Jukka-Pekka Palviaisella on meneillään kiireinen vuosi, tai ainakin julkaisutahti on hirmuinen. Pari viikkoa sitten sastamalalaiskirjailijalta julkaistiin nuortenromaani, keväällä on lastenkirjan vuoro ja syksyllä pukkaa markkinoille pitkästä aikaa aikuisille suunnattua proosaa.

Aiemmissa nuortenromaaneissa henkilöhahmot ovat liikkuneet tunnistettavissa paikoissa muun muassa Raumalla ja Sastamalassa. Uusimmassa teoksessaan Palviainen vie lukijansa majakkasaarelle, joka hotelleineen muistuttaa Rauman Kylmäpihlajaa.

Palviainen sanoo, ettei ole koskaan itse käynyt Kylmäpihlajalla, mutta kenties siitä kuullut kuvaukset ovat vaikuttaneet teoksen miljööseen.

“Halusin luoda teokseeni faktoista vapaan ympäristön, se tuntui antavan helpommin myöten dekkariaineksille ja mielikuvittelulle. Toisaalta, aiempi tuttujen ympäristöjen kuvaaminen voi olla laiskuuttakin”, Palviainen nauraa.

Etäisesti kirjailijaa ruokki myös Tyrväällä vaikuttaneen, noitana poltetun Valpuri Kynin tarina.

“Minun Valpurini pääsee huomattavasti helpommalla kuin kaimansa. Tarina ei olisi vaatinut Valpurin hahmoa, mutta en välitä toistaa samaa formaattia vuodesta toiseen. On mielekästä keksiä uusia juttuja.”

Sastamala mielessäin

Laiskuutta tai ei, syksyllä ilmestyvässä romaanissaan Palviainen tuo henkilöhahmonsa Sastamalaan. Kirjailijan mukaan kyseessä on eräänlainen road trip, jossa matkataan Raumalta Uppsalaan.

“Päähenkilön äiti on kuollut, ja hän lähtee kiertämään paikkakuntia, joissa äiti on elämänsä aikana asunut.”

Teoksessa liikutaan useammalla aikatasolla kerien äidin elämäntarinaa auki. Äiti on asunut Vammalan Pikku-Berliinissä ja työskennellyt mielisairaalan siivoojana 1970-luvulla. Palviainen kertoo hakeneensa virikkeitä muun muassa Facebookin Tyrvää-ryhmästä.

Entä esiintyykö kirjassa Palviaisen kantapaikka, aiemmissa teoksissakin mainittu Pyymäen kahvila?

“En kerro, mutta jokin sastamalalainen ravitsemusliike kirjassa varmasti esiintyy “, hän virnuilee.

ARVIO: Huumorilla ja dekkariaineksella höystettyä Palviaista

Topelius-palkitun Jukka-Pekka Palviaisen hiljattain ilmestynyt neljäs nuortenromaani Suunnaltaan vaihtelevaa tuulta (Karisto) on kertomus isänsä kanssa majakkasaarelle muuttavasta Millasta.

Karun saaristoluonnon kauneus ei lukion aloittanutta päähenkilöä puhuttele, sillä hänet on pakotettu eroon tutuista kuvioista ja kavereistaan. Pikku hiljaa Milla kuitenkin sopeutuu.

Majakkasaaren idylliä varjostaa vahingontekojen sarja. Kaikki eivät suhtaudu myönteisesti Millan biologi-isän hyljeprojektiin.

Suljettu paikka ja yhteisö ovat perinteisesti luoneet toimivat puitteet arvoitusdekkarille. Niin myös Palviaisen nuortenkirjassa. Orastavat ystävyydet ja ihastukset joutuvat suurennuslasin alle, kun keneenkään ei voi luottaa.

Palviainen kuvaa osuvasti, miten totuus riippuu aina kokijasta. Ennakko-oletukset ohjaavat paitsi ajatteluamme myös sitä, miten asiat näemme ja tulkitsemme.

Palviaisen nuortenkirjat ovat käsitelleet rankkojakin aiheita. Aiemmissa nuortenromaaneissa on ollut uusioperheitä, itsekeskeisiä vanhempia, taloudellista ahdinkoa ja sairauksien varjostamaa perhearkea. Päähenkilöt ovat aina jollain tapaa valtavirran ulkopuolella, sivullisia.

Suunnaltaan vaihtelevaa tuulta -teos tuntuu Palviaisen aiempia kirjoja kevyemmältä, mikä johtunee osaltaan juuri dekkarinomaisuudesta. Varsin vakavia aihioita kirjailija tässäkin teoksessa käsittelee, vaikkakin rennolla otteella.

Uusimmassa teoksessaan Palviainen poikkeaa realistisen kerronnan polulta paitsi jännityksen myös fantasian suuntaan. Kyse ei ole lohikäärmeistä tai miekkasankareista, vaan saaren historiaan kytkeytyvästä noitana karkoitetun Valpurin tarinasta.

Huumori on Palviaisen kirjoissa merkki siitä, että ihmissuhteissa natsaa. Näin on myös Suunnaltaan vaihtelevaa tuulta -romaanissa.

Palviaisen nuortenkirjoihinsa kirjoittama maailmankuva on moniarvoinen ja monikulttuurinen. Se ottaa – hienovaraisesti ja turhia tuputtamatta –  kantaa sellaisen maailman puolesta, jossa jokainen saa kipuilematta olla sellainen kuin on. Hiiteen maailman mustavalkoiseksi selittävä kategorisointi. Kirjailija pitää pienempien puolta.