Luin psykiatrisen sairaanhoitaja Sari Hassin kirjoituksen (29.1. Alueviesti) sotealan työntekijöiden tilasta. Se kirvoitti silmiini kyyneleet. Ymmärrän hyvin sen työn kuormittavuuden ja asiattoman asiakaspalautteen. Monella ihmisellä on kova hätä jokapäiväisestä toimeentulosta, terveydestä ja usein siihen kytkeytyy myös mielenterveys- tai päihdeongelma. Ja pahimmoikseen molemmat.

On kauheaa katsoa uutisia, kun joka viikko jokin suuri toimija irtisanoo satoja työntekijöitä. Yleinen hätä ja pahoinvointi lisääntyy ja kaikki se kaatuu ihmisten ja virkailijoiden niskaan. Samaan aikaan kitsastellaan määrärahoista ja sote-alan ammattilaisten työtunneista.

Itse olen asiakaspalvelutyössäni taksiauton kuljettajana kohdannut hätää kärsiviä, hukassa olevia ihmisiä ja kykyjeni mukaan auttanut. Joskus vierähti perille tultaessa pitkäkin aika, kun asiakas purki huolensa, eikä aina ollut mitään kyytirahaakaan. Kannoin ne kaikki huolet kotiini ja se kuormitti kovin paljon omaa oloani.

Nykyisin olen itse avun tarpeessa. En selviäisi tukiviidakossa ilman ammattiapua.

Esitän suuren ja sydämellisen kiitoksen kaikille ammatti-ihmisille, jotka minua auttavat elämän karikoissa: oma sosiaalivirkailija, oma mielipisteen terapeutti, yleisen terveydenhoidon henkilöstö, kuntouttavan työtoiminnan ohjaaja ja VOIMIA ry.

Yrittäkäämme kaikki yhdessä. Nuorisokielellä: jaksuja teille kaikille, jotka meitä heikompiosaisia elämän karikoissa ohjaatte kohti parempaa huomista.

Petteri Virtanen
pitkäaikaistyötön