Kalastusvene lipuu Levon metsästysmajan rantaa kohti ja töyssähtää pehmeästi kaislikkoiselle pengermälle. Miehet alkavat kantaa veneestä illalla järveen laskettuja ja aamulla nostettuja verkkoja maihin saaveissa.
Miltä näyttää tämän päivän kalansaalis? Se nähdään pian, kun verkot päästään ripustamaan saunan viereen rakennetuille telineille. Verkkoihin on tarttunut kiiltäväkylkisiä kaloja, montaa eri kokoa ja lajia; on särkeä, kiiskeä, lahnaa ja kuhaa. Raitapaitaisia ahveniakin on joukossa.
”Näissä koekalastusverkoissa vaihtuu silmäkoko kahden metrin välein. Pienisilmäiseen verkkopaneeliin jäävät pikkukalat ja silmäkoko suurenee aina paneelien mukaan. Näin eri kokoisia kaloja saadaan pyydystettyä samaan aikaan verkkoon”, kertoo Houhajärvi ry:n puheenjohtaja Antti Soini.
Piha-alueelle on tuotu suuri määrä numeroituja vateja, joihin verkoista irrotetut kalat lajitellaan koon mukaan. Koekalastuksen tarkoituksena on saada tärkeää tietoa järven tilasta.
”Täällä on tehty viimeksi koekalastus yli kaksikymmentä vuotta sitten. Silloin nähtiin selvästi, että särkikalan osuus on liian suurta. Särkikalat syövät eläinplanktonia, jolla on tärkeä rooli järven kannalta, sillä planktonit syövät levää”, Soini selvittää.
Luonnollinen seuraus on, että kun eläinplanktonia katoaa särkien suuhun, kasviplankton eli levät lisääntyvät, ja vesistön rehevöityminen kiihtyy. Tämä altistaa myös sinilevän esiintymiselle.
”Planktonia kutsutaan järven ”keijustoksi”, planktoneilla on merkittävä asema järven hyvinvoinnin kannalta”, mainitsee KVVY Tutkimuksen asiantuntija ja näytteenottaja Pekka Westerling.
Hänen työkenttäänsä kuuluvat muun muassa vesistöjen koekalastukset, pohjaeläin- ja sedimenttinäytteenotot sekä vesinäytteiden kerääminen. KVVY on kotimainen ympäristötutkimuksia tekevä ja laboratoriopalveluita tarjoava yhteiskunnallinen yritys.
Houhajärvelle nyt tehtävän tutkimuksen tilasi Houhajärvi ry, ja hankkeeseen myönnettiin EU-rahoitusta Joutsenten reitin kautta.
Kalat kantavat suomuissaan arvokasta tietoa.
”Kalan ikä määritellään suomuista ja luista”, toteaa Westerling.
Minkä ikäiseksi kalat sitten elävät?
”Sulkavat, lahnat ja säynävät ovat pitkäikäisiä. Olen itse määrittänyt melkein 40-vuotiaita säynäviä. Kuhatkin saattavat elää hyvin pitkään. Ja suurikokoisella hauellakin voi ikää olla hyvinkin 10-15 vuotta”, Westerling paljastaa.
”Ahven on tosi hidaskasvuinen, mutta nekin voivat elää parikymppisiksi. Pienet kalat kuten salakat ja muikut eivät pääse kovin korkeaan ikään, ne elävät yleensä vain muutaman vuoden.”
Verkoista irrotetut kalat mitataan ja punnitaan. Westerling merkitsee huolellisesti tulokset raportteihin tutkimusta varten.
Koekalastuksen tiimoilta talkoilla työskentelevillä miehillä on jutuntekohetkellä takanaan 25 verkkoyötä Houhajärvellä. Tarkalleen ottaen se tarkoittaa sitä, että verkkoja laskettiin ensimmäisenä yönä yhdeksän, toisena kymmenen ja sitten kuusi.
