Lukuisia koiria jää vuosittain autojen alle. Suurin osa näistä on metsästyskoiria – tai ainakin pitäisi olla, koska koirahan ei saa olla auki kuin omalla maalla tai sitä varten aidatulla alueella.
Miksi metsästyskoira sitten jää auton alle? Eikös sen pitäisi olla metsässä? Pitäisihän sen, mutta kun se seuraa riistaa, ja pääsääntöisesti riistaeläinten kulkureitit ylittävät aina jossakin vaiheessa tien, koira onkin äkkiä tiellä.
Oman havaintoni mukaan, kun koira ajaa tai muuten vain seuraa tuoretta jälkeä, se on täysin omistautunut tehtävälleen – eli se ei ymmärrä muusta maailmasta yhtään mitään. Koira toimii siis niin, miten sen metsästysvaisto käskee. Helpommin sanottuna se ei reagoi ulkoisiin ärsykkeisiin, kuten esimerkiksi autoihin. Se on siitä syystä tiellä liikkuessaan täysin arvaamaton.
Useasti kun koira tulee riistan perässä tielle, se syystä tai toisesta hetkeksi kadottaa jäljen, jota pitää sitten hakea. Se on se syy, miksi koira kulkee tiellä. Tämä tapahtuu usein hirvimerkkialueella, koska siinä on eläinten kulkupaikka. Merkit eivät ole siinä turhan päiten.
Vielä nykyäänkään kaikki koirien omistajat eivät käytä koirillaan heijastinliivejä syystä, että metsästys tapahtuu pääsääntöisesti päivällä. Joskus sitten voi käydä niin, että koiraa ei päiväsaikaan saadakaan kiinni. Silloin koirasta ei pimeällä näy kuin silmät. Jokusissa tutkamalleissa on nykyään valo, jonka voi etänä kytkeä päälle.
Jos siis huomaat tien vieressä tai tiellä oudon valon, voit olettaa, että siellä on jonkun koira.
Joskus taas voi käydä niinkin, että vaikka koira onkin viety tieltä kauas metsään ennen kuin se on päästetty auki – niin se palaa omia jälkiään takaisin auki päästessään. Miksi se näin tekee, sitä on vaikea päätellä – ehkä se haluaa jättää itselleen muistijäljen paikasta, josta lähdettiin alkuun. Silloin se saattaa tulla tielle oudosta paikasta, täysin odottamatta.
Näin metsästyskaudella on hyvä panna merkille teidenvarsilla näkyviä autoja ja metsästäjiä. Silloin voidaan myös olettaa, että koiriakin on liikkeellä. Ei se hetkellinen auton nopeuden lasku ketään liikaa hidasta.
Koiraan törmääminen voi huonossa lykyssä hajottaa auton käyttökelvottomaksi, ja saattaa kuljettajan jopa omantunnonvaivoihin. Koira on kumminkin, aina, jonkun rakas lemmikki, ja sen menetys aiheuttaa muitakin kuin rahallisia murheita.
Entäpä tilanne, jos koira ei kuolekaan, vaan jää valittavana ja verissään auton viereen tai karkaa pahasti loukkaantuneena takaisin metsään? Mitä silloin pitää tehdä?
Ainoa oikea tapa on soittaa hätänumeroon, josta annetaan ohjeet, miten tulee toimia.
Metsästyskausi alkaa koirien kanssa 20. elokuuta ja päättyy vasta helmikuun loppuun, ollaan siis varovaisia. Jos metsästäjiä näkyy, niin valpastutaan ainakin hirvimerkkialueella. Ei tietenkään voida tietää, mistä se koira mahdollisesti tielle tulee, mutta joka tapauksessa on hyvä olla tarkkana.
Niin, ja sitten on vielä nämä kylätiet ja yksityistiet, joilla ei ole hirvimerkkejä. Metsäkin alkaa lähes tien reunasta. Niillä teillä ei voi mistään tietää, mistä se koira – tai joku muu eläin – siihen tielle tupsahtaa. Tiet ovat nykyään pääsääntöisesti niin hyvässä kunnossa, että ajoneuvon nopeus nousee herkästi yli sen rajan, missä ehtisimme tehdä mitään, jos eläin yhtäkkiä ilmestyy eteemme.
Ainoa apu asiaan on pitää auton nopeus riittävän alhaisena. Ongelmahan on se, jos ajattelee niin, että koska ennenkään ei ole mitään sattunut, miksi siis nyt sattuisi? Tosiasia on kuitenkin se, että voihan sen auton eteen loikata isompikin eläin kuin koira. Seuraukset ovat silloin autolle ja matkustajille yleensä eri luokkaa.
Teksti: Arto Alakruuvi
