neuvottelupöytään kompromissia hakemaan heti!
Tässä ei ole aihetta ryhtyä kilpailemaan lusmujen työnantajien tai työntekijöiden lukumäärästä. Vähäisempikin määrä esimerkkejä kertoo jo paljon. Itse en usko, että hallitusohjelmaa on laadittu pelkästään lusmujen takia. Tavoitteena hallituksella on järjestelmätasoinen muutos työelämään, mikä tarkoittaa ennestäänkin heikomman työelämän osapuolen, eli työntekijäin (ay-liikkeen), aseman heikentämistä tai nujertamista kokonaan.
Jos hallitus onnistuu lakko-oikeuksien rajoittamisessa, mikä heillä on ensimmäinen tavoite, niin seuraavaksi jatketaan työsuhteen ehtojen huonontamista, työttömyysturvan heikentämistä (joista osa on jo eduskunnalla hyväksytetty), sosiaaliturvan karsimista jne…. Venäjän mallia noudattaen seuraavana tulisivat sananvapauden ja muiden kansalaisvapauksien kaventaminen.
Vaikka muutoksia perustellaan demokratialla, niin tosiasiassa niillä ei ole kansan enemmistön mandaattia. Vuoden takaisissa vaaleissa äänesti vain noin 70 prosenttia äänioikeutetuista. Oikeistohallituksen puolueet jäivät alle 50 prosentin kannatuksen annetuista äänistä, mutta vaalijärjestelmästä johtuen saivat enemmistön eduskuntaan.
Tältä pohjalta kokoomus ja elinkeinoelämä (EK ja SY) lähtivät taistoon ammattiyhdistysliikettä ja palkansaajia vastaan, varsinkin kun saivat vielä ne ”hyödylliset idiootit” koalitioonsa mukaan.
Tulevaisuus näyttäisi paljon paremmalta, jos hallitus ja elinkeinoelämä suostuisivat aitoihin neuvotteluihin työntekijäliittojen kanssa. Olen ymmärtänyt, että sillä taholla on neuvotteluhalukkuutta. Hallituksen pitäisi vaan tunnustaa palkansaajapuoli tasavertaiseksi neuvottelukumppaniksi ja työnantajapuolen pitäisi hyväksyä työntekijäpuoli työelämän ratkaisevan tärkeäksi osapuoleksi, jota ilman yrityksille ei synny lisäarvoa.