”40 vuotta ja nyt se perinne katkeaa. Onhan tämä yhden ajanjakson loppu”, sanoo Pertti Tihveräinen, joka perjantaiaamuna kello 7 istuu viimeistä kertaa kantapöydässään Jokikoivun Shellinä tunnetulla huoltoasemalla Vammalassa.

Saman pyöreän pöydän ympärillä eläkkeellä olevan talousjohtajan kanssa istuvat Timo Iso-Ketola, rakennustarkastaja-eläkeläinen kolmen vuosikymmenen kahvitteluhistorialla, Jorma Hämäläinen entinen kunnanjohtaja ja eläkeläinen, isännöitsijä ja kaupunginvaltuutettu Kari Kaaja sekä työläiseksi itseään tituleeraava Tuomas Henttonen.

”Me eläkeläiset viihdymme usein pari tuntia, työelämässä olevat lyhyemmän aikaa”, Iso-Ketola selvittää. Hän kertoo käyneensä Shellillä joka arkipäivä aamuin illoin.

”Metsästyskaudella ei ehdi lauantaisin, mutta muuten aamukahvit ovat kuuluneet ohjelmaan silloinkin”, hän kertoo.

Muille “pyöreän pöydän ritareille” on pääosin riittänyt kerta päivässä. Tihveräinen tosin pesee muun porukan käyntivuosillaan.

”Vuonna 1985 aloitin aamukahvittelut täällä, silloin tämä oli tietysti vielä Esso. Syynä oli se, että Vehmaaniemeen ei enää tullut Aamulehteä ja Hesaria aamukantona. Tulin tänne niitä lukemaan”, Tihveräinen kertoo.

”On ollut hienoa yrittää ja olla”

Läpi vuosikymmenten asiakkaitaan palvellut Heimo Jokikoivu poikkeaa pöytään. Hänen taipaleensa huoltamoyrittäjänä alkoi Esson sinipunaisissa väreissä elokuussa 1976 Puistokadulla. Joulukuussa 1984 hän siirsi toiminnan nykyiselle paikalleen Pesurinkadun varteen.

”Se oli vuosien 2007-2008 taitteessa kun värit vaihtuivat punakeltaiseen”, Jokikoivu toteaa.

Nyt Shellin logot poistuvat kaikkialta maastamme, ja osa alan toimijoista jatkaa ST1-ketjun brändin alla. Jokikoivulle oli kuitenkin selvää, että on oikea aika siirtyä viettämään eläkepäiviä.

”Täytän ensi vuonna 80 vuotta, yrittäjänä olen ollut melkein 50 vuotta. Vapaa-aika siintelee jo kovasti mielessä. Helpottuneet tunnelmat”, hän tuumaa.

Jokikoivu sanoo jokaisen päivän yrittäjänä olleen mieluisa.

”Ei minulle mitään niin erikoista tule mieleen. On ollut hienoa yrittää ja olla. Asiakkaita jään kaipaamaan.”

Jokikoivu on elänyt alan muutokset. Hän tuumaa, ettei monen palvelun huoltoasemia juuri enää ole, liikenneasemia vain. Shell Vammala oli pitkään viimeinen paikka, jossa sai löpöä tankkiin maksamalla käteisellä sisälle. Pöydässä tiedetään, että automaatti- ja muoviraha-aika ei ole kaikille vanhuksille helppoa.

Jokikoivu paljastaa, että liikepaikka on herättänyt kiinnostusta. Huoltoasemaa tontilla ei jatkossa ole, mutta todennäköisesti jotain muuta.

Uuden edessä ovat myös ”Hempan helmet”, eli kahvion työntekijät Sari Jokikoivu, Soile Uotila ja Marja Rossi.

Hempan tyttärenä Sari on lähes kasvanut työhönsä, Rossilla työvuosia on takana 12 ja Uotilalla 8,5.

”Olemme asiakaspalvelun ammattilaisia, töihin valmiita ja vapaita. Saa soittaa ja kotoakin voi hakea hommiin”, vinkkaavat Rossi ja Uotila.

Mitä työ on opettanut?

”Kaikkea ei tarvitse ottaa vakavasti, pilke silmäkulmassa on hyvä asia”, vastaa Sari Jokikoivu.

”Kaikki kylän asiat olemme varmasti kuulleet. Jos joku on vielä aamulla vähän epäselvää, on tietomäärä iltaan mennessä lisääntynyt”, Uotila nauraa.

Koskettaviakin hetkiä huoltoaseman kahviossa on koettu. ”Liikuttaahan se, kun on ihmisen tavannut usein ja sitten ymmärtää, että hän ei enää koskaan tule, että se viime kerta oli viimeinen”, Jokikoivu miettii.

”On niitä iloja ja suruja jaettu, täällä jokainen on varmasti ollut oma itsensä”, Rossi sanoo.

Konjakkia pöytään

Tunnelmat huoltoasemalla ovat iloiset mutta haikeat. Kari Kaaja nostaa konjakkipullon pöydälle erityisen päivän kunniaksi. Pienet näkäräiset kruunaavat kahvihetken.

”Ei maailma tähän lopu, mutta se on erilainen. Joka aamu on tänne tultu”, hän tokaisee.

”Tämä on rauhan pöytä”, Tuomas Henttonen sanoo. ”Pöytä pitää ehdottomasti saada mukaan seuraavaan paikkaan tai vähintään muurata uimahallin kivijalkaan.”

Kaaja lupaa palata asiaan myöhemmin päivällä. Kenties tulollaan on pöytäkauppa.

”Tämä pöytä tietää tuhansia tarinoita. Se olisi hyvä haastateltava, jos vaan osaisi puhua”, Iso-Ketola lisää.

Mistä sen ympärillä sitten on puhuttu?

”Kaupungin ja seurakunnan asioista. Täällä ne asiat päätetään ja valtuustoissa sitten vahvistetaan”, miehet nauravat.

Olohuone ja toriparlamentti

Kaaja pulloineen poistuu ja uusia pöytäseuralaisia ilmaantuu paikalle. Kirkkoherra Vesa Aurén sekä mainiosta savusaunastaan tunnettu Innan Tommi eli Tuomo Haapaniemi kehuvat jäähyväiskakkua ja kahvetta.

”Yhteinen olohuone ja toriparlamentti”, tiivistää Aurèn huoltoaseman merkityksen.

”On suurta rikkautta, että täällä on voitu kohdata toisiamme ja jutella mistä vain. Samaan pöytään sopivat eri ammattien edustajat ja eri taustoista tulevat ihmiset”, hän miettii.

”Missä seuraavaksi kohdataan?” Aurèn kysyy ja pöytäseuruetta naurattaa. Siinäpä kysymys, joka on tänä aamuna ollut monen huulilla.