Suomessa ei ole puutetta kesäteattereista, niitä löytyy jokaiseen makuun, monta joka pitäjästä.

Me, Vammalan Retkeilijöiden pyöräporukka päätimme valita kohteeksi Valkeakosken kesäteatterin. Alkukesän tuuliset ja osin helteisetkin päivät olivat takana, kun me lähdimme matkaan vanhan Superin pihalta. Porukkamme koostuu entisistä nuorista, joten matkantekoon oli varattu viisi päivää – ei siis sinne ja takaisin.

Viidenkymmenen kilometrin päivämatkat mahdollistivat kauniiden maalaismaisemien ihastelun – keskeneräinen vilja lainehti pelloilla, linnut lauloivat alkukesän riemuaan ja ojanpientareilla luonnonkukat puhkesivat loistoonsa. Pyöräillessä pystyy aistimaan tämän kaiken erilaiset tuoksut mukaan lukien.

Neljä yötä – neljä ihanan erilaista majapaikkaa

Sammaljoen kirkon kautta Liitsolaan, lohikeitolle Pop-up ravintolaan. Pienen ruoansulattelun jälkeen matkamme jatkui ennen niin vireään Nuutajärven lasikylään, jonka raitti on hiljentynyt. Vain muutamassa kiinteistössä on toimintaa ja lasinpuhaltajaopiskelijatkin olivat kesälomalla.  Tehdaskiinteistöön kunnostetussa uudessa Tyyne-hotellissa oli viihtyisät huoneet ja maittava ruoka, voimme suositella.

Joka-aamuisen aurinkotervehdyksen jälkeen suuntasimme kohti Toijalaa Urjalan aseman kautta.

Matkaosuuteemme kuului pieni metsäreitti, jonka alussa päätimme olla hiljaa muutaman kilometrin ajan – havainnoimme itseksemme luontoa ja se osoittautui yhdeksi matkamme parhaista osuuksista – aina ei tarvitse kertoa kaverille, mitä näkee, vaan voi pohtia asioita itsekseen tai antaa ajatusten levätä.

Toinen yö Päivölän opistolla sai entiset nuoret muistelemaan menneitä ja omia kouluaikojaan. Asuimme opiskelija-asuntolassa ja ruokailimme kesälukiolaisten kanssa yhdessä. Saimme kuunnella mielenkiintoisen esityksen vireän opiston toiminnasta. Taisimme nuortua muutaman vuoden. Saimme myös kuvamme heidän Facebook-sivuilleen, niin ennennäkemätön porukka olimme siellä opiskelijoiden keskellä.

Kolmas päivä oli varattu kulttuurille ja pyöräilyä vain parikymmentä kilometriä.  Aamu alkoi opastetulla kierroksella Visavuoressa Emil Wikströmin taiteilijakodissa, joka tunnetaan myös Kari Suomalaisen pilapiirrosnäyttelystä.

”Joka aamu kun mä herään, mä ihmettelen, kuinka taitava mä oon”, sanoi Kari Suomalainen eräänä aamuna. Vaimonsa Lippe Suomalaisen mukaan, Kari ei ollut mikään vaatimaton mies, mutta hän oli aikansa paras pilapiirtäjä ja hänen piirroksensa elävät yhä.

Visavuori jäi taakse ja matkalla Valkeakosken keskustaan poikkesimme 1500-luvulta peräisin olevaan Sääksmäen kirkkoon. Lounaspaikaksi olimme valinneet urheilutalon, jossa oli hieno uima-ja liikuntahalli. Ruokailun jälkeen pieni virkistäytymistauko yöpymispaikassamme  Hotelli Waltikassa ja sieltä jalkaisin Apianniemeen kesäteatteriin – Danny-musikaalia katsomaan. Olimme ensi-illassa ja onneksemme itse Danny, Ilkka Lipsanen istui penkkirivistömme takana – melkoisen tunnekuohun vallassa.

Vauhdikkaan ja mielenkiintoisen esityksen jälkeen hän aplodien saattelemana nousi lavalle näyttelijöiden keskelle. Retkemme pääkohde oli onnistunut, vaikka suomalainen kesäilta ei aina ole lämmin, mutta kuitenkin sateeton.

Retkemme viimeiseen majapaikkaan matkasimme sääennusteen mukaan sateisessa kelissä, mutta onneksi ennusteet ovat joskus vain ennusteita ja saimme polkea Valkeakoskelta Vesilahteen puolipilvisessä, ihanteellisessa säässä.  Matkalla ruokailimme Viialassa ja Ala-Orvolan maatilalla saimme nauttia saunan löylyistä ja melko lämpimästä uimavedestä. Talon vanhaisäntä kertoili meille vanhan sukutilan historiaa ja nykypäivää. Illalla mietimme, mikä oli ollut matkamme mielenkiintoisin kohde tai yöpymispaikka.

Mietinnän tulos – 4 ihanan erilaista majapaikkaa ja mukavia vierailukohteita.

Lauantaina kahvittelimme Rämsöön kesäteatterin kahvilassa ja nautimme Lantulan kesäkioskilla jäätelöt. Olimme kuluneen viikon aikana tehneet ekoteon – pyöräilleet vähäpäästöisesti  luontoa vahingoittamatta, paikallisia yrityksiä tukien. Kotiseudun lähistöllä on paljon mielenkiintoista katsottavaa.

Helena Heikkilä