Klapit kutsuvat, päivän tehtävälistalla on puuhommia. Kiikoisissa asuva Anni Viitanen, 20, on toiminut 4H-yrittäjänä jo kuusi vuotta. Omaa asiakaspiiriä on kertynyt mukavasti, ja työtehtävät ovat olleet hyvin erilaisia ja monipuolisia. Yksi Annin suosikkitöistä on nurmikonleikkuu.
”Nurmikonleikkuu on mukavaa, se etenee nopeasti, ja siinä näkee heti työnsä jäljen”, Anni perustelee. Hän valmistui keväällä ylioppilaaksi Vammalan lukiosta. Opiskeluaikana lisätienestit ovat tarpeen, ja yrittäjänä työt voi aikatauluttaa itsenäisesti. Jatkosuunnitelmat opintojen suhteen ovat selvillä, niiden myötä eteen tulee myös muutto omalta kotipaikkakunnalta syksyllä.
”Aion opiskella tradenomiksi”, Anni paljastaa.
Idean 4H-yrittäjyydestä hän sai aikoinaan isosiskoltaan.
”Siskoni teki sen kautta töitä, ja hänelle oli ehtinyt muodostua asiakaspiiriä. Kun hän muutti Lappeenrantaan opintojen perässä, niin ryhdyin 4H-yrittäjäksi – ja siskoni asiakkaat siirtyivät minulle”, kertoo Anni. Hän tekee välillä töitä yksin, ja välillä ystävänsä Mirko Kaistamon, 18, kanssa – joka hänkin on 4H-yrittäjä. Haastatteluhetkellä he ovat yhteiskeikalla.
Mirko on toiminut 4H-yrittäjänä neljä vuotta. Hänkin on Vammalan lukion opiskelijoita, ylioppilaslakin hän saa painaa päähänsä syksyllä. Mirko asuu Vammalassa, mutta on Kiikoisten kasvatteja.
”Kesät vietän porukoilla Kiikoisissa”, Mirko mainitsee.
Yrittäjänä hänen repertuaariinsa yhtenä tärkeänä segmenttinä kuuluu hautojen hoito. Sille on hyvin kysyntää.
”Yhteydenottoja tulee näistä asioista. Esimerkiksi kuukausi sitten Sastamalan seurakunnasta otettiin yhteyttä, koska yksi omainen oli halunnut haudalle hiekanvaihdon. Ja homma hoitui ”, Mirko muistelee. Haudoista huolehtiminen on hänelle kunnia-asia.
”Sen lisäksi teen paljon muitakin töitä. Erityisesti pidän lemmikkieläinten hoidosta, esimerkiksi kissat ovat tosi suloisia”, Mirko kertoo. Hänet 4H-yrittjäyyteen ajoi ”tylsyyden karkotus”.
”Kesälläkin pitää olla tekemistä, ja saahan tästä tietysti vähän tuloakin. Hautojen hoito kulkee meillä suvussa, isovanhempanikin ovat hoitaneet hautoja, ja yhteys seurakuntaan oli jo olemassa – joten oli luontevaa tarttua tilaisuuteen, kun sitä tarjottiin”, Mirko taustoittaa.
Erilaiset tehtävät tekevät työstä mielenkiintoista. Juuri vaihtelu onkin yrittäjyyden suola. Hinnoittelupolitiikka on joustava.
”Hinnat saa itse määritellä, ja ne vaihtelevat hieman tehtävän mukaan. Jotkut työt laskutetaan urakkana, ja jotkut tuntihinnalla. Se on aina vähän tapauskohtaista. Asiakkaiden kanssa hinnoista on aina päästy sopimukseen”, Anni ja Mirko selvittävät.
4H-yrittäjillä yleinen veloitus liikkuu 15-30 euron tuntumassa tunnilta, eikä hintaan lisätä arvonlisäveroa, sillä 4H-yrittäjät eivät ole arvonlisäverovelvollisia. Kohtuulliset hinnat madaltavat kynnystä palveluiden käyttöön.
Anni ja Mirko ovat reippaita, palveluhenkisiä ja tarttuvat aikailematta ja iloisesti työtehtäviinsä. Paikalle he ovat tulleet tänäänkin tismalleen sovittuun aikaan, ja työt hoidetaan kunnolla loppuun saakka. ”Oikeankaan” yrityksen perustaminen tulevaisuudessa ei ole poissuljettu vaihtoehto kummankaan mielestä.
”Ainakin sivutoimista yrittäjyyttä palkkatyön ohella voisin kuvitella tekeväni”, täsmentää Mirko.
Seuraavaa nuorta 4H-yrittäjää haastattelen Vammalassa.
Punakattoisesta mansikanmyyntikojusta Lidlin pihassa iloisesti tervehtivä Nikolai Matomäki, 14, on saanut kaikki kuntoon päivän myyntiä varten. Vielä hinnoista tiedottava kyltti pitää asetella paikalleen, ja asiakkaat voivat tulla. Nikolai on ensimmäistä vuotta 4H-yrittäjä, syksyllä alkaa viimeinen lukukausi peruskoulussa. Nikolain isällä on mansikkatila Kauvatsalla, Kokemäellä, joten tilan työt ovat tulleet tutuiksi.
Mansikanmyyjiä tarvitaan kesällä saattamaan herkullinen sato asiakkaiden ulottuville. Mahdollisuus kokeilla yrittäjyyttä 4H:n kautta on Nikolain mukaan hieno juttu, ja hän lähti kokeilemaan sitä innolla.
”Tämä on hieno mahdollisuus. On hyvä, että on taho, joka tukee tässä. Tarvittaessa saa aina ohjausta”, hän kiittelee.
Tähänastiset kokemukset 4H-yrittäjyydestä ovat olleet myönteisiä. Nikolai on ollut seuraamassa erilaisia mansikkatilan töitä kuten traktorilla tehtäviä peltohommia, ja auttanut kaikessa missä on voinut. Lisäksi hän on myynyt mansikkaa eri paikoissa, ja ne työt jatkuvatkin koko kesän niin kauan kuin satoa myytäväksi riittää.
Myyntityö tuntuu luontevalta, erityisesti Nikolai pitää asiakkaiden kohtaamisesta.
”Kysyn aina ensimmäisenä, miten on päivä mennyt. Asiakkaista on usein mukava jutella”, Nikolai kertoo. Ja kauppakin käy.
”Eilenkin meni kaikki mansikat, mitä oli myynnissä. Sää vaikuttaa paljon päivän vilkkauteen,
jos on sateista tai kylmää, niin on hiljaisempaa. Lämpimillä ilmoilla kauppa käy parhaiten.”
Mikäli kojulla liikenne on kovin vähäistä, niin tylsistymistäkin saattaa päästä tapahtumaan.
”Yritän sellaisina päivinä houkutella ohikulkijoita ostoksille, ja aika monesti onnistunkin siinä”, Nikolai paljastaa hymyillen. Tulevaisuudensuunnitelmissakin kangastelevat mansikkatilan työt.
”Kyllä minua kiinnostaisi olla mukana isän firmassa ihan pysyvästi”, hän tuumaa.
Punaiset marjat maistuvat suomalaisille, ja kojulle alkaa tupsahdella asiakkaita. Mieshenkilö ostaa kertaheitolla kokonaisen laatikollisen. Ja kyllä mansikat maistuvat kauppiaalle itselleenkin.
”Pari litraa päivässä tulee syötyä joka päivä. En ole yhtään kyllästynyt. Ja mansikathan ovat hyväksi ihmiselle.”
