Tulipalo tuhosi Lehtosen perheen Sastamalan Kaltsilassa sijainneen kotitalon täysin lauantaina 7. syyskuuta. Palokunta oli paikalla alle 20 minuutissa, mutta ilmiliekeissä roihunnut talo ollut enää pelastettavissa. Terassilta alkunsa saanut palo levisi nopeasti. Perheen isä ja lapset pääsivät ulos talosta, mutta niin nopeasti kaikki eteni, että mitään sisältä ei enää uskaltanut lähteä hakemaan.
”Miehelläni Keijolla oli vain kalsarit jalassa ja lapsillakin päällä mitä sattuu. Keijo yritti sammuttaa paloa puutarhaletkulla, mutta siinä vaiheessa tuli oli edennyt jo rakenteisiin. Hän soitti saman tien hätäkeskukseen”, kertaa tapahtuma-aikaan mökkireissulla Kangasalla ollut perheen äiti Jessica Lehtonen onnettomuuspäivän kulkua.
”Kun kuulin asiasta puhelimessa, se tuntui ihan epätodelliselta – siltä, että ei tämä voi oikeasti tapahtua meille.”
Todellisuus oli kuitenkin karu. Talo oli mennyt ja koko irtaimisto oli palanut käyttökelvottomaksi.
”Kavereille sanoin, että mulla ei vissiin ole enää kotia.”
Sekavien tunteiden keskellä hän ajatteli kuitenkin järjellä, että onneksi meni ”vain” talo, ja kaikki perheenjäsenet koira mukaan lukien olivat hengissä.
” Eniten jäi harmittamaan, että korvaamattomat muistot, kuten lasten kastemekko, neuvolakortit ja vauvakirjat tuhoutuivat”, Jessica huokaa.
”Minä näin vain palaneet rauniot, koska en ollut kotona – mutta lapset todistivat omin silmin, kuinka oma koti paloi maan tasalle. Kahdeksanvuotiaan Sebastian-poikamme suurin suru oli, että hän menetti vuosia keräämänsä Pokemon-pehmolelukokoelmansa. Hiljakkoin hän sanoi, että ”saanko vieläkin sääliä itseäni”, ja vastasin että kyllä saat. ”
Kriisin keskellä Jessica on ollut eniten yllättynyt ihmisten valtavasta auttamishalusta.
”SPR ryntäsi heti apuun. Ja sen jälkeen muutkin tahot. Kaksi Leenaa alkoi tehokkaasti järjestellä asioita”, Jessica kertoo ja viittaa Lantulan seudun kyläyhdistyksen puheenjohtaja Leena Virri-Hanhijärveen ja SPR:n Vammalan osaston puheenjohtaja Leena Heinoon.
Heille järjestyi nopeasti katto pään päälle ensin Virrin tilalta, ja nyt on löytynyt jo pysyvämpikin koti, vuokratalo Lantulasta. Arkeen tarvittavia tykötarpeita on yllättävän paljon. Sen huomaa silloin, kun ei omista edes hiusharjaa.
”Muistan kuinka Heinon Leena soitti ja ilmoitti, että nyt lähdetään Tokmannille shoppailemaan. Ja sinne sitten mentiin. Tyttäremme Rebecca ilmoitti kuuluvaan ääneen kassalla, että meidän talo paloi littanaksi ja lättänäksi, ja tultiin ostamaan shampoota koska saunakin paloi”, muistelee Jessica kauppareissua.
Lasten puheissa tulipalo on ollut vahvasti läsnä.
”Se on tullut heillä myös uniin. Ja kerran yksi lapsista kysyi keskellä yötä hätääntyneenä, että ”palaako meidän ovi?”. Rauhoittelin, että ei pala.”
Mahdollisimman normaalin arjen järjestäminen lapsille oli ensimmäinen tavoite.
”Keijon kanssa halusimme, että lapset pääsevät kiinni ihan tavalliseen arkeen, menevät kouluun ja tutut rutiinit jatkuvat kaikesta huolimatta”, Jessica kertoo.
”Siinä meidän aikuisten ei auttanut uikuttaa, piti olla lapsia varten. Meillä on myös ollut se periaate, että puhutaan asiasta lasten kanssa aina, kun he ottavat sen esille.”
Epätoivon hetkiäkin on ollut.
”Välillä olen yöllä käynyt pellon laidalla huutamassa yksikseni”, tunnustaa Jessica.
Se, että heitä on autettu niin paljon, on ollut hämmentävää.
”Tässä ei kauaa ole nokka tuhissut, kun asioita on alkanut tapahtumaan. Stormin koulussakin koko henkilökunta on ollut tukemassa. Emme olisi selvinneet ilman apua”, Jessica sanoo liikuttuneena.
Kriisit tulevat elämään äkisti ja sitkeä käsitys siitä, että esimerkiksi SPR:n järjestämän Nälkäpäiväkeräyksen apu menee vain ulkomaan kohteisiin ei pidä paikkaansa.
”Tässä olen ymmärtänyt, että kuinka suuri rooli SPR:n katastrofirahastolla on myös kotimaassa. Tämä on hyvä muistaa”, muistuttaa Jessica.
”Olen kiitollinen kaikesta avusta. Voi kestää vielä vuosia tajuta, mitä kaikkea tässä onkaan tapahtunut.”
Haluatko auttaa? Lue lisää:
Pienkeräyksellä apua Lehtosille
Lantulan seudun kyläyhdistys käynnisti pienkeräyksen Lehtosen perheen tukemiseksi. Keräyksen puuhanaiseksi lähti yhdistyksen puheenjohtaja Leena Virri-Hanhijärvi. Hän otti selvää, kuinka asian suhteen pitää toimia.
”Otin yhteyttä aiemmin pienkeräyksen järjestäneisiin henkilöihin”, kertoo Virri-Hanhijärvi.
”Toivomme yksityisten ja yritysten osallistumista keräykseen. Erityisen toivottuja olisivat myös yritysten lahjakortit ja tuotelahjoitukset.”
Virri-Hanhijärven mukaan perheen alkuavuksi tarkoitettu keräys on lähtenyt hyvin liikkeelle.
”Rahaa tarvitaan, että perhe saa kaiken tarvitsemansa. Pienelläkin panoksella on suuri merkitys, vitosesta viiteensataan euroon on tullut lahjoituksia”, Virri-Hanhijärvi mainitsee.
”Keräämme myös hyväkuntoisia ja ehjiä syys- ja talvivaatteita, leluja ja harrastusvälineitä lapsille syyskuun ajan seuraavasti; keskiviikkoisin voi tuoda Stormin koulun aulaan kello 13-18 ja perjantaisin Lantula-talolle kello 9-20.”
Virri-Hanhijärveen voi ottaa puhelimitse tai sähköpostilla yhteyttä, jos on asiaan liittyvää kysyttävää.
Yhteystiedot: Leena Virri-Hanhijärvi p.050 3666953 ja sähköpostiosoite virri.leena@gmail.com
FI78 5661 0120 0104 33 ja viitteeksi/viestiksi PIENKERÄYSLUPA
Lantulan seudun kyläyhdistys ry:n (ly1475646-6) nimissä pienkeräys RA/2024/1333 ajalle 9.9.-8.12.2024 ellei pienkeräyksen enimmäismäärä 10 000 euroa täyty aiemmin.
