Kirjailija Satu Rämön vierailu Säkylän kirjastossa osoitti, ettei suomalaisia tarvitse houkutella hyvän tarinan äärelle. Kirjaston sali täyttyi viimeistä paikkaa myöten, eikä pysäköintialueellakaan juuri vapaata paikkaa marraskuun viimeisenä torstaina löytynyt. Islantiin sijoittuvilla dekkareillaan suomalaiset hurmannut kirjailija osoittautui myös kasvokkain poikkeuksellisen kiehtovaksi tarinankertojaksi.

Satu Rämön Hildur-dekkareista on kasvanut kirjallisuusilmiö, jonka suosiolle ei näy loppua. Kirjoja luetaan, kuunnellaan ja jonotetaan kirjastoissa. Säkylässä Rämöä haastatellut kirjastopäällikkö Satu Soppela-Hyle kertoi, että sarjan uusimmalla, kuudennella osalla Disalla on Satakirjaston järjestelmässä parhaillaan 1 040 varausta.

Suosio kertoo, miten vahvasti Rämön luomat henkilöhahmot ovat onnistuneet koukuttamaan lukijansa. Hildur-sarjan kirjoja on myyty Suomessa jo 1,3 miljoonaa kappaletta, ja teokset ovat löytäneet lukijoita myös ulkomailta. Hilduria on käännetty jo 29:lle kielelle.

”On ollut ilo seurata Hildurin matkaa maailmallakin”, Rämö iloitsee.

Menestys on yllättänyt myös kirjailijan itsensä.

”Koskaan ei voi etukäteen tietää, mistä kirjasta tulee suosittu”, Rämö muistutti.

Hän arveli Hildurin menestyksen perustuvan useammankin kiinnostavan asian yhdistelmään. Dekkarit ovat suosittu kirjallisuudenlaji, Islanti kiehtoo suomalaisia ja tarinan henkilöhahmojen täytyy olla sellaisia, joihin lukija haluaa tutustua.

Juuri henkilöhahmot ovat Rämölle itselleenkin dekkareissa tärkeitä. Hän kertoi ihastuvansa lukemissaan rikosromaaneissa ennen kaikkea ihmisiin, joiden ympärille tarinat rakentuvat. Esimerkiksi hän nosti Henning Mankellin luoman Kurt Wallanderin.

Mutta miten Hildur sitten syntyi?

Koronapandemian sulkiessa maailman myös toimittajana ja matkaoppaana Islannissa toimineen Rämön työt Islannissa vähenivät äkillisesti. Pysähtyminen ja työtilaisuuksien väheneminen jättivät aikaa aivan uudenlaiselle tekemiselle, ja Rämö alkoi kehitellä itselleen mielikuvitusystävää.

Hän mietti, millainen ihminen tämä olisi, mistä pizzasta hän pitäisi ja millaiseen ihmiseen hän haluaisi tutustua. Mielikuvitusystävällä saisi myös olla hieman jännittävä menneisyys.
Näin syntyi Hildur, mutta pitkään Rämö ei tiennyt, mitä tämä tekisi työkseen.

Ratkaisu löytyi vasta kuukausia myöhemmin, kun kirjailija näki silloisen kotikylänsä Ísafjörðurin pizzapaikassa poliiseja syömässä pizzaa.

”Silloin välähti: Hildurhan on poliisi, tietenkin”, Rämö paljastaa.
Loppu onkin suomalaista kirjallisuushistoriaa.

Rämön kertomuksia kuunnellessa ymmärtää hyvin, miksi hänen kirjoistaan on tullut niin suosittuja. Hänellä on harvinaisen luonteva ja eläytyvä tapa kertoa. Puhe on selkeää, huumori on läsnä ja tarinat etenevät niin vaivattomasti, että kuulijan mielenkiinto vain kasvaa.

Kirjailijan huolellisuudesta kertoo myös se, miten perusteellisesti hän perehtyy henkilöhahmojensa maailmaan.
Kun Hildur-sarjan suomalaispoliisi Jakob harrastaa neulomista, Rämön oli opeteltava itsekin neulomaan. Eihän hän voinut uskottavasti kirjoittaa harrastuksesta, jota ei itse hallinnut.

