Alueviestin Kesäviestin kannessa komeili tänä vuonna joutsenpariskunta. He ovat Manta ja Olavi. Hannu Moilanen kirjoitti lehteen jutun Rautaveden rannoilla viihtyvästä kaksikosta:
Joko tunnet Mantan ja Olavin? Varmaan muistat nämä esikuvat ja historian voimahahmot Tyrvään seudulta kansanparantajana ja pyhimyksenä. Mitä sanoisit jos he olisivat palanneet vaikuttamaan Sastamalan seudulle, erityisesti Vammalan ja Tyrvään Pyhän Olavin kirkon maisemiin Kallialaan?
Näin olen mielikuvissani ajatellut, ristiessäni seudulla pesivän laulujoutsenpariskunnan tunnetun kansanparantaja Amanda ”Tyrvään Manta” Jokisen ja norjalaisen pyhimykseksi korotetun Olavi Haraldinpojan mukaan. Noin kymmenkunta vuotta sitten sukukypsäksi tullut lintupari tutustui Sastamalan perinteikkääseen seutuun, avioitui elämän pituiseen liittoon ja asettui pesimään Rautavedelle Pyhän Olavin kirkon maisemiin, jossa Tyrvään Manta ja Pyhä Olavikin aikanaan vaikuttivat.
Ennen suhteen vakinaistamista kävivät linnut toki paikkaan tutustumassa parina kesänä. Seutu todettiin riittävän rauhalliseksi ja ravinteikkaaksi aloittaa yhteiselo ja pesintä. Pesintää on siitä saakka jatkettu vuosittain menestyksellä ja uusia jälkeläisiä saatettu maailmaan noin 35-40 kappaletta.
Pesäpaikka on vaihtunut pari kertaa, mutta muuten kesävieraat Manta ja Olavi viihtyvät seudulla mainiosti. Reviirille tullaan aikaisin keväällä ja sitä puolustetaan ritarillisen urheasti, muilla linnuilla ei sinne ole asiaa. Ei edes kanadanhanhilla.
Jälkeläisiä pariskunnalle syntyy vuosittain vaihtelevasti n. 3-6, parhaimmillaan seitsemänkin untuvikkoa on nähty. Kesän mittaan jotkut poikasista menehtyvät. Vuosittain pari poikasta kuolee tai joutuu lihaa syövien petojen saaliiksi ilmasta tai vedestä käsin.
Laulujoutsenen täytyy aloittaa pesintä heti kun ilmat sen sallivat. Suomen kesä on niille lyhyt, vähintään 5-6 kuukaudessa poikasten täytyy olla lentokykyisiä. Tänä keväänä pesintä Mantalla ja Olavilla alkoi huhti-toukokuun vaihteessa, jolloin oli lämmin kausi. Haudonnasta vastaa pääosin äidillinen Manta. Perheenlisäystä saamme kenties nähdä jo tämän kesälehden ilmestymisen aikoihin touko-kesäkuun vaihteen tietämillä. Poikaset ovat uimakuntoisia melkein heti synnyttyään.
Laulujoutsenen historiaa Suomessa tuntevat muistavat hyvin Yrjö Kokon joutsenkirjan Suomen Lapissa pesineistä Marski ja Hanna -linnuista. Tuolloin 1950-luvulla laulujoutsen oli pyydystetty ja ahdistettu maassamme sukupuuton partaalle kauas aina Lapin perukoille asti, jossa sielläkin pesi enää muutamia pareja. Täältä Kokko löysi etsinnän tuloksena yhden aran lintuparin jotka nimesi Marskiksi, marsalkka Mannerheimin mukaan ja Hannaksi, tunnetun oopperalaulaja Hanna Granfeltin mukaan.
Tästä ja linnun rauhoittamisesta myöhemmin alkoi laulujoutsenen voittokulku Suomessa. Nykyisin kansallislintuamme pesii maassamme jo noin 10 000 paria.
Sastamalan seutu on noussut viime vuosina kenties Pirkanmaan parhaaksi kunnaksi havaita kansallislintuamme laulujoutsenta, etenkin kevät- ja syysmuuton aikaan. Seudun laajat peltomaisemat ja runsaat vesistöt tarjoavat linnuille hyvät olosuhteet menestyä. Keskikesällä, varsinkin pesintäaikaan, linnut Mantan ja Olavin tapaan viettävät luonnollisesti hyvinkin piilottelevaa elämää.
