Maailman ja kotimaan viljamarkkinat ovat tällä hetkellä tukossa, ja viljelijät ovat olleet erityisen kiinnostuneita siitä, mitä kylvävät keväällä – vai kylvävätkö lainkaan. Monella tilalla asiaa on viime aikoina puntaroitu, ja erilaisia vaihtoehtoja käyty läpi.
Viljaa on tarjolla kysyntään nähden liikaa, ja tuottajahinnat ovat painuneet alas. Haasteellinen globaali poliittinen tilanne heijastuu sekin viljamarkkinoihin. Dollarin kurssi on heikko suhteessa euroon, ja sekin vaikuttaa negatiivisesti viljojen hintoihin EU:n alueella.
Suuria muutoksia ei ole lähiaikoina odotettavissa. Yhä useammat suomalaiset viljelijät miettivätkin, olisiko syytä siirtyä johonkin toiseen tuotantosuuntaan.
”Mahdollisuuksia on paljon, mutta toisaalta on oltava tarkkana myös tukien saannin kanssa. Jos esimerkiksi tietyt prosentit eivät täyty, saattavat tuet leikkaantua merkittävästikin. Suunnitelmat pitää miettiä tarkkaan, ja joillakin viljelijöillä on jo valmiiksi tehtyjä sopimuksia. Aivan äkkinäisiä liikkeitä ei useinkaan pystytä tekemään. Ajoissa tehdyt suunnitelmat antavat aikaa järjestelyille”, kertoo Länsi-Suomen ProAgrian kasvintuotannon asiantuntija Sanna Hasila.
”Jokaisella viljelijällä on tietysti omat ajatukset ja yksilölliset mahdollisuudet. Jos tilan konekanta on hankittu viljantuotantoon, se soveltuu usein myös öljykasvien, tai sitten esimerkiksi kuminan viljelyn tarpeisiin”, selvittää Hasila.
”Sen sijaan, jos hypätään viljasta perunaan, sama konekanta ei siihen taivu. Kannattakin siis tarkasti miettiä, mihin tila pystyy, mikä on realistista ja minkälaiset resurssit ovat käytettävissä. Lainat ja muut taloudelliset seikat on tärkeää myös huomioida, kun pohditaan tuotantosuunnan vaihtamista”, Hasila ohjeistaa.
Suomen ilmastossa öljykasveista kasvavat hyvin rypsi ja rapsi, ja niille on hyvin kysyntää myös maailmalla.
”Herne on myös yksi hyvä vaihtoehto.”
Viljan tuottajalle jäävä hinta on heilahdellut jo pitkään.
”Hinta vaihtelee, ja siihen vaikuttavat jo edellä mainittujen tekijöiden lisäksi myös viljalaji ja laatu; viljelläänkö esimerkiksi myllyvehnää, rehuvehnää ja onko vilja luomua. Muun muassa termiinisopimukset, joilla voi kiinnittää hinnan tuleville toimituksille ja sopimusviljely auttavat hallitsemaan hintariskiä ja varmistamaan tuotteen myynnin etukäteen”, Hasila huomauttaa.
Viljelijöiden tilanne on sidottu myös tukiin, joiden saamiseksi tiettyjen ehtojen tulee täyttyä. Tuet sitouttavat vuosiksi eteenpäin.
”Jos on haettu vaikkapa kasvipeitteisyyden perusteella tukia, se edellyttää, että kasvipeitteisyyttä pitää tilalla olla. Kasvilajin voi toki tietyin ehdoin vaihtaa. Ympäristösitoumuksen, luomusitoumuksen ja ympäristösopimusten perusteella maksettavien korvausten määriin on tulossa korotuksia viime vuoteen nähden.Ympäristökorvaukset kannustavat viljelijöitä vastuullisuuteen”, tietää Hasila.
Ympäristösitoumus on viisivuotinen sitoumus, joka sisältää tilakohtaisia sekä lohkokohtaisia toimenpiteitä. Korvausta maksetaan ehdot täyttäville aktiiviviljelijöille aiheutuvista kustannuksista ja tulonmenetyksistä, joita viljelijälle koituu.
”Ympäristökorvaukset kannustavat esimerkiksi viljelykierron toteuttamiseen, maan kasvukunnon parantamiseen ja vesistöjen suojeluun, niiden kautta ohjataan tuottajia ympäristön kannalta oikeaan suuntaan”, kertoo Hasila. Ehtojen täyttymistä myös valvotaan säännöllisellä seurannalla.
”Suunnitelmat pitää miettiä aina useamman vuoden aikajänteellä, ja niissä tulee huomioida useita eri seikkoja. Apua ja neuvontaa näihin asioihin saa esimerkiksi meiltä ProAgrian asiantuntijoilta, ja erilaisten tukien hakemiseen on myös saatavilla ohjausta”, Hasila muistuttaa.