”25 verkkoyötä tarkoittaa siis laskettujen verkkojen määrää yhteensä. Kalaa on kertynyt yli sata kiloa”, Soini mainitsee. Se on suuri määrä eväkkäitä. Tutkimukseen osallistuvat kalat eivät päädy kalasoppaan, vaan ne annetaan metsän eläinten ruuaksi.
”Supit ja ketut saavat herkutella niillä.”
Houhajärvessä uiskentelee myös haukia. Ne vain eivät verkkoon hevin tartu, joten koekalastuksella niiden todellista määrää on vaikea arvioida. Petokaloina hauet pitävät osaltaan särkikalakantaa kurissa. Pikkukalaa Houhajärvessä riittää.
”Vuosina 2006, 2007 ja 2008 tästä järvestä nuotattiin 25 tonnia pikkukalaa. Nuottaukset auttavat vähän aikaa, mutta eivät tuo pysyviä ratkaisuja”, Soini mainitsee.
”Nuottauksen lisäksi tänne on tehty pohjapato ja nostettu sen avulla vedenpintaa 13 senttiä. Ja vaikka nosto tuntuu pieneltä, koko järveä ajatellen se tarkoittaa huomattavasti suurempaa vesimäärää. Siitä on ollut hyötyä.”
Kalastuskin tekee järvelle hyvää.
”Liian vähän täällä kalastetaan, etenkin särkikaloja kuten esimerkiksi lahnoja, enemmänkin sitä saisi tehdä”, tuumaa järven rannalla itsekin asuva ja kalastuksesta pitävä Soini.
”Verkkolupia on ostettu tälle vuodelle vain kuusi. Toki lisäksi on viehekalastajia.”
Järvien kuntoon vaikuttavat myös ympäristötekijät, kuten valuma-alueelta tuleva ulkoinen ravinnekuormitus sekä pohjasta vapautuva sisäinen kuormitus. Vesistön luontaisilla yksilöllisillä ominaisuuksilla on myös vaikutuksensa.
Maatilojen pelloilta saattaa huuhtoutua veteen ravinteita ja lannoitteita. Metsätaloudellakin on oma osuutensa, sillä ojitukset ja hakkuut kuljettavat humusta sekä kiintoainesta vesistöihin. Asutus ja teollisuus tuovat mukanaan usein haja- ja jätevesipäästöjä.
Järven sisäistä kuormitusta kiihdyttää esimerkiksi pohjan happikato. Hapen loppuessa pohjasta aiemmin sinne sitoutunut fosfori pääsee vapautumaan takaisin veteen. Rehevöitymiskierrettä ruokkii se, että vapautuneet ravinteet kiihdyttävät levien ja kasvillisuuden kasvua.
Järvien hyvinvointi on siis monen tekijän summa.
Miten omalta osaltaan voisi vaikuttaa oman koti- tai mökkijärven kuntoon parhaiten?
”Varmista, ettet päästä lisää ravinteita järveen, pesuvedet ja kaikenlainen jätevesi on ohjattava muualle asianmukaiseen käsittelyyn. Järven kalastoonkin voi vaikuttaa. Etenkin keväisin särkikalojen kutuaikaan kukin ranta-asukas voi poistaa tiheäsilmäisellä katiskalla kymmeniä kiloja pikkukaloja järvestä. Jo edesmennyt biologi Jaakko Puro neuvoi keräämään särjenkutua järveen laskettaviin havuihin ja poistamaan näin tuhansia potentiaalisia uusia tulokkaita jo ennen niiden syntymää”, ohjeistaa Soini.
Houhajärven osalta tutkimustuloksia koekalastuksen ja vesinäytteiden perusteella on odotettavissa ensi vuoden puolella kevään korvalla.
Tulosten perusteella voidaan miettiä järvelle sopivia toimenpiteitä, kuten mahdollisia hoitokalastusta.
