Ahkera, vitosluokkalaisista oppilaista koostuva työporukka paiski lokakuussa yhden päivän ajan töitä Sastamalan K-Raudassa. Kuusituntiseen työpäivään sisältyi erilaisia tehtäviä.

”Pääsääntöisesti se oli paikkojen siistimistä ja järjestelyä. Saimme vuosien aikana nurkkiin kertyneitä tavaroita setvittyä ja samalla tehtyä sellaista siivousta, jolle ei perustyön ohella yleensä liikene aikaa”, kertoi K-Raudan kauppias Antti Valkeapää.

Erikoisiakin tavaroita päivän mittaan löytyi.

”Ylivoimaisesti oudointa oli se, kun löysimme kahdet lastenvaunut. En yhtään tiedä, mikä niiden tarina on, enkä sitä, miten ne ovat aikoinaan meille päätyneet – saati jääneet nurkkiimme pyörimään. Onneksi vauvoja ei sentään vaunuista löytynyt”, Valkeapää vitsaili.

Työporukassa oli oppilaita kaikkiaan viisitoista, ja heistä suurin osa Tyrväänkylän koulun oppilaita. Koululaisten vanhemmatkin saivat osallistua päivään, ja heitä olikin mukavasti paikalla auttelemassa. Päivän tienestit menivät kokonaisuudessaan oppilaiden luokkaretkikassaan.

Toistaiseksi päätöstä luokkaretkikohteesta ei vielä ole lyöty lukkoon, mutta tarkoitus on päästä retkelle ensi kevään aikana.

Miltä maistui työnteko lasten mielestä? Viisi työpäivässä mukana ollutta koululaista kertoi kokemuksiaan.

”Tein päivän aikana rankempia ja helpompia hommia. Tapettikaapin maalaaminen oli erityisen kivaa”, Hugo Tuomisto selvitti. Hugon kanssa kaappia oli maalaamassa Anton Valkeapää.

”Maalaamisesta minäkin pidin eniten”, Anton hihitti. Hugoakin nauratti. Epäselväksi jäi, mikä tapettikaapin maalaamisessa poikien mielestä niin lystikästä oli, että se nauratti vieläkin, mutta kaikkea ei ehkä lehdistölle kannatakaan paljastaa. Antonille työympäristö oli tuttu jo entuudestaan, hän on autellut kauppiasisäänsä Anttia siellä aiemminkin.

Leo Holmberg koki työpäivän mukavana vaihteluna kouluarkeen.
”Heiteltiin roskalavalle kaikkea turhaa. Oli mukavaa, kun oli kavereita ja yhdessä tehtiin. En ole aikaisemmin ollut tekemässä vastaavia tehtäviä, mutta voisin kyllä ajatella, että menen toistekin, jos siihen tulee mahdollisuus”, Leo pohdiskeli.

Ville Mäkisellä kävi työpäivän aikana erinomainen tuuri, sillä hän sai viedä varastoon reklamaation vuoksi jääneen ruohonleikkurin kotiin päivä päätteeksi. Asiakas oli palauttanut sen viallisena joskus vuosia sitten, leikkuri ei kuulemma toiminut eikä startannut. Koko kone oli aikoinaan jäänyt unholaan varastohallin perukoille.

”Iskän ja veljen kanssa katsottiin sitä leikkuria sitten kotona. Ei siinä ollut kuin terä löysällä ja bensaa piti tietysti laittaa. Sitten se lähti hyvin käyntiin”, intoili Ville. Hän oli lahjaleikkurista mielissään, sillä kesäisin hän leikkaa mielellään nurmikkoa kotosalla.

Lilja Mäensivu osallistui päivään innokkaasti, mutta työnteko otti myös vähän lujille.

”Oli ihan kivaa, mutta aika rankkaa”, Lilja tunnusti.
”Purimme aluksi ovitelinettä ja sitten kantelin erilaisia tavaroita hyllyiltä. Kolme-neljä tuntia olisin jaksanut ihan hyvin, mutta töiden paiskiminen koko päivän oli aika kova urakka. Koulussa on sentään välitunnit”, Lilja aprikoi.

Työkokemusta tytöllä oli plakkarissa jo entuudestaan, tosin aivan toiselta alalta.

”Olen ollut pitämässä kavereiden kanssa kioskia yhden tapahtuman yhteydessä, ja siinä piti olla vain vartin kerrallaan. Se oli kivaa työtä”, Lilja kertoi.

Aivan tauotta töitä ei todellisuudessa paiskittu, vaan työtahti oli suhteutettu huomioiden työvoiman ikä. Kunnon ruokataukokin pidettiin. Nälkä ei taatusti jäänyt kenellekään, sillä kauppias haki ahkeralle porukalle peräti kuusi jättipizzaa, ja juomaksi tietysti litratolkulla limua.

Päivästä jäi kokonaisuudessaan mukavat muistot kaikille osallistujille.

”Haastan muitakin yrittäjiä toteuttamaan vastaavan tempauksen. Oli hienoa nähdä, kuinka motivoituneita ja innokkaita lapset olivat, ja kuinka ahkerasti he paneutuivat annettuihin tehtäviin. Ja kun joku homma oli tehty, he tulivat kysymään, että mitä seuraavaksi. Mielestäni lasten on hyvä saada tuntumaa ja kokemuksia työelämästä. Uskon, että tällaiset päivät tuovat heille arvokkaita ja opettavaisia kokemuksia. Ja kaupan väelle tällaisen tiimin johtaminen oli myös erilaista ja opettavaista”, Antti Valkeapää mietti.

”Kaikki sujui niin mallikkaasti, että saatan järjestää toisenkin vastaavan päivän keväällä.”