Kevät on tänä vuonna myöhässä. Tai eihän sillä taida aikataulua olla? Kuitenkin paikoin talvinen keli yöpakkasineen pitää järvet jäässä ja miljöötä otteessaan ainakin normaalia tiukemmin kiinni näillä seuduilla. Hanki kantaa, ja pilkkijät nauttivat järvenlahtien kantavista jäistä.
Pääsiäisen tiennoo on näillä Sastamalan korkeuksilla monelle luonnon ystävälle hyvin rikasta aikaa. Kaukoputket ja kiikarit komeroista on rimmattu kuntoon luonnonnäytelmien seuraamiseen. Monesti ei näitäkään seurantavälineitä tarvita, katse taivaalle riittää.
Siipien suhina ilmassa on alkanut vilkaana maaliskuun loppupuoliskolla. Laulujoutsenet täällä jo valloittavat paljaat pellot aterian toivossa ja töyhtöhyypätkin taituroivat ilmassa peltojen yllä.
Nämä kevään ensilinnut sekä monet hanhilajit ja kurjet huomataan yleensä ensimmäisenä kokonsa puolesta. Pienemmät taapertajat, kuten vaikkapa västäräkki tai kiuru, jäävät joskus ikään kuin piiloon. Kiuru kyllä ilmoittaa tulostaan kuuluvasti äänellään ja västäräkki aaltoilevalla lentotyylillään, kunhan ilmat hieman lämpenevät.
Kiuru tai leivonen, joksi lintua myös kutsutaan, tulo onkin yksi merkittävimmistä kevään äänistä laulujoutsenen rinnalla. Silloin kannattaa olla hiljaisen pellon äärellä, Vammalassa vaikkapa Putajan ja Myllymaan peltojen tienoilla, missä autojen äänet eivät niinkää häiritse kuuntelua.
Jos kiurun kuuluva ääni tyynenä aurinkoisena päivänä ei tuo kevättä rintaan, niin mikä sitten?
Pääsiäinen ja huhtikuun alku tuo yleensä suuret lintumassat Etelä-Suomeen ja yleensä lähes koko maahamme. Myös maa saa keväisiä sävyjä ruskean rinnalle, kukapa ei kirkkaana helottavaa keltaista leskenlehteä kävelyllä huomaisi ja iloitsisi siitä. Toinen keltainen, kosteissa ojissa ja rannoilla viihtyvä ja suurinakin parvina kasvava kukka, on rentukka.
Keltainen väri taitaakin kutsua liikkumaan. Sitruunaperhonenkin nousee kevään myötä horroksestaan ilmaan. Ja liikennevaloissa pysähtyneelle keltaisen syttyessä saa jo kaasuttaa. Tulkoon kevät ja ensirakkaus niille, jotka eivät ole sitä vielä kokeneet.
Teksti ja kuvat: Hannu Moilanen