Olen seurannut hämmentyneenä ja surullisena keskustelua Sastamalan kirkkovaltuuston päätöksistä koskien Tyrvään kirkon peruskorjaushankesuunnitelmaa. Jo keväällä teimme Lantulasta retkiä kirkkoihin, joihin oli tehty mittavia muutoksia toimintojen mahdollistamiseksi tässä vaikeutuvassa taloudellisessa tilanteessa.
Meidän elämän viimeisellä neljänneksellä olevien on hyväksyttävä se, että muutoksia tulee sekä kirkon toimintoihin että talouteen. Toivon vaan etteivät molemmat mene nollille tässä valitusten kierteessä.
Me tiedämme että seurakuntaan kuuluvien määrä laskee koko ajan ja vauhtia kiihdyttää ainakin Sastamalassa nämä jatkuvat valitukset. Verotulot pienenevät huimaa vauhtia. Näin meillä ei ole kohta varaa pitää yllä omia isoja tiloja eikä varsinkaan vuokratiloja. Kirkkoja ei niin vain voi purkaa, kuten kaupunki purkaa ongelmallisia asuintaloja ja kouluja, taloudellisista syistä.
Kaikki valitukset mitä tähän mennessä on tehty ja lakimiesten palkkiot ovat varmasti tuoneet satojen tuhansien kulut seurakunnalle. Epäilen, että kohta voidaan puhua jo miljoonasta menoerästä. Puhumattakaan mielipahan määrästä mikä on aiheutunut päättäjille ja virkamiehille sekä myös tavallisille seurakuntalaisille. Myös kirkon pikaista korjausta vaativat kohdat pahentuvat, kun työtä ei päästä aloittamaan.
Miksi kirkkoon ei voisi päästää eri toimintoja? Onko parempi että kirkko seisoo enimmän ajan viikosta tyhjänä monumenttina kaukaa katsottavana, etäisenä rakennuksena. Kuulen puhuttavan ettei nuoria voi päästää kirkkoon pitämään nuorisokerhoa, kun hautausmaa on pihassa, ja nuoret eivät osaa käyttäytyä sen arvon mukaisesti. Onko siis parempi, ettei nuori käy kirkossa kertaakaan nuoruudessaan vaan katselee kirkkoa vaan etäältä? Hautausmaa tulisi nuorille tutuksi. Nuorten kerhoissa varmasti käsitellään kirkon sanomaa, ja on hyvä olla juuri kirkossa kuulemassa sitä.
Olen nähnyt kuvan suunnitelmasta, miten ne pohjoisen ja etelän puolen ristivarreksi sanotut osat, eli keskikäytävältä etelään ja pohjoiseen olevat tilat, ajatuksissani kirkon siivet, on erotettu omaksi tilaksi. Erottava seinä on tehty kuten kirkon muutkin seinät ja siinä on ikkunat tuomassa valoa kirkkoon. Tämä on mielestäni hieno ratkaisu, josta on liian vähän meille kerrottu.
Näihin tiloihin saa hyvät tilat muun muassa nuoriso- ja lapsityölle, ja kirkon pääkäytävä ja sen viereiset penkit jättäisivät itse kirkkotilan juhlavaksi ja riittävän isoksi. Myös sivualttari saisi sieltä hyvän tilan. Urkuparven alle on monessa kirkossa tehty vastaavasti seinä mukaillen kirkon seiniä ikkunoineen. Siihen tilaan on saatu hienosti vessa ja pieni kahvitustila esimerkiksi ristiäis- ja muistotilaisuuskahvituksiin sekä kirkkovieraille.
Alttarin laskemista en näe tarpeellisena, ja se on kallis tehdä. Joissakin käymissäni kirkoissa on jopa korotettu alttaria, jotta näkyvyys alttaritoimituksissa ja konserteissa paranisi. Meillä ei siis kannata sitä laskea, vaan etsiä esteettömyyteen muita ratkaisuja pienimuotoisilla nykyisin kehitetyillä hissitaso- ja hissituoliratkaisuilla.
Toimitushuoneeseen, siis sakastia vastapäätä, saa hyvin toimistotilaa pienillä muutoksilla. Ja mikä olisikaan parempi kuin se, että kirkossa olisi ihmisiä paikalla päivittäin ja ovet voisivat olla auki enemmän kuten eteläisessä Euroopassa monissa kirkoissa on.
Onko järkeä maksaa vuokratiloista korkeaa hintaa ja pitää isoa kirkkorakennusta, tuhansine kuutioineen, tyhjänä lämmityskustannusten juostessa ja verotulojen vähentyessä? Teemmekö kirkon keskelle kylää, jonne jokaisen on helppo poiketa? Jätämmekö jälkipolville ison rakennuksen, jota ei pystytä pitämään lämpimänä talviaikoina?
Leena Virri-Hanhijärvi
