Keväinen jää on ihmeellisen sinistä ilmasta käsin, toteaa Reijo Keskikiikonen maaliskuisena sunnuntai-iltana, näyttäen samalla droneohjaimen livekuvaa Rautavedeltä.
Reijo tunnetaan muun muassa tasokkaista Sastamala-aiheisista ilmavalokuvistaan. ”Korpiksi” juuri ristitty drone on noussut ilmaan Sylvään rannasta Vammalassa. Säädöt lennokkiin kohdalleen ja tiedot tulevasta lentoalueesta ilmoitetaan asianmukaisesti eteenpäin kännykkäsovelluksella ongelmien välttämiseksi. Reijo odottelee Saharan hiekkamyrskyn jäänteitä, joiden pitäisi näinä päivinä näkyä Sastamalassakin punasävyisinä auringonlaskuina.
”Korppi” nousee ilmaan suristen, hetken se pörrää noin 30 metrin korkeudessa paikallaan kadoten sitten annettujen lentotietojen suuntaan Vammalan ylle. Maksimilentokorkeus koneella on 120 metriä, jonka sisällä kuvataan ja operoidaan lain ohjaamina Reijon kädessä olevalla etäohjaimella.
“Akku kuvatessa kestää noin puolisen tuntia, jonka aikana kone tulee ohjata takaisin matolle Sylvään rantaan”, kertoo Reijo.
Kone osaa itsekin palata automaattisesti lähtöpaikalle huomatessaan akun tehojen olevan vähissä, jos lennättäjä unohtaa sattumoisin ajankulun tai unohtuu kuvausaihehaaveisiin.
Ilmavalokuvaus on viime vuosina kokenut suuren läpimurron. Kuvausmuotona se on melko haastava, tekniikka ja itse kuvausoperaatio vaatii uudenlaista opettelua ja ajattelua. Ilmavalokuvaus sopiineekin hyvin esimerkiksi tekniikasta kiinnostuneille sekä monelle perinteisen tavan kuvaajille, jotka hakevat uutta näkemystä ja tasoa valokuvaukseen.
Kahdenkymmen minuutin kuluttua lennokki palaa tottuneesti lähtöpaikalleen matolle. Siitä ”korppi” siirtyy Reijon auton takapenkille, vähän kuin koira, jota on ulkoilutettu ihmisen toimesta. Nämä eläinvertaukset jutussa ovat allekirjoittaneen tuntemuksia, jotka syntyivät Reijon dronekäsittelyä kuvauksen ajan katsellesssa ja kuunnellessa.
Korppi-nimen dronelleen Reijo hyväksyi mukisematta, kun oikea korppi asustelee muutenkin hänen kotitalosa lähettyvillä Roismalassa. Ahkerasti Reijo tarjoileekin silmänruokaa sastamalalaisille ”korpin” kamerasilmin ja kuvaajan taiteellisia ja ilmavia ajatuksia mukaellen.
Eläkepäiviä entinen Telilän sähköteknikko Reijo Keskikiikonen viettää Sastamalassa valokuvaten, ulkoillen, harrasteautojen parissa touhuten ja puuhommia omakotitalossa tehden. Matka Lappiin tykkylumia katsomaan ja kuvaamaan jäivät tältä talvelta, ehkä ensi vuonna sitten, tai kun puolisokin ehtii eläkerientojen pariin.
Allekirjoittaneen ja Reijon kuvaajapolut ovat melko yhteneväiset, kamera tarttui molempien käsiin jo 1970-luvun lopulla luovalla ja pitävällä otteella. Eivätkä otteet ole hellittämässä digiaikanakaan.
Maailma on ihmeellinen paikka, eivätkä aiheet maailmasta kuvaamalla lopu, voisi asian kai kiteyttää. Eikä mielikuvituksestakaan ole haittaa, se kun voi antaa siivet kuva-ajatuksille, joita lähdetään toteuttamaan perinteisesti tai lintuperspektiivistä käsin.
Silloin tällöin polkumme kohtaavat Sastamalan maisemissa Reijon tavoitellessa vaikka taivaita, minä taas usein maanpinnalla muurahaisten tasolla pysymistä.
Teksti ja kuvat: Hannu Moilanen.
