Kevät! Hiekka rahisee mukavasti lenkkareiden pohjassa ja auringonpaiste nostattaa fiilistä entisestään.
Pääsiäinen lähestyy, joten lähden kyselemään minkälaisin ajatuksin sitä lähdetään viettämään. Meijerirannassa näkyy kuhinaa. Kaupan pihalla liikkuu ihmisiä, ja Bistro Meijerirannan terassikatosta rakennetaan parhaillaan.
Vammaskosken sillalta alas laskeutuvia portaita pitkin reippaasti askeltava nainen kiinnittää huomioni. Taidanpa jututtaa ensimmäisenä häntä.
Merja Routamaa kertoo, että sekä Mouhijärvi että Vammala ovat hänelle tärkeitä ja tuttuja paikkoja.
”Mouhijärvellä olen kirjoilla, mutta minulla on täällä Vammalassakin rivitaloasunto. Mouhijärvellä vietän aikaa viikonloppuisin ja kesäisin, ja siellä aion olla myös pääsiäisenä”, Routamaa kertoo.
Kevään hän ottaa aina ilolla vastaan.
”On ihanaa, kun valoisuus lisääntyy ja kuuluu linnunlaulua. Luonto herää eloon. Erityisesti se on hienoa aikaa, kun kaikkialla alkaa vihertämään”, hän sanoo.
”Lapset ja lapsenlapset tulevat pääsiäisenä meille. Rairuohoa ja ohraa on istutettu.”
Kausiherkku mämmi maistuu myös.
”Itse syön maidon kanssa, mutta perheen nuoret mieluummin kerman kera.”
Päästän Routamaan jatkamaan matkaansa, ja koska minulla on toimittajan ammattitauti; uteliaisuus – lenkkarit lähtevät rakennustyömaan suuntaan kuin itsestään. Mitä täällä oikein tapahtuu?
Yrittäjä Jari Saikka on paikalla ja istahtaa työn lomassa hetkeksi jututettavaksi. Pääsiäissuunnitelmat on hänelläkin selvillä – perheen kesken aikoo Saikkakin juhlapyhät viettää.
”Pääsiäispöydästä löytyy ainakin kalaa ja jotakin lihaa, vielä ei ole lyöty lukkoon ihan tarkkaan kaikkea”, Saikka tuumailee.
”Ja tietysti pitää olla mämmiä kerman kanssa.”
Kevät saa Saikankin hyvälle tuulelle.
”Kiinteistönhoitohommissa pihojen pesu on aina hieno kevään merkki. Tulee puhdasta jälkeä, ja talvi on takana. Harjaushommat sitä vastoin ovat pölyistä hommaa, se ei ole niin mukavaa”, hän puhelee.
Terassin katteen on määrä valmistua niin, että Bistro Meijeriranta päästään vappuna avaamaan.
”Odotamme vapun juhlijoita silloin paikalle”, Saikka hymyilee.
Työmaalla ei kehtaa kauempaa miesten hommia häiriköidä, joten seuraavat haastateltavat on etsittävä muualta.
Vaihdan paikkaa Vammalan torille. Siellä katseeni nauliintuu valtavankokoiseen pääsiäismunaan. Suurta ihastusta herättänyt sydänkoriste on viety säilöön, ja toria puetaan pääsiäisasuun.
Kiinnitän huomioni pakettiautoon, josta kaksi energistä naista kantaa ulos mininarsisseja ruukkutolkulla. Heitäpä houkuttelenkin seuraavaksi lehtijuttuun.
Huomiovärisissä työvaatteissa puuhaavat naiset ovat Sastamalan kaupunginpuutarhuri Suvi Isosävi ja puistotyöntekijä Sari Koiranen. He paljastavat, että muna on Saskyn lavasterakentajaopiskelijoiden käsialaa.
”He ovat valmistaneet sen opettaja Mauri Mäkelän johdolla. Munassa on styroksirunko, lasikuitumassapinnoite ja maalia”, selvittää Isosävi.
”Kuljetettaessa piti huomioida – aivan kuin oikeiden kananmunien kanssa, että pitää olla varovainen, ettei se rikkoudu. Kevyt se kylläkin on.”
Isosävi ja Koiranen asettelevat narsisseja kukkalaatikoihin. Molemmista on mukavaa koristella toria pääsiäisteeman mukaisesti. He nauttivat puutarhatöistä myös kotona.
”Olen omalla alallani, ja pidän kovasti työstäni. Pääsiäisenä aion tehdä myös kotona puutarhahommia, jos sää vain sallii”, kertoo Koiranen.
”Ja minä aion rehkiä risusavotassa ja touhuta hevosten kanssa”, paljastaa Isosävi.
Kumpikaan ei aio syödä pääsiäisenä mämmiä.
”En voi enää, elimistöni ei kestä sitä, vaikka siitä pidinkin”, parahtaa Isosävi.
”Minä syön mieluummin persikkapiirakoita ja pääsiäismunia. Ja pääruualla kanaa”, sanoo Koiranen.
Kevät on molempien viherpeukaloiden mielestä mahtavaa aikaa.
”Pari harmaata möllöpäivää tässä oli, mutta nyt kelpaa taas, kun paistaa aurinko!”
