Keltainen rintamamiestalo Sastamalan Varilassa vetää ohikulkijoiden katseita puoleensa. Autoilijat saattavat hidastaa sen kohdalla vauhtiaan, eikä tavatonta ole sekään, että kävelijät ja pyöräilijät pysähtyvät nappamaan kännykällä siitä kuvan. Joulukuun ensimmäisestä päivästä alkaen Leena Kursin koti muuttuu aina Varilan valotaloksi.
“Pihalla, talon ulkorakenteissa ja sisällä on yhteensä liki 80 erilaista valosarjaa. Ystävät kyselevät aina joulukuun lähestyessä, onko uusia valoja tulossa, joten pakkohan sitä on silloin tällöin keksiä jotakin uutta”, Leena Kursi nauraa.
Valot syttyvät vuoden pimeimpään aikaan niin talon asukkaiden kuin kaikkien kaupunkilaisten iloksi.
“Välillä huikkaan ohikulkijoille, että kuvatkaa vaan ja saa tulla sisäpihan puolellekin katsomaan. On mukavaa tuottaa kanssaihmisille hyvää mieltä.”
Leena Kursi kertoo, että ensimmäiset valot aseteltiin pihamaalle 25 vuotta sitten. Samoihin aikoihin taloon muuttivat asumaan ensimmäiset tontut. Nyt tonttuja on 550.
Punanutut ovat vallanneet kaikki alakerran huoneet, niitä on keittiössä, olohuoneessa ja makuuhuoneessa, jopa vessassa päivystää yksi. Hyllyissä, pöydillä, jääkaapin päällä kurkistelee tonttuja, pienet pyöreät veikkoset kiipeilevät kukkaruukussakin.
Suurin osa tontuista on hiippalakkisia valkopartoja, mutta joukossa on myös tonttutyttöjä ja -muoreja.
“Tässä on tonttuperhe, sukua kolmessa polvessa. Eikö olekin kiva? Ja tässä on hauska pariskunta, jonka löysin ruotsinlaivalta. Rouva on ompelupuuhissa ja miehen tehtävä on pidellä lankakoria”, Leena esittelee.
Leenan tontut ovat puuhakasta väkeä. Täysin toimettomana ei tönötä kukaan, vähintään tontulla on kädessään lyhty tai lahjapaketti. Tontut soittavat erilaisia soittimia, leipovat, hoitavat metsäneläimiä tai hevosia, myös pihapiirin lintujen ruokkiminen on tehtävälistalla. Tontut taitavat olla myös leikkisää sakkia; ratsastavat possuilla, käyvät rekiretkellä ja kiikkaavat kiikkulaudalla.
Tonttuja Leena on ostanut niin paikallisista marketeista kuin joulumyyjäisistäkin. Reissun päällä ollessaan hän katsastaa tietysti tonttutarjonnan. Olohuoneen kirjahyllyn kudottu tonttu on kotoisin Tallinnasta ja sillä on hyppysissään suuri kolpakko. Eräs keraaminen tonttuyksilö on saapunut Vammalaan miehen siskontytön matkassa Kiinasta asti.
“Tonttuja on niin paljon, että harva uskaltaa ostaa sellaista minulle lahjaksi. Kahta samanlaista minulla ei ole. Moni on ihmetellyt, miten minä voin muistaa kaikki tonttuni, mutta kai ne ovat iskostuneet alitajuntaani.”
Tontut taitavat olla ehtymätön keräilykohde. Jos ei kaupoista löydy uusia, aina voi luottaa omiin kädentaitoihin. Käsityölehdistä ja tapahtumista saa hyviä vinkkejä. Tämän vuoden hitti on ollut tonttuovi.
“Ennen oli enemmän posliini- ja savitonttuja, nykyään kaupoissa on enimmäkseen kangastonttuja. Miksi niillä on muuten aina lakki silmillä? Siitä en tykkää yhtään”, Leena miettii.
Mikä tontuissa oikein kiehtoo?
“Lapset osaavat vielä iloita joulun taiasta. Ehkä se taika tiivistyy tontuissa, ja haluan pitää siitä tunteesta kiinni, vaikka omat lapseni ovatkin jo aikuisia. Rakastan kaikkea jouluun liittyvää, nautin kun saan muistaa ystäviä ja sukulaisia ja tehdä jouluvalmisteluja.”
Tonttujen paikoilleen asettelu vie useamman päivän ja ajoittuu marraskuun loppuun. Leena kertoo suunnittelevansa etukäteen mitä minnekin laittaa. Loppiaisen jälkeen monisatapäinen tonttujoukko muuttaa vintille säilytyslaatikoihin sekä niille varattuun kahteen kaappiin.
“Haikeissa tunnelmissa erotaan, mutta onneksi joulu tulee joka vuosi.”
Henkilökohtaisesti en tykkää “värikkäistä” härpäkkeistä mutta jokaisen oma valinta, onneksi. Myöskään tuo nk. “valosaaste” ei osu omalle kulkureitilleni. Mutta tsemppiä vaan Leenalle, Suomi on vapaa maa. Tontut on ihania.
Ihania tonttuja, varsinkin nuo kukkaruukkuun kiipeävät. Saako sellaisia vielä jostain? Kiitos pihan valoista, osuvat kulkureitilleni ja tuovat piristystä aamuuni.
“Hiukan” menee jo yli ymmärryksen.
Toisilla on avarampi mieli kuin toisilla.
Eiks toi oo jo paloturvallisuusriski?
Ookko tosissas?
Hei Leena! Kiva, kun aina jaksat rakentaa joulun ihmemaan. Tiedän, että sinä et piittaa muiden mielipiteistä ja se on ihan oikein. Tee edelleenkin sitä mitä sydän sanoo.
Kaunista on.
Kiva! Valoa tähän pimeyteen tarvitaan! Ja tontut on ihania!
Eikös tässä ollut hiljattain lehdessä ilmoitus olikohan se Tampereen suunnalla kun rivitalossa oli syttyi tulipalo jouluvalojen muuntajasta ulkopuolelta.
Paljonko nämä jouluvalot kuluttavat sähköä, muun sähkön kulutuksen lisäksi?
No eipä paljoo kuluta. Noi taitaa olla lähes kaikki ledejä. Ja mitä sitten? Et sinä sitä sähköä joudu maksaan. Ihan vaan vertailunavertailuna, kun lämmität sen sähkösaunasi, niin sillä sähkömäärällä pitää varmasti viikon noita lamppuja päällä. Hyvä että joku uskaltaa tehdä kuten huvittaa!
Toivottavasti perunkirjat tehdään kesällä, on helpompi kantaa valmiiksi laatikoissa olevat tontut kaatopaikalle.
Toivottavasti ei pala koko pirtti!