45, 50 ja 70. Siinä yrittäjä Ossi Lahden juhlaviikon tärkeät luvut. Ensimmäinen kertoo niiden vuosien määrän, jotka hän on pyörittänyt ravintola Saluunaa Aittalahdenkadulla, toinen kertoo baaritiskin takana vietettyjen vuosirenkaiden määrän ja kolmas on miehen ikä.

Lahden ura alkoi Ellivuoresta parikymppisenä. Metsätyönjohtajan ja postivirkailijan poika oli kirjoittanut ylioppilaaksi hyvin arvosanoin ja olisi varmasti voinut valita urapolkunsa toisinkin, mutta perheen mökin läheisyydessä sijaitsevasta hotellista ”pitkätukkakloppina” saatu kesätyö osoittautui kohtalokkaaksi.

”Aloitin saunaosastolta. Sieltä kahvioon ja viinikassalle. Baaritiskin taakse kun ensimmäistä kertaa pyydettiin, koitin toppuutella sanomalla, että enhän minä osaa tehdä kuin Vodka-Spriten”, Lahti muistelee.

Tie vei hotelli- ja ravintola-alan kouluun Kuopioon ja viikonloput kuluivat töissä Ellivuoressa. Töiden kirjo laajeni hovimestarin tehtäviin ja toisinaan Lahti sai olla oppaana saksalaisille turisteille, olihan hän kirjoittanut kyseisestä kielestä laudaturin ja kohtalaisen supliikki kaveri. 1970-luvulla Ellivuoressa kävi Lahden mukaan paljon väkeä Keski-Euroopasta.

Saluunan hän perusti yhdessä Mauri Laitisen kanssa vuonna 1981.

Mikä sai ryhtymään yrittäjäksi?

”Olin nuori ja vielä hullumpi kuin nyt. Halusin jotain omaa”, Lahti vastaa.

Perjantai-discoa ja karaokea

Saluunan alkua Lahti kuvailee mahtavaksi. Väkeä oli paikka pullollaan ja paikkakunnan elinkeinoelämän vaikuttajia tuli kukkapuskien kera toivottamaan onnea uudelle yritykselle.

”Kaikkea muuta meillä oli paitsi vaihtorahaa. Juoksin sitä viime tipassa hakemaan, ja tuuria oli matkassa, sillä seuraavana päivänä alkoi pankkilakko”, Lahti kertoo.

Saluuna vastasi kysyntään. Firmat toivat sinne asiakkaitaan ja omaa väkeään, kansa kävi tuohon aikaan jopa iltapäivädrinkeillä. Perjantai-iltaisin lattia täyttyi discon tahtiin tanssivista ja katossa komeili välkehtivä discopallo.

”Seukulla järjestettiin tansseja, ja moni jatkoi sieltä meille. Oma lukunsa on tietysti ollut Hietalan Mikan vetämä karaoke, joka loppui vasta muutamia vuosia sitten. Karaoke oli pitkäaikaisin vetonaulamme, mitä baaripuolen toimintaan tulee”, Lahti sanoo.

Yksi ravintolaelämää ja siellä työskentelevien viihtyvyyttä parantanut muutos on ollut tupakoinnin kieltäminen yleisissä sisätiloissa. Lahti muistelee, miten iso sotku tupakoinnista tuli. Tumppeja ja tuhkaa oli lattioilla ja kalusteilla. Savu oli välillä niin sakeaa, että valaisimetkin loistivat vain himmeästi sen läpi. Tekstiileihin tuli aina reikiä.

”Niin isoa tuhkakuppia ei olekaan, että humalainen siihen osuisi”, Lahti tuumaa.

Omat kiemuransa ja muutoksensa on ollut alkoholin ostamisessa sekä siihen liittyvässä raportoinnissa ja valvonnassa.

