Muutto uuteen kouluun on historiallinen hetki Keikyässä – ”Tämä on koko kulmakunnan yhteinen juttu”

Rasmus Ruokosuo, Ossi Mattila ja Milla Koskinen uudessa musiikkiluokassa. Paikoissa on vielä vähän järjestelemistä, mutta soittimia löytyi jo esiteltäväksi.

Marraskuisena maanantaiaamuna sää on harmaa, mutta ilmassa on aivan erityistä jännitystä. Koululaiset pääsevät nimittäin siirtymään vanhasta koulusta aivan upouuteen opinahjoon.

Hirsirakenteinen kylän ylpeys – Keikyän päiväkoulukoti Helmi on valmistunut aikataulun mukaisesti, ja on muuttovalmis. Kyläyhdistysaktiivit Keikyän Perikunnasta ovat kokoontuneet paikan päälle jo hyvissä ajoin ennen kello yhdeksää muuttotalkoita varten.

Keikyän koulujen pitkän historian voi nähdä yhdellä silmäyksellä, sillä kolme koulurakennusta seisoo samassa pihapiirissä. Kylän aivan ensimmäinen, vuonna 1938 rakennettu – ja vuosien mittaan perusteellisesti remontoitu koulu palvelee nykyään monipuolisena kylätalona. Siinä on myös asuinhuoneistoja. ”Kivikouluksi” kutsuttu 50-luvulla rakennettu koulu on toiminut näihin päiviin saakka, mutta sen tie tulee päätökseen.

”Se tullaan purkamaan tontilta kokonaan, ja tilalle rakennetaan tekonurmikenttä”, kertoo yhdistyksen puuhamies Markku Torpo.

Markku Torpo laittoi hihat heilumaan talkoissa. Komea koulu näkyy taustalla.

Muuttotalkoot käynnistyvät kyläyhdistyksen reippaiden miesten toimesta. Ensimmäisenä he tarttuvat kirjalaatikoihin. Koulujen ovelta toiselle painavat laatikot kuljetetaan Avantilla, jonka jälkeen niiden roudaus jatkuu lihasvoimin.

”Tämä käy hyvin aamutreenistä”, miehet mainitsevat kantaessaan laatikoita.

Myöhemmin muuttoporukkaan liittyy muitakin kyläläisiä, koulun henkilökuntaa, oppilaita ja heidän perheenjäseniään.

”Tämä on koko kulmakunnan yhteinen juttu, tärkeä asia kaikille”, tietää Torpo.

Avantilla painavat laatikot siirtyivät kätevästi vanhan koulun ovelta uuden koulun ovelle.

Tonttulakkipäisiä opettajia ja koululaisia kävelee jonossa uusiin tiloihin erilaisia kantamuksia mukanaan. Onko muuttoon yhdistetty pikkujouluilua, vai miksi hiippalakit?

”No voi sen niinkin ajatella, mutta Avanttikuski pihalla huomaa meidät paremmin, kun on punaiset lakit päässä”, naurahtaa koulunjohtaja Sanna Hinkkanen.

”Koulunkäyntiä jatketaan näissä uusissa tiloissa sitä mukaa kun tavarat on saatu siirrettyä tänne. Muutto tapahtuu asteittain, luokka kerrallaan. Taito- ja taideaineiden luokkiin tuotiin tavaroita jo viime viikolla”, Hinkkanen selvittää.

Hän arvostaa uudessa rakennuksessa erityisesti valaistusta, akustiikkaa ja ilmanlaatua. Oppilaiden joukosta joku hihkaisee tyytyväisenä, että rakentamiseen on käytetty paljon puuta.

”Täällä on ihan vitsisti puuta. Ainakin varmaan sata puuta”, hän arvelee.

”Ja lattia on ihanan lämmin, kun on lattialämmitys”, kuuluu toinen kommentti.

”Vanhassa koulussa ei ole yhtään mitään näin priimaa”, joku toteaa.

Milla Koskisen pulpetista löytyi hieno piirustus. Hän oli ehtinyt jo järjestämään sinne omat tavaransa.

Sanna Hinkkanen on huomannut, että rakennusprojekti ja muutto on ollut oppilaillekin iso juttu. Vaikka vanhojen tilojen puutteet on huomattu, osa oppilaista myöntää, että vanhan koulun purkaminen tuntuu myös vähän haikelta.

