Ajelen maaseutumaisemia halkovaa mutkaista ja mäkistä Sastamalan Sammaljoelle vievää soratietä, josta käännyn kapealle pihatielle. Hetken mietin, olenko varmasti oikeassa paikassa, ja juuri silloin keskeltä vehreää maisemaa sukeltaa esiin tunnelmallinen maalaistalon pihapiiri.
Punakeltainen vuonna1900 rakennettu päärakennus seisoo ryhdikkäänä paikallaan, ja suojaisaa pihapiiriä ympäröivät piharakennusten lisäksi metsät ja niittylaitumet. Olen saapunut Kotovuoren tilalle, joka on todella omassa rauhassaan.
Kolmen hevosen lauma; amerikkalainen lämminveriravuri Iita, paint-risteytys Fiia ja irlannincob Aero nauttivat huolettomasta kesäpäivästä tarhassa. Minua säntää tervehtimään tuttavallinen, sekarotuinen Hessu-koira, ja kotvan päästä paikalle tassuttelee myös bostoninterrieri Nelli.
”Hessu rakastaa kaikkia, se on ollut mukana kaverikoirahommissakin ilahduttamassa ihmisiä. Nelli-rouvalla on jo ikää, ja se on jo lähes kuuro”, kertoo tilan omistaja ja yhteisöpedagogi Taru Aronen lemmikeistään hymyillen. Hän on täydentänyt yhteisöpedagogin tutkintoaan mm. luonto-ohjaajan, metsämieli – ja sosiaalipedagogisen hevostoiminnan ohjaajan (SPHT) täydennyskoulutuksilla.
”Minä bongasin Tarun somesta ja kysyin, saanko tulla tutustumaan tähän tilaan. Selvisi, että olemme käyneet samaa koulua Ilmajoella”, ilmoittaa Sanna Niemelä.
Hän on kouluttautunut toimintaterapeutiksi ja sosiaalipedagogiseksi hevostoiminnan ohjaajaksi (SPHT).
Kaksikko kiinnostui tutustumisen myötä yhteistyöstä.
”Aloimme ideoimaan, mitä kaikkia palveluita voisimme tarjota koulutustemme ja kokemustemme pohjalta. Olemme kiinnostuneita samanlaisista asioista”, Niemelä taustoittaa.
”Minä olen työskennellyt aiemmin paljon muun muassa eläinavusteisesti lastensuojelulasten ja -nuorten, nepsyjen, mielenterveyskuntoutujien sekä kehitysvammaisten kanssa”, Aronen linjaa. Niemelä puolestaan on toiminut kehitysvammaisten ja mielenterveyskuntoutujien parissa sekä toimintaterapeuttina. Molemmilla on myös pitkäaikaista kokemusta hevosista ja muista eläimistä.
”Haluamme tarjota eläinavusteista terapeuttista toimintaa ja luontoon liittyviä kokemuksia.”
Siihen Kotovuoren tilalla onkin hyvät mahdollisuudet.
”Täällä luonto ottaa syliinsä, jo paikalla on rauhoittava vaikutus”, Aronen on huomannut.
”Ajattelen niin, että toiminnan perusedellytyksiin kuuluu se, että eläinten hyvinvoinnista huolehditaan hyvin. Olen halunnut tarjota hevosilleni mahdollisimman lajityypilliset olosuhteet. Hyvinvointi lisää hyvinvointia. Tärkeää on myös ohjaajien suhde hevosiin, luottamuksen pitää toimia puolin ja toisin”, hän korostaa.
Elämyksellisyys ja toiminnallisuus kuuluvat sosiaalipedagogiikan peruselementteihin. Ne ovat koko toiminnan ydinajatus.
”Olemme tänä kesänä aloittaneet eläin- ja luontokerhot erityistä tukea tai muuta tukea tarvitseville lapsille. Ryhmät kokoontuvat täällä tilalla elokuun lopusta alkaen torstaisin”, naiset kertovat.
