Punkalaitumen Mieskuoron muutama viikko sitten järjestämässä perinteisessä Kevätkonsertissa Punkalaitumen liikuntahallissa ei ollut muutamaa yksittäistä penkkiä lukuun ottamatta yhtään tyhjää paikkaa.

Kuoron laulamana kajahtivat komeasti niin perinteiset Veteraanin iltahuuto kuin Finladia, mutta parin tunnin aikana kuultiin myös kevyempiä säveliä Itämaisesta rakkaudesta Hernandon salaisuuteen.

Yleisesti ottaen kuorolaulu tuntuu olevan katoavaa kansanperinnettä, mutta Punkalaitumella riittää niin laulajia kuin kuulijoita. Kuoronjohtaja Jukka Keskitalo arvelee, että yksi syy innostuksen taustalla on juuri vaihtelevassa ohjelmistossa.

”Kevätkonsertti on yksi harrastuksen tärkeimmistä asioista, se on päämäärä, jota kohti koko muu vuosi mennään.”

Huulenheittoa ja uusia kappaleita

Kun kuorolaiset Jouko Rintala, Hannu Keinonen, Pauli Ahvenus ja Veli-Matti Wasell kokoontuvat Keskitalon kanssa pöydän ympärille puhumaan kuoroharrastuksesta, alkaa välittömästä leppoisa huulenheitto.

Wasell esittelee uuden valssin nuotit, otetaan esiin kaiutin ja kuunnellaan kappale yhdessä.
Tällaistako porukassa on aina?

”Kyllä ja ei. Joskus harjoituksissa joutuu ehdottamaa, että eiks mar pojat vähän lauletakin, kun tahtoo mennä enemmän juttelun puolelle”, Keskitalo naurahtaa.

Kuulumisten vaihtaminen on kuitenkin olennainen ja tärkeä osa harrastusta. Kuorossa kaikista välitetään ja kohdataan toinen toisensa ihmisenä.

Suurin osa Punkalaitumen mieskuoron 29 jäsenestä on ennättänyt viettää leppoisia eläkepäiviäkin jo toistakymmentä vuotta, mutta viime aikoina mukaan on saatu myös muutama nuorempi laulaja.

Maanantaisten kokoontumisten sosiaalinen merkitys on valtava. Miehet kertovat, että osallistumisaktiivisuus harjoituksiin on 90 prosenttia.

”Ja pitää ollakin, tämä on vapaaehtoinen harrastus, mutta muuttuu sitovaksi, kun päättää olla mukana”, Wasell pohtii.

Yhteiset kokoontumiset pitävät mielen virkeänä ja ovat hyvä syy poistua neljän seinän sisältä. Kuoroharrastus kiilaa monen muun homman edelle.

”Vaikka monella on peltohommia, niin niistäkin pidetään kuoroharjoitusten ajan vapaata”, miehet tietävät.

Uudet harrastajat tervetulleita mukaan

Punkalaitumelaiset ovat nimestä huolimatta mieskuorossa enää vähemmistö. Suurin osa harrastajista saapuu harjoituksiin Huittisista, Sastamalasta ja Urjalasta.

Jottei kuorolauluperinne katoaisi myös Punkalaitumelta, kuoroon toivotaan erityisesti uusia, nuoria harrastajia.

Keskitalo iloitsee, että esimerkiksi huittislainen, muutaman vuoden takainen tangoprinssi Petri Kiiski on saatu mukaan porukkaan.

”Kuorossa on äärimmäisen tärkeää, että on niitä vahvoja laulajia, jotka saavat kaikki muutkin nostamaan omaa tasoaan siinä vieressä”, Rintala pohtii.

”Siitä tulee itsellekin sellainen upea onnistumisen kokemus, kun pystyy siinä rinnalla parempaan”, Keinonen lisää.

Itsekin kuoroa johtanut Ahvenus kiittelee, että Jukka on saanut kuoron hitsautumaan hyvin yhteen ja kuorolaiset sitoutumaan harrastamiseen.

”Se on kyllä Paulin ansiota, että paikkakunnalla on yhä tällainen kuoro. Hän se oli, joka porukan aikoinaan piti kasassa ja huolehti, että kaikki ovat harjoituksissa”, Keskitalo heittää pallon takaisin.

Rosoakin saa ja pitää olla

Kenelle kuoroharrastus sopii? Mieskuorolaisten mukaan yksi selvä merkki on siinä, jos tykkää lauleskella ihan muuten vaan.

”Siinä onkin sitten jotain poikkeuksellista yhteenkuuluvuudentunnetta, kun lauletaan yhdessä”, Keinonen sanoo.

Keskitalo toteaa, että jokaisella kuorolla on omanlaisensa soundi, joka muodostuu juuri siitä laulajamateriaalista, joka kuorossa on.

”Vähän rosoa pitääkin olla. Kuoronjohtajaa palkitsee eniten se, kun saa kuoron oikealla tavalla hyrisemään. Monesti kuoroharrastuksen aloittamisessa on sellainen kynnys, muistan että se oli itsellänikin. Kuvittelin, että kaikki muut ovat jotenkin niin paljon tasokkaampia, mutta kuoroon sopii monenlaisia laulajia. Ihan tavallista porukkaa me olemme.”

”Kuoronjohtajana Jukka löytää hienosti vahvuuden ja nostaa sen meistä esiin”, Ahvenus sanoo.

“Tätä tehdään ennen kaikkea kuulijalle”

Keskitalo korostaa, että kuoroharrastus on jatkuvaa työtä ja paljon muutakin kuin laulamista.
Nykyään harjoittelua helpottaa, että Keskitalo voi äänittää sovituksensa puhelimella ja lähettää ne ääniviestillä harjoiteltavaksi.

”Moni ajattelee, että esimerkiksi Petrillä olisi helppoa, kun hän osaa kappaleet tosta vaan. Ei se niin mene, hän laulaa niitä läpi kaikki automatkat töihin ja takaisin”, Keskitalo tietää.

Se, että konserteissa riittää yleisöä lisää motivaatiota harjoittelemiseen. Ennen kaikkea harrastusta tehdään kuitenkin juuri yleisön vuoksi.

”Ensimmäisenä pitää muistaa, että sitä tehdään ennen kaikkea kuulijalle. Yleisö on kuoroharrastuksen paras kiitos ja palkinto, siksi heitä pitää kunnioittaa myös esimerkiksi pukeutumisella ja esiintymisellä. ”, Keskitalo pohtii.

”Lisäksi asiat pitää osata kolmella tasolla; yksin kotona, harjoituksissa yhdessä muun kuoron kanssa ja vielä esiintymistilanteessakin”, Rintala sanoo.

”Kuorossa unohdetaan minä, siellä on me”, Ahvenus lisää.

”Eikä tässä päde se sanonta, ettei sota yhtä miestä kaipaa. Kaikki ovat yhtä tärkeitä”, Keinonen täydentää.

Punkalaitumen Mieskuoron esiintymisestä on mahdollisuus saada hyvä maistiainen ensi lauantaina 7. kesäkuuta kello 16 Tyrvään Pappilassa järjestettävässä ilmaiskonsertissa. Konsertissa kuullaan erityisesti tangoja sekä romanttisia säveliä.