”Kun siihen on niin tottunut.”

Hikikin muuttopuuhissa tulee.

”Kyllä tämä muutto vähän sellaiselta ärsyttävältäkin tuntuu, kun joutuu kantamaan painavia tavaroita”, tunnustaa yksi oppilaista.

Ikioma pulpetti on tärkeä.

”Moni huokaisi helpotuksesta, kun kuuli, että jokaiselle on oma pulpetti, oma paikka, jonka saa itse järjestää”, Hinkkanen kertoo.

Kouluterveydenhoitaja Kirsi Koivuniemi on tyytyväinen, kun saa työskennellä jatkossa paremmissa tiloissa.

Uusia tiloja osataan arvostaa myös henkilökunnan taholla. Terveydenhoitaja saa oman, erillisen huoneen – vanhalla koululla tila piti jakaa koulukuraattorin kanssa.

”Nyt koulukuraattorille ja koulupsykologille on oma huone tuossa vieressä”, kaappeihin tavaroita paikoilleen laittava, Keikyässä kerran viikossa päivän työskentelevä, kiertävä kouluterveydenhoitaja Kirsi Koivuniemi iloitsee.

”Kyllä nyt kelpaa tehdä täälllä töitä! Muutos on todella tervetullut. Vanhoissa tiloissa ahtauden lisäksi vaivasivat sisäilmaongelmat”, hän lisää.

Sisarukset Elli ja Nella Intonen testasivat mummunsa Tarja Intosen kanssa lokoisaa loossia. Elli aloittaa päiväkotikoulussa pian päiväkodin ja Nella on tokaluokkalainen.

Talkooväeltäkin tulee kiitosta. Tokaluokkalaisen Nella Intosen mummu Tarja Intonen katselee ympärilleen haltioituneena.

”Olemme olleet Nellan pikkusiskon Ellin kanssa muuttoapuna. Ellikin pääsee tänne vielä tämän vuoden puolella päiväkotiin”, Tarja-mummu kertoo.

”Onhan tämä ihan mahtava, ensimmäistä kertaa kun näkee ihan omin silmin, niin kyllä tässä ihan hämmentyy. Jo pelkästään nämä kaikki kalusteet ovat niin hienot, ja tilat ovat hyvin viihtyisät. Ei ole sellaista laitosmaista, vaan oikein kodikasta. Nella on tätä muuttoa jännittänyt jo pari viikkoa. Onhan tämä historiallinen juttu, joka osuu vain harvojen kohdalle, että pääsee aivan uuteen koulurakennukseen”, hän lisää.

Nellalla on itselläänkin vahva mielipide uudesta koulusta.

”Minun mielestäni Helmi on väärä nimi, parempi olisi Luksuskoulu”, tyttö toteaa topakasti.

Lisää kuvia:

Kyläyhdistyksen miehet ahkeroivat muuttopuuhissa aamusta alkaen. Veli-Matti Haapala ja Pertti Kujala kantamassa kirjalaatikoita.
Liikuntasali on tilava ja hyvin varusteltu. Tiloja esitteli koulunkäynnin ohjaaja Jouni Niemelä.
Liikuntasalissa maalin saa kätevästi nostettua ylös, jolloin se ei ole tiellä silloin kun sitä ei tarvita.
Ossi Mattila iloitsee erityisesti hienosta liikuntasalista. Hän myöntää myös, että vanhan koulun purkaminen vähän harmittaa. Sen paikalle tuleva urheilukenttä on kuitenkin oikein tervetullut.
Näkymä yläkerran aulatiloista muuttoruljanssin keskellä.
Ruokasali ja yläkertaan vievät portaat.
Puupinnat tuovat tiloihin kodikkuutta. Uusissa pulpeteissa on myös jalkatuet, mikä lisää niiden käyttömukavuutta.
Pehulan monipalvelukeskuksen nimeksi esitettiin Keikyän päiväkotikoulu Helmi. Sivistyslautakunta hyväksyi nimen. Se kuvaa hyvin kohteen ainutlaatuisuutta.
Loosseissa voi vaikkapa lueskella tai huilahtaa hetken.
Muuttomatka koululta toiselle ei ollut pitkä.