Kuuluu tyytyväistä yninää, Huittisten vuoden 2026 ensimmäisen vauvan äiti Emmi Tähtinen on saanut pienokaisensa juuri nukahtamaan.

Tunnelma kotona on onnellinen, arki alkaa hiljalleen solahtaa uomiinsa.

Huittisten tämän vuoden ensimmäinen vauva syntyi Satasairaalassa 3. tammikuuta kello 15.17. Ensimmäiset päivät olivat kuitenkin sen verran dramaattisia, että äiti ja pikkuveli ovat olleet kotona vasta lauantaista asti.

Aavistus tulevasta tittelistä

Vuoden vaihtuessa, rakettien räiskeessä Tähtinen, vauvan isä Tero Turkulainen ja Tähtisen esikoinen, 2,5-vuotias Emil aavistelivat, että perheeseen syntyvä lapsi voisi olla onnekkaasti Huittisten vuoden ensimmäinen.

Vauvan laskettu aika, 29.12. oli ylitetty ja käynnistysaika suunniteltu tammikuun toiselle päivälle.
”Teimme vauvan kanssa sellaisen sopimuksen, että hän voisi mieluiten pysytellä vatsassa vuodenvaihteen yli. Ihan vain sen vuoksi, että mopokortti on paljon mukavampi saada luokan ensimmäisenä kuin viimeisenä”, Tähtinen kertoo.

Koko Tähtisen raskausaika oli sujunut mutkattomasti, eikä hän ollut joutunut olemaan edes yhtä päivää sairaslomalla.

”Esikoiseni synnytys oli sellainen Via Dolorosa, pitkä ja raskas kärsimysten tie, että tämän synnytyksen osalta oli jo etukäteen sovittu, ettei käynnistystä vetkutella turhaan. Toiveena oli saada sellanen helppo ja nopea, eheyttävä synnytyskokemus”, Tähtinen muistelee.

Toisin kuitenkin kävi. Tähtisen ja Turkulaisen saapuessa sairaalaan, lapsen sykekäyrässä huomattiin huolta aiheuttanut poikkeus, minkä vuoksi asiat laitettiin reippaasti liikkeelle.

Myös Tähtisen oma vointi heikkeni. Vielä ei ole tarkkaa selvyyttä mistä, mutta ilmeisesti hoitotoimenpiteestä Tähtinen sai vakavan infektion, josta seurasi sepsis eli verenmyrkytys. Myös vauva infektoitui.

Jo matkalla osastolta synnytyssaliin huomattiin, ettei vauvalla ole kaikki hyvin.
”Vauvan vointi romahti ja jouduimme hätasektioon. Pojan synnyttyä selvisi, että napanuorassa oli umpisolmu, minkä vuoksi hän ei jaksanut kohdun supistelua”, Tähtinen kertaa.

Teho-osaston kautta kotiin

Kiireellisen leikkauksen jälkeen äidin kunto oli heikko, mutta pieni poika vaikutti hyvävointiselta.
Puolentoista vuorokauden jälkeen valpas hoitaja huomasi, että myös vauvaa olisi syytä tutkia tarkemmin.

Pieni poika joutui teho-osastolle, jonne myös äiti seurasi lapsen mukana.

Onneksi hoito tehosi ja sekä äiti että vauva pääsivät kotiutumaan sairaalasta reilun viikon jälkeen.

”Tällä hetkellä pikkumies voi oikein hyvin. Syö, nukkuu ja on tyytyväinen. Itse olen edelleen toipilas, mutta hoidostani vastaa kotisairaala, minkä ansiosta pystyn olemaan kotona ja arki täällä pyörii ja rullaa”, Tähtinen kertoo.

Vaiherikas alku on saanut vuoden ensimmäisen -tittelin jäämään toisarvoiseksi asiaksi. Pienen vauvan kanssa ensimmäiset hetket on todellakin eletty yksi päivä kerrallaan.

”Nyt, kun elämä alkaa vähän tasoittua, myös ensimmäisen huittislaisen kunnia alkaa tuntua hienolta. Ajatukset kuitenkin seilaavat vielä vahvasti, välillä miettii koko prosessia ja toisinaan tuntee onnea ja kunniaa niin tästä vuoden ensimmäisen -tittelistä kuin koko lapsesta ylipäätään.”