”Nykyäänhän esimerkiksi anniskelulupa myönnetään vain pariksi vuodeksi kerrallaan, mutta minullapa se on toistaiseksi voimassa. Viimeksi täällä käynyt nuori tarkastaja sitä ihmetteli, kun ei ollut moista paperilappua koskaan ennen nähnyt.”

“Nimeä en muuta”

Suurin alaa mullistanut asia on asiakkaiden kaikkoaminen. Baarin ja bilepaikan pitäminen on vain harvoille kannattavaa. Saluunakin on jo pitkään profiloitunut lounaspaikkana ja tilausravintolana.

”Ennen se meni niin, että tultiin alkuillasta selvinpäin ravintolaan nauttimaan juomista ja viihtymään ja vasta sen jälkeen mentiin mahdollisesti jatkoille. Nykyään homma menee päinvastoin: istutaan iltaa kotona ja sitten mennään tunniksi tai pariksi baariin, jos mennään lainkaan.”

Lahden mukaan korona-aika vähensi baarien ja yökerhojen kävijämääriä, mutta muutos alkoi jo ennen sitä.

”Henkilökohtaisesti en osaa enää olla asiasta kovin pahoillani. Känniläiset ovat kaikkialla samanlaisia, mutta ruuan laatu vaihtelee”, hän virnistää.

Vaikka Saluunan toiminta on viime vuodet ollut erilaista kuin ennen muinoin, paikan nimeä Ossi Lahti ei ole koskaan edes harkinnut muuttavansa.

”Saluuna on käsite. Nimeä en muuta, vaikka siitä tulisikin juottola mieleen.”

Saluunan lounaspöytä on tunnettu siitä, että ruokaa on paljon ja montaa sorttia. Lahden periaatteena on tarjota jokaiselle jotakin – onhan mies kaikkiruokainen itsekin. Lounastajia on duunareista johtajiin ja perheistä eläkeläisiin. Tilausasiakkaista hän mainitsee useamman Sastamalassa vierailevan Mestaruusliigan lentopallojoukkueen. Lahti kertoo, että Vammalassa järjestettävät tapahtumat näkyvät usein piikkinä asiakasmäärissä.

”Meille Vanhan kirjallisuuden päivät on ollut hyvä tapahtuma alusta saakka. Sieltä tulee kävijöitä ruokailemaan, vaikka kirjapäiviä on viime vuosina järjestetty Sylvään sijaan Vexve Areenalla. Mainio juttu”, Lahti tuumaa.

Saluuna on ollut hiljaisessa myynnissä jo tovin. Kiinnostuneita on ollut muutamia, mutta kauppoihin asti keskustelut eivät ole päätyneet. Lahti sanoo, ettei hänellä ole kiire, sillä työnteko maittaa.

Jos vapaa-aikaa olisi enemmän, reissaisi hän kesäaikaan ZZR-tyyppisellä Kawasaki-merkkisellä kaksipyöräisellään useammin pitkin maata. 40 vuotta kestänyt moottoripyöräharrastus on miehelle tärkeä, samoin Vammalan Moottoripyöräilijät ry:n eli VaMPin jäsenyys.

”Asioilla on tapana järjestyä”, hän miettii ja lisää, että ei aio viihtyä Saluunan keittiössä enää kymmenen vuoden päästä.

Kun Ossi Lahdelle 5. huhtikuuta tulee 70 vuotta mittariin, arvelee hän tuntevansa kiitollisuutta monesta asiasta. Siitä, että on saanut olla terve, omista pojista ja poikien tyttäristä, lapsuudenkodin tuesta, eletystä elämästä sekä pitkäaikaisista asiakkaista.

”Jos on neljälle sukupolvelle laittanut ruokaa, tietää että on ollut hemmetin kauan kuvioissa mukana. Ihan alkaa itseäkin kauhistuttaa”, Lahti nauraa.

Pyöreitä vuosia juhlistetaan lähipiirissä – ja tietysti Saluunassa.

”Kutsuun laitoin, että älkää pukeutuko juhlavasti, sillä itse en aio niin tehdä.”