Vihkikirkkoa varataan ja hääpääkaupungista hehkutetaan. Kirkkojen korjauksista kohistaan. Turistit tutustuvat temppeleihin. Historia hahmottuu hautausmaalla.
Sastamala on kovin kirkollinen kaupunki. Sastamalan seurakunta on kuuluisa kirkoistaan. Niitä on moninkertainen määrä verrattuna seurakuntiin yleensä. Täällä on yli 10 kirkoksi vihittyä tilaa.
On komeat katolisen ajan pyhäköt. Äitikirkko Pyhän Marian kirkko tai niin kuin vielä minunkin nuoruudessani sanottiin, Sastamalan vanha kirkko tai Karkun vanha kirkko. Historia havahti ja naakat naukaisivat, kun 1400-luvun lopulla, kivikirkko on noussut kolmantena kirkon muotona Rautaveden rantaan.
Suur-Sastamalan seurakunta kattoi keskiajalla laajuudeltaan kymmeniä nykyseurakuntia. Isossakyrössä oli pohjoiseen päin mentäessä seuraava keskiaikainen kirkko. Pyhän Marian kirkkoa ei saatu valmiiksi, sillä muutaman kilometrin päähän tyrvääläiset vetäytyivät rakentamaan itselleen Pyhälle Olaville nimetyn kirkon. Karkun puolelta kuulemma annettiin nimi sille kirkonkylälle, Vihattulan kylä. Ei tule ollenkaan mitään mieleen, mistä sellaisen nimen keksivät.
Näillä kahdella kirkolla tultiin toimeen satoja vuosia. Asutus levisi, uusia kyläkuntia syntyi ja väkimäärä kasvoi, tuli tarvetta rakentaa uusia kirkkoja. 1800-luku oli ristinmallisten puukirkkojen aikaa. Tähän vaiheeseen alkoivat saarnat kuulua Kiikan, Suodenniemen, Kiikoisten ja Keikyän kirkoissa. Tyrväälle ja Mouhijärvelle rakennettiin tiilikirkot. Sammaljoella on ollut saarnahuone 1800-luvulla ja puukirkko rakennettiin 1900-luvun alkupuolella. Karkun harmaakivikirkko ei tullut keskelle kylää vaan kahden kylän väliin, koska kirkkoa varten lahjoitettiin maa-alue. Karkun kirkko valmistui vuonna 1913.
Vanhat kirkot jäivät vuosikymmeniksi tyhjilleen ja esim. heinävarastoiksi. Keskiaikaisia kirkkoja kunnostettiin ja ne nousivat uuteen kukoistukseen 1900-luvun puolivälin jälkeen. Monet avioliittoon vihkimiset, konsertit ja komeat messut on vietetty vanhoissa kirkoissa. Tyrvään Pyhän Olavin kirkko koki suuren tragedian vuonna 1997, mutta kirkko nousi tuhkasta. Mahtava oli yhteinen ponnistus kansallisaarteen hyväksi, jälleenrakentajille sanomme yhä kiitokset.
Uusin kirkoistamme on Salokunnassa 1960-luvulta. Silloin jo rakennus tehtiin taipumaan moneen käyttöön. Saman katon alla on ollut käytössä kerhotiloja, kahvio ja kirkkosali. Rakennus tuntuu yhä jotenkin uudenaikaiselta. Kirkkojen sisätilojen monia käyttömahdollisuuksia pohditaan jatkossa, kun kirkkoja korjataan.
Jumalanpalveluksen voi järjestää monessa paikassa. Tänä kesänä saarnataan ja veisataan esim. kylätalolla, laavulla, kirkon pihassa ja metsän siimeksessä. Kahvit ja makkaraleivät maistuvat aina paremmilta ulkona. Maistuuko ehtoollinen erilaiselta, kun sen saa vastaanottaa ulkona? Sen tietävät vaikka he, jotka ovat Salokunnan kirkon pihassa lemmikkikirkossa nauttineet Pyhän ehtoollisen.
Yksi kysymys on ainakin yhä kysymättä. Mitkä kaksi kirkollista rakennusta Sastamalasta vielä löytyy?
Kirjoittaja on Sastamalan seurakunnan Karkun ja Kiikoisten pappi Anu Jokinen-Lundén.