Hiljalleen ajatuksia uskaltaa siirtää myös jo seuraavasta hetkestä pidemmälle. Tähtinen kertoo, että vaikka vaikea alku on saanut keskittymään siihen, mitä on tässä ja nyt, eivät toiveet ja odotukset tulevaisuuden suhteen ole muuttuneet.

”Meidän suurimpana tavoitteenamme on kasvattaa kunnon kansalainen, joka toivottavasti saa elämässään kaiken hyvän. Lähitulevaisuudelle toivon, että saamme elämälle siivet alle ja hyvä vauva-arki jatkuu.”

Tällä hetkellä perheen arjesta huolehtiminen on lähes kokonaan Turkulaisen vastuulla.

”Minä keskitän kaikki voimavarani lapsiin ja Tero huolehtii huushollista”, Tähtinen kertoo.

Onnea on myös ympärillä oleva sukulaisista ja ystävistä koostuva laaja tukiverkosto.

”Olemme Teron kanssa molemmat todella perhekeskeisiä ja oma perhe on aina ollut tärkeä pitää lähellä. Tällaisissä hetkissä sen merkitys korostuu, kun apua saa aina kun sitä tarvitsee.”

Isoveljen ja Kerttu-koiran silmäterä

Ylpeä isoveli Emil odottaa vauvasta jo kaveria leikkeihinsä. Vauva olisi pitänyt saada mukaan lumitöihinkin, mutta vielä tänä talvena Emil joutuu hoitamaan homman kaksin Turkulaisen kanssa.

”Vauvan vielä ollessa vatsassa Emil sanoi vahvasti, että tänne se ei tuu, hän halusi pitää oman valtakuntansa. Nyt Emilistä on kuoriutunut todella huolehtiva ja hellä isoveli, joka tuo tuttia ja silittää päätä”, Tähtinen kertoo.

Hoitovastuuta jakaa myös perheen koira Kerttu, jonka Tähtinen epäilee uskovan vauvan olevan myös hänen pentunsa.

”Hän oli minun kanssani yhdeksän kuukautta raskaana ja selvästi kokee nyt olevansa vauvan toinen äiti. Uskon, että Emilistä, Kertusta ja vauvasta tulee aikanaan oikein mainio kolmikko.”

Muuten pikkuveljen varalle ei ole vielä punottu suuria suunnitelmia, Tähtinen uskoo, että sopivat harrastukset ja ammatti löytyvät aikanaan itsestään.

”Huittinen on siitä mahtava paikka, että täällä on mahdollisuuksia kokeilla monia lajeja ja miettiä, mikä sopii itselle. Lisäksi täällä on hyvät koulut ja toista astetta ajatellen lukio ja monenlaisia ammattikoulujakin lähellä. Lapsen ei tarvitse lähteä liian aikaisin kauas maailmalle.”

Turun suunnalla muutaman vuoden viettäneelle Tähtiselle Huittisiin palaaminen olikin tästä syystä selvä ratkaisu.

”Olen aina tiennyt, että jos saan lapsia, niin haluan palata kasvattamaan heidät juuri tänne.”

Perisuomalainen nimi vielä salaisuus

Pikkupojan nimi paljastetaan vasta kastetilaisuudessa, mutta Tähtisen mukaan yhteisymmärrykseen siitä on jo päästy.

”Meillä oli pitkää kaksi vaihtoehtoa. Lopulta fiilis ratkaisi ja valinta tuntui meidän molempien mielestä selvältä. Toinen vaihtoehto olisi ollut vähän kansainvälisempi, mutta vauva näytti sellaiselta tavan suomalaiselta pojalta, että perisuomalainen nimikin tuntui sopivammalta”, äiti paljastaa.

Ensimmäisten päivien perusteella pikkuveli tuntuu perineen sekä luonteen että ulkonäön isältään.
54 senttiä pitkä ja 3585 grammaa syntyessään painanut pikkumies saattaa ainakin syntymäpituuden perusteella venähtää isänsä tavoin pitkäksi mieheksi.

”Luonteeltaan hän on todella rauhallinen, eikä isommin nälästä tai väsymyksestä kitise, täysin erilainen kuin minun temperamenttisen ja vaativan luonteeni perinyt esikoinen oli vauvana”, Tähtinen kertoo.