Heti, kun ulko-ovi aukeaa, minua tulee tervehtimään viisi uteliaan tuttavallista koiraa. Viisikosta kaksi on Kiikoisissa asuvan Pekka Niemen kilpakumppaneita. Niemi on päässyt niiden kanssa harvinaisessa lajissa, koirapyöräilyssä, aivan maailman huipulle.
Sastamalan vuoden urheilijaksi tänä vuonna valittu 35-vuotias Niemi on menestynyt upeasti arvokisoissa koiriensa Mezcalin ja Celan kanssa. Mezcal on jalostettu kilpakoiraksi, ja sillä virtaa suonissaan sekä saksanseisojan, vinttikoiran että alaskanhuskyn verta. Cela puolestaan on rodultaan puhdas saksanseisoja. Kumpikin niistä on ollut Niemellä pikkupennusta saakka. Kolme muuta koiraa ovat bordercollieita.
”Monesti kysytään, kuinka paljon merkitystä on koiran osuudella, ja kuinka paljon ihmisen osuudella. Sanon aina, että tämä on tiimityötä, eli molempien tekemiset ovat yhtä tärkeitä. Yhteistyön pitää toimia, ja kumpikin pystyy myös pilaamaan suorituksen”, selvittää Niemi. Kuten ei kaikista ihmisistä, ei kaikista koiristakaan ole urheilumaailman huipulle.
”Jos arvokisoissa haluaa menestyä, niin pitää olla nopeutta, voimaa, ketteryyttä ja kestävyyttä. Ja myös koiran pään pitää kestää kisatilanteessa, ja sen tulee haluta tehdä töitä tosissaan. Koira ei saa myöskään olla liian vammaherkkä”, linjaa Niemi.
”Kun koiran kanssa yhteistyö toimii hyvin, se on koukuttavaa ja motivoi kumpaakin.”
Kilpailuvietti on myös tärkeä ominaisuus.
”Cela ja Mezcal syttyvät kisoissa. Erityisesti Cela tekee juuri silloin parhaansa, treeneissä se saattaa ottaa vähän lunkimmin. Mezcal taas tekee homman täysillä aina, kun se saa työvaljaat päälleen – olipa kyseessä kisat tai treenit.”
Lajiin sisältyy erilaisia luokkia; koirahiihto, -pyöräily sekä kärryluokka. Kärry on kickbike-mallinen potkupyörä.
”Kärryllä nopeudet ovat hitaampia kuin pyörällä, ja laji vaatii koiralta enemmän voimaa”, kertoo Niemi. Suurelle yleisölle urheilulajit koiran kanssa ovat Suomessa vielä melko tuntemattomia, mutta maailmalla tilanne on toinen.
”Suomi ei ole lajin kärkimaa, esimerkiksi SM-kisoissa kisaajia on noin satakunta. Koirapyöräily on Keski-Euroopassa paljon suurempaa. Vahvoja maita ovat Puola ja Tsekki, ja hiihdon puolella Norja”, toteaa Niemi. Hän on edustanut hienosti Suomea maailmalla, ja tehnyt lajia tunnetuksi kotimaassakin. Näin pitkälle Niemi ei kuitenkaan villeimmissä kuvitelmissaankaan uskonut voivansa päästä.
Viime vuonna hän voitti koirapyöräilyn maailmanmestaruuden Mezcalin kanssa. Ja vuonna 2022 tuli koirahiihdossa MM-kultaa Norjan Hamarissa – työparinaan Cela.
”En osannut odottaa niin kovaa sijoitusta Norjasta. Oma taso ei ollut tiedossa, ja oli siinä ihmettelemistä, kun menimme kertaheitolla kansainväliseen kärkeen”, hymyilee Niemi.
Mitaleita on ropissut myös monista EM-, PM- ja SM-kilpailuista. Urheilutoimittajain Liitto valitsi Niemen lajinsa parhaaksi urheilijaksi neljä vuotta sitten, ja hänet on valittu vuoden urheilijaksi myös Suomen Valjakkourheilijoiden liitto ry:n toimesta. Niemi edustaa Sisä-Suomen Valjakkourheilijat-seuraa.
Menestys on Niemen mukaan tuonut tietynlaisen rentouden. Suuria saavutuksia on plakkarissa jo niin paljon, että mitään näyttämisen pakkoa ei ole.
”En ota liikoja paineita. Oli jotenkin totisempaa touhua tämä aiemmin, nyt pystyn ottamaan jo rennommin”, myöntää Niemi. Tavoitteet ovat kuitenkin edelleen korkealla, ja treeniä tehdään tosissaan.
”Ruotsissa on syksyllä EM-kisat ja Puolassa MM-kisat, ja talvella Suomessa talvi MM:t. Muitakin tärkeitä kisoja on tulossa.”
Maaseudun rauha on urheilijalle tärkeää. Niemi asuu lääkärivaimonsa Elina Erkkilän kanssa vanhalla maatilalla. Koirien lisäksi muita eläimiä tilalla ei asustele.
”Tämä talo on itse asiassa ollut mummulani”, Niemi paljastaa. Treenaamiseen lähimaaston pikkutiet tarjoavat mukavat puitteet.
”Tässä kotopiirissä teen peruskestävyyslenkit, pidempiä matkoja treenaan kuitenkin muualla. Jämillä on talvella hyvin hoidettuja ja pidettyjä uria, siellä käyn paljon, vaikka sinne autolla joutuukin kulkemaan, ja matkaa kertyy jonkin verran.” Vaimo osallistuu välillä treeneihin ja on kisamatkoillakin ollut usein mukana ja tukena.
Mutta miten ihmeessä Pekka Niemi alun perin näin erikoisen lajin pariin tuli hakeutuneeksi?
”Kestävyysurheilusta oli kokemusta jo aiemmin, minulla oli hyvät pohjat, sillä kuuluin Suomen pyöräsuunnistusmaajoukkueeseen. Innostuin tästä lajista siihen tutustuttuani, sillä siinä saa olla koirien kanssa. Fyysisesti tämä on aika samankaltaista kuin pyöräsuunnistuskin ”, Niemi taustoittaa.
Pyöräsuunnistajanakin hän niitti menestystä. Kultaa, hopeaa ja pronssia tuli kiitettävät määrät kansainvälisistä arvokisoista niiltäkin ajoilta. Urheilu on suuri osa elämää, ja treenaaminen ja kilpaileminen haukkaavat paljon aikaa. Lisäksi on vakituinen työ – Vatajankosken Sähköllä verkostoinsinöörin tehtävissä työskentelevälle miehellä aika ei siis ehdi käydä pitkäksi.
Rentoutumistakin kuitenkin tarvitaan. Parhaaksi vapaa-ajanviettopaikaksi Niemi nimeää vanhempiensa idyllisen kesämökin Kiikoisjärven rannalla.
”Siellä on mukavaa viettää aikaa yhdessä Elinan ja vanhempieni kanssa, ja koiratkin viihtyvät siellä erinomaisesti.”
