Kauvatsalainen kirjoittaja suosittelee siirtymistä karjankasvatuksesta kasvisruoan tuotantoon ja liputtaa vegaaniuden puolesta (AV printtilehti 28.1. ja verkossa). Osoittaakseni, että Kauvatsankin kokoisessa kylässä ajatusten kirjo on laaja, esitän eriävän mielipiteen.

Käyttämänsä ravinnon perusteella eläimet jaetaan lihansyöjiin (karnivori), kasvinsyöjiin (herbivori) ja kaikkiruokaisiin (omnivori). Ihminen lukeutuu hampaistonsa, suolistonsa ja pepsiiniensä perusteella kaikkiruokaisiin.

Hyvinvointinsa vuoksi on suotavaa noudattaa elimistölleen sopivaa ruokavaliota. Etenkin vanhuksille lihasmassan säilyttäminen on tärkeää. Liha on ihmisille kätevin proteiinin lähde – lihasta lihasta. Vegaanius on ikääntyville korkean riskin valinta.

Kirjoittaja kauhistelee teuraseläinten kohtaloa, mutta nykytutkimus paljastaa, että myös kasvit tuntevat. Tuhohyönteisten uhriksi joutuneet kasvit lähettävät ”hätähuutoina” signaaliyhdisteitä (VOC), jotka kutsuvat paikalle tuhohyönteisten luonnollisia vihollisia sekä saavat lähistön kasvit aktivoimaan puolustusjärjestelmänsä. Mitä voimme siis enää syödä – pelkkää soleiiniako?

Halu rakastaa eläimiä, mutta myös syödä niitä, tunnetaan lihaparadoksina. Mutta paradoksi on myös vegaani syöttämässä lihaa lemmikkikissalleen. Vegaanin koirakin söisi mieluummin lihaa, jos saisi itse valita. Miksi siis pitää kissaa tai koiraa, jos pitää lihantuotantoa epäeettisenä?

Paradokseja ovat myös vegaanit kristityt ja evolutionistit. Jumala tai evoluutio on heidät omnivoreiksi muotoillut. He kyseenalaistavat luojansa ratkaisun. Pitäisikö vegaanien tasoittaa kulmahampaansa, jotta voisivat hymyillä eettisemmin?

Kauvatsastapuhuja