Pienryhmissä tutustutaan eläimiin, niiden elämään ja hoitoon sekä seikkaillaan luonnossa. Tilalla asustaa koirien, hevosten ja kissan lisäksi myös komea kukko kanaparvensa kera.
”Toki myös kuka tahansa voi hakeutua palveluidemme pariin, ja vastaamme mielellämme aiheeseen liittyviin kysymyksiin ja kerromme lisää toiminnastamme”, he huomauttavat.
Hevosavusteisessa toiminnassa pääasia ei ole ratsastus, vaan siinä toimitaan pääsääntöisesti maasta käsin. Toki on myös harjoitteita, joissa on mahdollista olla hevosen selässä – esimerkiksi tehdä rentoutumisharjoituksia hevosen selässä köllötellen.
”Hevonen on erittäin herkkä lukemaan tunnetiloja, ja siksi se on hyvä kumppani tunnetyöskentelyssä ja vuorovaikutustaitojen kehittämisessä. Toiminta suunnitellaan aina yhdessä asiakkaan kanssa, ja erilaisia mahdollisuuksia on paljon.
Voidaan vaikkapa harjata hevosta, tehdä talutusharjoituksia tai työskennellä vapaana olevan hevosen kanssa”, Aronen mainitsee.
Monta mielenkiintoista tarinaa ja kohtaamista on jo nyt mahtunut molempien työurien varrelle.
”Olemme nähneet useiden ihmissuhteiden muuttuvan. Tällaisen terapeuttisen toiminnan kautta moni on saanut uutta näkökulmaa asioihin, ja päässyt käsiksi ongelmakohtiin. Täytyy myöntää, että itse en olisi selvinnyt oman elämäni vaikeimmista paikoista ilman hevosia. Niillä on hyvinvointia lisäävä vaikutus”, pohtii Sanna Niemelä.
Hevonen peilaa herkästi ihmisen tunnetiloja. Hyvin kehotietoisina ne osaavat lukea myös ihmistä hämmästyttävän hyvin.
”Hevoset haastavat meitä, ne tavallaan kaivavat tunteita esiin meistä – niitä hankaliakin. Hevoset myös pitävät nöyränä, sillä omat tunnetilat heijastuvat heti vuorovaikutukseen niiden kanssa”, Taru Aronen selvittää.
”Ihmisenä ei voi ikinä kasvaa, jos ei suostu kohtaamaan omia todellisia tunteitaan. Niiden käsittelyssä olemme tukena ja apuna. Ja jokainen saa olla juuri sellainen kuin on.”
Tutkimusten mukaan eläinavusteinen terapeuttinen toiminta lisää vuorovaikutustaitoja, parantaa motivaatiota, lievittää stressiä ja edistää ihmisen kokonaisvaltaista psyykkistä ja fyysistä hyvinvointia sekä sosiaalista ja kognitiivista toimintakykyä.
”Harmi, että hyvinvointialueet eivät tällä hetkellä osta tai tue tällaisia palveluita niiden tutkituista ja todetuista hyödyistä huolimatta. Erityistä tukea tarvitseville kun on vähemmän tarjolla toimintaa”, kaksikko harmittelee. He pyrkivät kuitenkin tarjoamaan hyvinvointia tukevaa ja terapeuttista toimintaa, jotta tällaisia palveluita tarvitsevat eivät jäisi yksin ja ilman tukea.
”Olemme kaksi ohjausalan ammattilaista ja teemme tätä ammattitaidolla, mutta myös suurella sydämellä. Olemme nähneet, miten paljon hyötyä eläin- ja luontoavusteisesta työskentelystä on.Tähän mennessä palaute on ollut hyvää ja innostunutta. Palautteista käy ilmi, että tällaiset palvelut ovat harvassa”, Aronen kertoo.
”Erityisen paljon ihmiset ovat pitäneet hevosten kanssa työskentelystä. Hevonen on jo eläimenä vaikuttava. Toki kanojen touhujen seurailukin on monelle hyvinkin rauhoittavaa ja tähän hetkeen pysäyttävää”, mainitsee Niemelä.
