
Viisi villavaa kesälammasta villiintymään päässeen pihapiirin maisemanhoidollisina ruohonleikkureina. Siitä kaikki alkoi.
”Muutimme tänne Keikyään kuusi vuotta sitten, ja koska tila oli ollut pitkään vapaa-ajan käytössä, se oli puskittunut aika pahasti. Otimme kesälampaita hoitamaan hommaa, ja niistä tulikin sitten pysyviä asukkaita. Nykyään meillä on yksitoista ahvenanmaanlammasta, ja olemme opetelleet hyödyntämään niiden villaa perinteisin menetelmin”, taustoittaa Kalelan tilan emäntä Sirpa Suomela. Varsinaista kokemusta hänellä ei lampaiden hoidosta ollut ennestään.
”Isällä oli lampaita, kun olin pieni, mutta en minä juuri niiden hoitamiseen osallistunut”, Suomela naurahtaa.
Tekemällä ja asioihin perehtymällä kuitenkin oppii. Lampaat ja niistä saatava villa valloittivat isäntäpariskunnan siinä määrin, että keritseminen, karstaaminen, huovuttaminen ja villalangan kehrääminen on tänä päivänä hyvinkin tuttua puuhaa.
Tilalla on järjestetty säännöllisesti myös Villapäiviä yhteistyössä mahdollisesti maailman suurimman kehruurukkikokoelman, Sauli Rajalan keräilyinnostuksesta ja rukkirakkaudesta syntyneen Rukkitaivaan kanssa. Kiikassa sijaitsevan Rukkitaivaan kokoelmissa on peräti 2500 rukkia.

Suosittuja Villapäiviä on pidetty Kalelan tilalla syksystä 2023 lähtien, eikä osallistujista ei ole ollut pulaa.
”Kun lasketaan mukaan nyt viime viikonloppuna olleet Villapäivät, niin niitä on pidetty jo 19. kertaa”, Suomela laskeskelee.
Tapahtumapäivän aikana osallistujat saavat opetella kehräystä, huovutusta ja tietenkin tutustua hurmaaviin villantuottajiin.
”Lampaiden rapsuttelu kuuluu tietysti asiaan.”
Päivien aikana Sauli Rajala on kunnostellut myös osallistujien mukanaan tuomia vanhoja rukkeja toimintakuntoon, ja tuonut myös omista kokoelmistaan rukkeja lainaksi kehräämistä varten. Kehräämistä Villapäivissä opettaa Sastamalan opistostakin tuttu alan mestari Hanna Leivo.
”Ja huovutuspajassa vedän itse hommaa”, Sirpa Suomela mainitsee.

”Viime viikonloppuna lauantaipäivä oli varattu vakioporukalle, joista osa on ollut mukana alusta saakka. Se kertoo siitä, että tähän touhuun voi tosissaan jäädä koukkuun. On mukavaa, että ihmiset haluavat kerta toisensa jälkeen osallistua. Muutamalla heistä alkaa olla jo villapaitaan tarvittavat, itse kehrätyt langat kasassa”, Suomela selvittää.
Sunnuntain tapahtumapäivä oli suunnattu myös uusille villan käsittelystä kiinnostuneille.
”On aina mukavaa saada mukaan myös ensikertalaisia.”
Villapäiville tullaan kauempaakin, pääkaupunkiseutua myöten.
”Meillä oli viime viikonloppuna kaksi osallistujaa Helsingistä saakka, ja muualtakin päin Suomea on tapahtumaan osallistuttu.”
Ennen kehräämistä villa karstataan, että kuidut saadaan samaan suuntaan. Sen jälkeen otetaan rukki käyttöön.
”Alkuun voi tuntua vaikealta sekä polkea jaloilla, että syöttää käsillä villaa. Kädet ja jalat tekevät työtä eri tahdissa, ja se vaatii totuttelua, että pääsee oikeaan rytmiin. Sitkeästi kun vain harjoittelee, niin kyllä se siitä lähtee sujumaan”, Suomela tietää.

Huovuttaminen on myös innostanut kovasti, ja siinä voi käyttää luovuuttaan. On hienoa nähdä oman työnsä jälki.
”Varsinkin sellaiset, jotka eivät koskaan ennen ole huovuttaneet, ja he saavatkin aikaiseksi vaikkapa villahuopikkaat, niin kyllähän se on innostanut.”
Huovutuksessa kiehtoo sekin, että siinä tuloksen näkee nopeasti ja perusjutun oppiminen on melko simppeliä.
”Joskus mukana on ollut lapsiakin, mieleen on jäänyt eräs kymmenvuotias poika, joka teki huopakippoja sellaista vauhtia, että aikuiset eivät siinä tahdissa mitenkään pysyneet perässä”, hän muistelee.
”Ja sekin oli ilahduttavaa, kun mukana oli kerran naisia kolmessa sukupolvessa; isoäiti, äiti ja tytär.”
Kalelan tilalla työnjako on sellainen, että Sirpa Suomelan mies Jukka Kangasniemi hoitaa Villapäivien aikana sapuskan teon. Hänen tehtäviinsä kuuluu myös lampaiden keritseminen.
”Ja minä lajittelen villat. Osa menee puutarhakäyttöön tai taimien suojaksi metsään, mutta loput karstataan ja kehrätään langaksi tai huovutetaan.”

Lampaat saavat ulkoilla ympäri vuoden, joten ne kasvattavat hyvän villan.
”Talvellakin ne oikein nauttivat olla päiväsaikaan pihalla”, on Suomela huomannut.
Villapäivien suosio kertoo siitä, että perinteisiä käsityömenetelmiä ja luonnonmateriaaleja arvostetaan.
Kalelan Villapäiviä vietetään seuraavan kerran huhtikuussa.
”Lauantaina 11.4. on Villapäivä vakioporukalle, ja sunnuntaina 12.4. päivään ehtii vielä ilmoittautumaan, muutama paikka on vapaana. Kesän ajan pidämme näistä tapahtumista taukoa, mutta syksyllä jatketaan taas”, Suomela lupaa.











