Jyrkässä rinteessä, ison kiven juurella, kasvaa Seukunmäen alppiruusupuiston ensimmäinen asukas.
”Istutin sen kokeilumielessä salaa viime syksynä nähdäkseni miten talvehtiminen onnistuu ilman suojaamista”, kertoo Sastamalan kaupunginpuutarhuri Suvi Isosävi.
”Ensimmäinen asukas” on ilmeisen hyvinvoiva ja unelma-lajiketta, mikä sopii hyvin, onhan Seukun alueen uudistamisessa kyse kaupungin puistoyksikön unelmasta.
Muutostyöt alkoivat viime syyskuussa. Silloin rinteessä kasvoi sankkaa vesakkoa ja pensastoa. Kasvillisuus oli niin umpeen kasvanutta, että se kätki katseilta upeat rinnettä halkovat kivimuurit.
Pohjatyöt tehtiin koneellisesti ja pengerrykset avattiin. Marttilankadun puoleiselta paikoitusalueelta syntyi rinteeseen johtava polku, jossa on pienet puuportaatkin.
Pääkulkuväylät sijaitsevat ylempänä ja yhdistyvät jo olemassa olevaan mäkeä kiertävään reittiin ja piha-alueeseen.
”Näetkö nuo kolme tötteröä?” Isosävi kysyy ja osoittaa mäen alapuolelle. ”Niihin tulee maaspotit, jotka valaisevat rinteen muureineen”.
Alhaalla on myös alue, jonne kuntalaiset pääsevät ensimmäiseksi istuttamaan heidän omaansa, yhdistyksen tai yrityksen nimeä kantavia alppiruusuja.
Alppiruusuteema yhdistyy Isosävin mukaan luontevasti siihen, että Seukku on kaunis ja osittain luonnontilainen paikka.
”Tänne sopivat metsänpohjakasvit, emme halua paikasta liian puutarhamaista.”
Idea kuntalaisten osallistamisesta tuli Raisiosta, jossa on samaan tyyliin toteutettu puisto.
”Suosio yllätti, ensimmäinen vaiheen 60 alppiruusua varattiin kolmessa viikossa, ja atsaleoja on enää muutama jäljellä.”
Heille, jotka eivät ehtineet saada nimikkokasvia, Isosävillä on lohduttavaa sanottavaa: Kasveja tulee myyntiin lisää puiston ehostamisen seuraavassa vaiheessa.
”Kiinnostus on ollut niin suurta, että puistoremontti jatkuu ensi vuonna pääkäytävän toiselle puolelle, ja silloin on mahdollista taas saada nimikkokasveja puistoon.”
Seukun alueen kunnostaminen on pitkäaikainen, kärsivällisyyttä vaativa projekti. Tulevina vuosina kaupungin puistoyksikkö käy vaiheittain koko mäen läpi.
”Tarkastamme myös kaikki puut. Huonokuntoisia kaadetaan ja uusia istutetaan. Rinteestä näkee, miten sateet ovat huuhtoneet maa-ainesta, eli sitä on hyvä saada kasvillisuudella sidottua. Maanpeittokasveja voisi tulla useampaa lajia”, Isosävi miettii.
Luonnontilaisessa ympäristössä ei kannata etukäteen lukita jokaista kasvinpaikkaa, vaan päättää tietyt alueet, jonne istutuksia tehdään, avaa Isosävi suunnittelun periaatteita.
Seukunpuistossa olennaista on, että kasveja pääsee lähelle ja niiden lomassa voi käyskennellä. Alueen kunnostaminen nostanee sen käyttöastetta ja toivon mukaan elävöittää koko mäkeä ja lisää kiinnostusta Seurantaloa kohtaan.
”Luonnon monimuotoisuuden vaaliminen on tärkeää myös ydinkeskustassa, tämä puisto palvelee asukkaita siinäkin mielessä”, Isosävi lisää.
”Alma Ryökkynen tekee meille parhaillaan luonnossuunnitelmaa, jota voidaan käyttää aluekarttana. On hyvä, että suunnitelmat ovat muuallakin kuin minun päässäni.”
Muutaman vuoden päästä voisi olla ajankohtaista miettiä, onko rinteen kyljessä oleva paikoitusalueen osio välttämätön vai voisiko puisto kasvaa sinnekin, jolloin se alkaisi melkein Marttilankadulta.
Parkkipaikkoja jäisi silti paljon.
”Visioita pitää aina olla”, kaupunginpuutarhuri naurahtaa.
