Sastamalan lukioverkon nipistäminen kolmesta yhteen kaivaa vieläkin ainakin Reino Nummen mieltä. Hän jatkoi valitustietä Korkeimpaan hallinto-oikeuteen, koska alempi oikeusaste hylkäsi hänen kaksi vuotta sitten tekemänsä valituksen.

Valittaminen erilaisista päätöksistä on perusoikeus demokraattisesti hallituissa yhteiskunnissa. Äkkiseltään vain tulee mieleen tuo oikeuksien aikataulutus. Kun Sastamala päätti keväällä 2015 lakkauttaa kaksi lukiota elokuun alusta 2016, niin oikeus antaa kesäkuussa 2015 tehdyistä valituksista päätöksen kaksi vuotta myöhemmin. Ja tilanne jatkuu, kun on tehty jatkovalitus.

Jos jostakin syystä Korkein hallinto-oikeus kääntyy valituksen taakse, niin mitä sitten tapahtuu?

Tuskinpa mitään. Kun lukiot on lopetettu vuosi sitten, niin melkoinen unelma on niiden uudelleen käynnistäminen. Tuntuukin siltä, että hallinto-oikeudet ratkovat monesti asioita, jotka ovat niin jälkijättöisiä, että päätöksillä ei ole enää mitään merkitystä, paitsi henkinen. Jollakin tapaa pitää tätä oikeuskäytäntöä nopeuttaa merkittävästi. Se on niin valittajan kuin valituksen kohteenkin etu.

Vielä sitten silmäniloa. Parisen vuotta sitten Kiikan kirjastotaloa katsellessa silmä kiinnittyi julkisivun repsottavaan kuosiin. Maalit olivat silloinkin rapistuneet ja näky kaikkea muuta kuin ihastus. Viime perjantaina tuo näkyi toistui. Ei ollut löytynyt varoja maalipinnan ja muitten tarvittavien remonttien tekemiseen. Tosin pientä viriä on, sillä sivuseinien alaosia on sivelty uudella maalilla. Vaan koskahan sivellään tuo kaikkien näkyvillä oleva julkisivu, vai odottaako entistä Kiikan kunnantaloa purkutuomio?

Kyse on pienestä rahasta, jolla saataisiin paljon aikaan. Tilanne on vähän samanlainen kuin Vammalan Sylväänrantaan kaavaillun koirapuiston osalta. Ollaan puiston takana, mutta tekniseltä puolelta ei löydy muutamia tuhansia euroja asian toteuttamiseksi. Aluetta käytetään mieluummin soran läjitykseen.