Erässä kotimaisessa laulussa otsikon mukaista lausetta käytetään. Tarkoitetaanko sillä -5 astetta, -10 astetta vai jopa yli -20 asteteista pakkaskeliä? Sitä ei laulussa kerrota.
Sastamalassakin pakkanen on paukkunut muun Suomen tavoin jo tovin roimissa miinusasteissa. Parhaimmillaan tai pahimmilaan, aikaisen aamun ja aamupäivän lukemat ovat näyttäneet yli -20 asteen lukemia.
Kierros Vammalassa kireän pakkaskelin päivänä kertoo kieltään, hiljaista on kaduilla. Uimahallityömaa Sylväällä on arkipäivänä seisahduksissa, torilla ja kaduilla on myös normaalia hiljaisempaa.
Vammaskosken sulapaikat ”sauhuaa” ilmaan usvaa, taitaa vesi olla reilusti lämpöisempää kuin ilma. Parvi sorsia uiskentelee rantasulassa, yksinäinen telkkä saalistaa ravintoa veden alta. Jään reunalla myös muutamat varikset hamunnevat jotain murua rintojensa alle.
Pari-kolme pilkkijää kyyhöttää Liekoveden jäällä. Nipistääkö pakkanen pilkkijän sormia tai pureeko järven puhuri päähineen läpi? Pukeutuminen on tietysti sääkysymys, sen ainakin pilkkijät tietävät ulos lähtiessä.
Kaikille kulkijoille se ei näytä sitä olevan, kesäisillä verkkareillakin ja huppari päänsuojana näyttää joku kylmissään ylittävän Vammaskosken sillan. Aina matkalla voi tietysti poiketa kirjastossa tai lähikaupassa tovin lämmittelemässä kylmässä kulkiessa. 
Lauantaina 7. päivä helmikuuta aamupäivällä autokierros Ellivuoreen. Aurinkoisena päivänä kiinnostaa, onko laskettelijoita rinteessä? Auton ja kodin mittari näyttää lähtiessä -18 pakkasastetta, kylmää on, mutta ei kuitenkaan viilentävästi tuule.
Matkalla puoliltapäivin Kalaneuvoksen tehtaan seinämittari näyttää yllättäen enää -5 astetta. Hetken epäilen lukemaa, mutta aurinko on porottanut Valtatie 12 rakennuksen seinään jo muutaman tunnin lämmittävästi.
Karkunkyläntien kiemurat ja peltomaisemat viehättävät silmää kohti määränpäätä ajellessa.
Kohta tämäkin tie kai oikaistaan ja nykyaikaistetaan suoremmaksi, niin uutiset taannoin taisivat kertoa. Uudistuva Ellivuori ja isommat matkailuajoneuvot tarvitsevat ymmärettävästi uuden tien. Kapea ja kiemurainen tie on, kapeakin, mutta on siinä myös nostalgisetkin puolensa.
Riittäisikö pelkkä tien levennys? Esimerkiksi moni suoralta valtatie 12 kääntyvä tunnelmoi ”maalaismaisemasemissa kurvailua” matkalla kohti nykyaikasta hotellia ja sen ympärillä olevia ulkoilumahdollisuuksia.
Yllätys, parkkipaikka Ski Ellivuoren rinteiden alapuolella on melko täynnä. Selvähän se toki on, ei pakkanen pelota alan harrastajia. Lisäksi kun aurinko vielä porottaa täydeltä taivaalta, niin mikä täällä on ollessa.
Ilma lämpenee totutusti iltapäivää kohden, ennen kun tulipallo taivaalla laskee hiljalleen metsän tai horisontin taa. Mittari laskettelukeskuksen huoltorakennuksen seinässä rinteiden alapuolella näyttää -10 astetta. Lapsia vanhempineen on paikalla runsaasti, taitaa olla monelle jopa ihannekeli.
Paluumatkalla Ellivuoresta auton mittari näyttää -12 astetta ja Hukkasen kalatehtaan seinämittari enää -2 astetta.
Päätän käydä vielä Rudolf Koivun tiellä Roismalassa. Kuulun kuvittajan raitti on hiljainen, puut tien varrella ovat mukavasti huurussa. Täällä voi vielä aistia hieman menneen ajan tunnelmaa ja kuvitella mestarin joulukorttien tunnelmallisia piirrosjälkiä 1900 luvun alun hengessä.
Täällä Rudolf Sefanias Koivu poikasena imi kuvien ja korttiensa talvista henkeä. Kettu jolkottaa täällä nytkin pellolla, matkaten valtatien 12 suuntaan. Pikkulintuparvi pelmahtaa ilmaan Junttilan viljavaraston kohdalla, aina niille jotain vilja- ja siemenjäämiä maasta talvellakin löytyy. Lintuja Rudolf Koivu monesti kuvasi useissa korteissaan, haltioiden, ihmisten, puiden- ja metsäneläineten lisäksi.
Teksti ja kuvat: Hannu Moilanen