Islanti on Rämölle kuitenkin paljon enemmän kuin kirjojen tapahtumapaikka. Hän tutustui maahan ensimmäisen kerran yliopiston vaihto-oppilaana ja ihastui maahan kertaheitolla, ja perusti sinne lopulta koko elämänsä. Rämön puoliso on islantilainen, ja pariskunnalla on kaksi lasta.

Rämö kertoi rakastavansa Islannin karua luontoa, islanninhevosia, hiljaisuutta ja kuumia lähteitä. Erityisesti häntä viehättää sääolosuhteet, jotka saattaisivat monelle muulle olla pikemminkin syy pysyä sisätiloissa.

”Islannissa jo tavallinen kauppareissu voi muuttua melkoiseksi koettelemukseksi, kun vastassa on niin kova tuuli, että kulkeminen tapahtuu lähes vaakatasossa”, hän naurahtaa.

Sanotaan, että Islannissa yhteen päivään saattaa mahtua neljä vuodenaikaa. Se on Rämön mielestä pelkästään ihanaa, sillä hän luonnehtii itseään rajujen kelien naiseksi.

Myös islantilaisten luonne miellyttää kirjailijaa. Hän kuvaiee paikallisia rempseiksi ja mutkattomiksi ihmisiksi, joilla on vahva tekemisen meininki ja suuri ylpeys omasta kotimaastaan.

Entä mitä suomalainen sitten kaipaa Islannissa?

Ainakin metsiä, joita Islannissa on vähän. Tietysti myös läheisiä ihmisiä ja karjalanpiirakoita.

Yllättävän suuri merkitys on myös suomalaisella kulttuurilla, ja Rämö kertoi hyödyntävänsä Suomen-vierailunsa ahkerasti teatterissa ja elokuvissa käymiseen. Tämän syksyn aikana hän oli ehtinyt nähdä jo neljä teatteriesitystä ja kaksi suomalaista elokuvaa, Lapin sodan sekä Seilin saaren historiasta kertovan Kerro kaikille -elokuvan.
Suomalaisen kulttuurin pariin pääseminen on kirjailijalle tärkeää, ja kotimaan kiertueet tarjoavat siihen mainion mahdollisuuden.

Säkylässä Rämö kertoi hauskasti myös siitä, miten paikat, joissa hän on vieraillut, saattavat joskus päätyä myös hänen kirjoihinsa. Hän kertoi esimerkin mieleenjääneestä vierailustaan ja yöllisestä uimareissustaan Rautavaaralla.

”Siellä yöllistä tähtitaivasta tuijotellessani keksin, että minun ja Lilja Sigurdardóttirin tulevan Reykjavikin murhat -kirjan päähenkilö on kotoisin nimenomaan Rautavaaralta.”

Voisiko Säkyläkin voisi päätyä rikosromaanin sivuille?

Rämö ei sulkenut sitäkään mahdollisuutta pois, mutta teki selväksi, ettei Hildurista koskaan tule Säkylään muuttavaa rikostutkijaa.

”Hildur on ja pysyy islantilaisena”, Rämö vakuutti.

Myös yleisö pääsi esittämään kirjailijalle myös omia kysymyksiään, jotka koskivat erityisesti kirjojen syntyvaiheita, juonen rakentumista ja kirjoitusprosessia yleensäkin.
Vaikka Disa on vasta ilmestynyt, Hildurin ystävien ei tarvitse pelätä sarjan päättymistä. Rämö vahvisti Säkylässä, että jatkoa on luvassa.

Rämön syksy on kulunut pitkälti kirjailijavierailuilla ja markkinointikiertueella. Hän kertoo nauttivansa lukijoiden tapaamisista, sekä mahdollisuudesta kohdata muita kirjailijoita.
Kun kiertue päättyy ja hän palaa Islantiin, alkaa jälleen arki, jota rytmittää kirjoittaminen ja tavallinen perhe-elämä.

Satu Rämön kirjailijavierailun Säkylään ja Euraan järjestivät Säkylän ja Euran kirjastotoimi, sekä Säkylän-Köyliön seniorit. Säkylän kirjaston lisäksi Rämö vieraili puhumassa Säkylän lukiolla ja Euran yhteiskoulun auditoriossa.