Sastamalan seudun museo uudistuu. Uuden päänäyttelyn ja toimintamallien suunnitteluun toivotaan kaikkien kaupunkilaisten panosta. Museolla vietetään 6. kesäkuuta avoimien ovien päivää, jolloin määritellään suuntaviivoja sille, mitä sastamalalaiset museoltaan haluavat. Kävijät saavat rakentaa paperille mielimuseonsa sekä kertoa mielipiteensä nykyisestä museosta.
Aihe on ajankohtainen, sillä Sastamalan seudun museon avaamisesta tulee tänä kesänä kuluneeksi 80 vuotta.
Mitä sinä toivot omalta paikallismuseoltasi?
ainakin jotain entisaikain maatalouteen liittyvää
Vanhat uimahallipiirustukset olisi ehdoton vetonaula, joita voisi tulevatkin sukupolvet ihailla.
Lapsia ei varmaan ainakaan kiinnostaa enää yhtään tämmöset “perinteiset” museot joissa ei saa koskee mihinkään. Pitäiskö tätä ajatusta jotenkin kehittää?
Muumion museonhoitajana!
Kyllä se ainakin pitäisi saada museoitavaan muotoon, kun Vammala muuttui Sastamalaksi. Siinähän museoitu nimi otettiin uusiokäyttöön. Pärevalkeen nokeema nimi höylättiin esiin. Asukkaiden kauhuksi ja liike-elämän kiusaksi.
Tavallisia museoita on Suomi täynnä, Vammala ei tarvitse museota. Tuo kirjatouhu riittäkööt tänne! Oikeesti!
Museo voisi hankkia seurakunnalta myyntiin tulevan pappilan upeiksi tiloikseen. Sinne sitten uudempaa, vaihtuvaa näyttelyä ja vanhaan kivinavettaan sinne sopivat täytetyt ilvekset, savupirtit ja savenvalajan dreijat.
Paikallishistoriaan pohjautuvat näyttelyt olisi mielenkiintoisia. Esim. Niemen lelutehtaan lelut tai Tyrvään Portterin juurilla tms.
Kotiseutumuseo -tyyppistä ja Vanhaa Vammalaa kuvin…
Juha Pietilän ja 8.39 kirjoittaneen ideat hyviä
Annetaan linnunpesän olla rauhassa.
Museon voi sulkea. Samantapaisia museoita on Suomessa sadoittain. Ko. museossa vieraili viime vuonna runsaat 300 kävijää, mikä kertoo omaa kieltään museon tarpeellisuudesta.
Mites olisi, jos museo alkaisi aktiivisemmin itse viritellä yhteistyötä alueen monenlaisten toimijoiden kanssa? Museon toiminta-alueella on yli 20.000 asukasta, joten monenlaisia ihmisryhmiä varmasti löytyy.
– Koululaisille toimintaviikkoja, jolloin tutustutaan kotiseudun historiaan sekä koulussa että museossa;
– Paikkakunnan “wanhojen viisaiden” keskustelu- ja muistelukerho, kotiseudun historian harrastajien vapaamuotoisia tapaamisia, joissa voisi katsella vaikka vanhoja valokuvia ja koota tietoa eri teemoista (ei tarvitse “virallista” yhdistystoimintaa, vaan vain vähän innostusta);
– Vanhojen koulujen koulutapaamisia, joissa voitaisiin samalla koota koulumuistoja eri vuosikymmeniltä;
– Yhteistyö urheilu- ja harrasteseurojen kanssa arkistojen, kuva-aineistojen ja muistitiedon tallentamiseksi, yhteisiä tapahtumia ja vaikka pieniä julkaisuja;
– Yhteistyötä karjalaseurojen kanssa;
– Yhteistyötä sukututkijoiden ja sukuharrastajien kanssa, vaikkapa pienimuotoiset keskustelutapaamiset tai -seminaarit museolla;
Museo tarvitsee kavereita. Museon täytyisi olla historiasta ja kotiseudusta kiinnostuneiden ihmisten kokoontumispaikka, ei mikään kulissi, jota yksinomaan esitellään kävijäryhmille.
Lisää toimintaa, tuoreet amanuenssit! Unohtakaa hetkeksi kirjat Pukstaaviin, ja panostakaa museon ydintoimintaan ja -osaamiseen, paikkakunnan historiaan!
Virtaa pitää löytyä! Eikä tämän tarvitse tulla edes kalliiksi.
–
Mites olisi, jos museo alkaisi aktiivisemmin itse viritellä yhteistyötä alueen monenlaisten toimijoiden kanssa? Museon toiminta-alueella on yli 20.000 asukasta, joten monenlaisia ihmisryhmiä varmasti löytyy.
– Koululaisille toimintaviikkoja, jolloin tutustutaan kotiseudun historiaan sekä koulussa että museossa;
– Paikkakunnan “wanhojen viisaiden” keskustelu- ja muistelukerho, kotiseudun historian harrastajien vapaamuotoisia tapaamisia, joissa voisi katsella vaikka vanhoja valokuvia ja koota tietoa eri teemoista (ei tarvitse “virallista” yhdistystoimintaa, vaan vain vähän innostusta);
– Vanhojen koulujen koulutapaamisia, joissa voitaisiin samalla koota koulumuistoja eri vuosikymmeniltä;
– Yhteistyö urheilu- ja harrasteseurojen kanssa arkistojen, kuva-aineistojen ja muistitiedon tallentamiseksi, yhteisiä tapahtumia ja vaikka pieniä julkaisuja;
– Yhteistyötä karjalaseurojen kanssa;
– Yhteistyötä sukututkijoiden ja sukuharrastajien kanssa, vaikkapa pienimuotoiset keskustelutapaamiset tai -seminaarit museolla;
Museo tarvitsee kavereita. Museon täytyisi olla historiasta ja kotiseudusta kiinnostuneiden ihmisten kokoontumispaikka, ei mikään kulissi, jota yksinomaan esitellään kävijäryhmille.
Lisää toimintaa, tuoreet amanuenssit! Unohtakaa hetkeksi kirjat Pukstaaviin, ja panostakaa museon ydintoimintaan ja -osaamiseen, paikkakunnan historiaan!
Virtaa pitää löytyä! Eikä tämän tarvitse tulla edes kalliiksi.
–