Yleisurheilun aikuissarjojen eli yli 35-vuotiaiden suomenmestaruuskilpailut järjestettiin helmikuun lopulla Tampereella.

Huittislainen Päivi Mäkelä palasi kilpailuista taskussaan peräti kolme suomenmestaruutta.

Mäkelä kertoo päättäneensä jo edellisvuonna, että tänä vuonna hän haluaa olla mukana suomenmestaruushallikilpailuissa.

”Taustalla oli se, että kilpailut järjestettiin Tampereella ja järjestävänä seurana toimi Kunto-Pirkat, jota itsekin edustan. Tärkein syy oli kuitenkin vaihto 65-sarjaan.”

Monta pinkojaa samalla radalla

Ensimmäisenä kilpailupäivänä Mäkelä osallistui 1500 metrin juoksuun.

”Radalla pinkoivat samaan aikaan 60–80 -vuotiaiden sarjojen juoksijat, joten Pirkkahallin viisi kertaa kierrettävän 300 metrin radalla riitti vilskettä. Tuntui oudolta, mutta niin mukavalta päästä pitkästä aikaa kirmaamaan sisätiloihin, pitävälle alustalle”, Mäkelä muistelee.

Suomenmestari oli pakannut kisakassiin piikkarit, mutta hän päätyi juoksemaan kaikki kolme matkaa kevyillä lenkkitossuilla.

”Valinta osoittautui hyväksi, eivätkä jalat kipeytyneet missään vaiheessa.”

Mäkelän mukaan ensimmäinen juoksumatka taittui mukavasti ja voitto heltisi jopa yllättävän helposti, eroa toiseksi tulleeseen, Mäkelän pitkäaikaiseen kilpakumppani Elli-Tarja Hallikainen-Rantaan kertyi lopulta 20 sekuntia.

”Juoksu antoi uskoa seuraavan päivän kahteen matkaan ja jännitys ja hermoilu omasta kunnosta alkoivat hellittää”, Mäkelä kertoo.

Toisena päivänä Mäkelän ensimmäinen juoksumatka oli 3000 metriä ja rataa kiersi jälleen yhtä aikaa kilpailijoita useammasta sarjasta.

”Onneksi järjestäjällä oli kierroslaskurit, sillä vaikka kierroksia tuli vain kymmenen, niin kilpailutilanteessa omatkin laskut voivat mennä sekaisin, kun rataa kiertää juoksijoita useasta sarjasta.”

3000 metrin juoksussa Mäkelä ei lähtenyt tavoittelemaan aikaa, vaan hänen suunnitelmansa oli juosta mahdollisimman säästeliäästi, muita kilpakumppaneita seuraten.

Mäkelä nappasi mestaruuden jälleen selvästi, jättäen Hallikainen-Rannan jo toistamiseen hopeasijalle.
Vain kaksi tuntia 3000 metrin juoksun jälkeen kisattiin Mäkelän kolmas matka, 800 metriä.

”Vaikka jaloissa tuntui pientä väsymystä, hyvä veryttely sai sen unohtumaan.”

Mäkelä kuvailee matkaa sähäkäksi.

”Se taittui nopeasti ja ylitin maaliviivan 15 sekunnin erolla toiseksi tulleeseen Marja-Leena Jukaraiseen”, Mäkelä kertoo.

65-sarjassa oli matkasta riippuen viisi tai kuusi osallistujaa.

Nastatossut käytössä talvijuoksuissa

Kilpailun jälkeen Mäkelä kertoo olonsa olleen ensisijaisesti helpottunut ja kiitollinen.

”Olin yllättynyt, että onnistuin näin hyvin talven haasteista huolimatta.”

Harjoitusolosuhteet talven hallikilpailuihin ovat Huittisissa haasteelliset, minkä vuoksi Mäkelä ei ole pariin vuoteen osallistunut SM-hallikilpailuihin.

”Harjoittelut talviolosuhteissa ovat pitkälti peruskunnon rakentamista, mutta nyt oli otettava mukaan myös vetoharjoittelua ja sekin ulko-olosuhteissa.”

Kaatumisilta välttyäkseen Mäkelä on juossut talven aikana erityyppisillä nastatossuilla.

”En kuitenkaan ehtinyt tehdä sitä kuin vajaan kuukauden verran ennen kilpailuja, sillä kaaduin juuri ennen joulua koiralenkillä, kun koirat ryntäsivät oravajahtiin ja minä jouduin heidän mukanaan jäiselle tielle. Kankku sai sen verran osumaa, että juoksut loppuivat muutamaksi viikoksi”, Mäkelä muistelee.

Hyvän peruskunnon ansiosta Mäkelä sai itsenä ajoissa kuntoon SM-kilpailuja ajatellen ja uskalsi lähteä mukaan kisaan.

”Joskaan en muista koska olisin näin paljon hermoillut ennen kilpailuja”, hän naurahtaa.

Mäkelälle hallikilpailut ovat piristävää vaihtelua talven juoksuihin.

”Vaikka usko omaan nopeuteen radalla olikin hieman kadoksissa talven keskellä, sain taas luottoa siihen, miten hyvällä peruskunnolla löytyy suhteellisen nopeasti myös rytmiä lyhyemmille matkoille.”

Kipinä saattoi syttyä jo koulukisoissa

Juoksusta on muodostunut koko elämänsä liikuntaa harrastaneelle Mäkelälle tietynlainen elämäntapa, jota hän tykkää harrastaa läpi vuoden.

”Jo lapsena saatu innostus liikkumiseen monipuolisesti on luonut pohjan, joka kantaa vielä vanhempanakin. Sisarusparven nuorempana oli pysyttävä joukon mukana milloin hiihdettäessä pitkin metsiä tai muuten vaan pelatessa tai leikkiessä erilaisia pihaleikkejä isommalla porukalla.”

Kipinä kilpailemiseen saattoi syttyä jo Raijalan kansakoulun hiihto- ja maastojuoksukilpailuissa.

”Ne ovat jääneet hyvin mieleen, ja niistä saadut kivat, pienet tavarapalkinnot saivat silmät loistamaan”, Mäkelä kertoo.

Hyvä peruskunto auttoi pitämään mielen virkeänä ja olon jaksavana myös töissä.

”Pidän hyvää kuntoa siinäkin mielessä tärkeänä, että se estää isompien vammojen tulemisen ja osaan tiedostaa kropassani, milloin pitää hellittää ja ottaa vähän rennommin.”

Iän kertyessä levon ja nukkumisen tärkeys on korostunut.

”Puhumattakaan terveellisistä ruokatottumuksista. Vaikka on tunnustettava, että olen aina ollut melkoinen pullahiiri, mutta luulen sen kahvin kanssa ansainneeni.”

Tärkeintä on mummoilu

Mäkelä haaveilee osallistuvansa tämän vuoden aikana vielä useampiin SM-kilpailuihin sekä lähipaikkakuntien hölkkäkisoihin.

”SM-puolimaraton juostaan jo huhtikuun lopulla. Aika näyttää ehtiikö saamaan itsensä tarvittavaan juoksukuntoon”, Mäkelä miettii.

Tällä hetkellä Päivin askeleet pitää nimittäin kiireisenä ihan uudenlainen juoksukaveri.
”Tärkeintä on tällä hetkellä mummoilu, joskin sekin käy kuntoilusta”, Mäkelä nauraa.