“Sisään sopii tulla kengät jalassa, koska tämä on eletty talo”, sanoo Sirkkaliisa Haapaniemi toivottaessaan vieraan lämpimästi tervetulleeksi kotiinsa. Elettyä elämää kiikkalaisella ilopillerillä on takanaan tänään seitsemän vuosikymmentä, ja tarinoita ylöskirjattavaksi vähintäänkin romaanin verran.

“Minä olen Poussan mäessä tehty sotamuisto”, hän nauraa. “Äiti lähti saattamaan isää junalle, kun kutsu kävi rintamalle. Hetken huumassa he päättivät hankkia luonnon helmassa sotamuiston, siltä varalta ettei isä enää palaisi.”

Monessa mukana

Sirkkaliisa tunnetaan Kiikassa ahkerana ja idearikkaana puuhanaisena. Alzheimeria sairastavan miehensä Sepon omaishoitajuuden lisäksi hän toimii luottamustehtävissä VPK:ssa ja eläkkeensaajissa sekä loihtii herkkuja kanssaihmisten pitopöytiin. Haapaniemen kylässä on koettu myös monet Sirkkaliisan tiluksillaan järjestämät juhlat. “Lavatanssit, Napakymppi, hattujuhlat, pyjamabileet, vuotuiset grillijuhlat ja kesäjuhlat”, hän luettelee.

Viime vuodenvaihdetta Sirkkaliisa juhlisti viettämällä sähköttömässä talossa avoimien ovien päivää. “Tarjosin boolia ja keitimme kaasukeittimellä monta kiloa nakkeja. Lähdimme taskulamppujen valossa jäljittämään nurkissa pyöriviä outoja hiippareita, jotka paljastuivat sitten sähkömiehiksi. Olivat niin kiireisiä, etteivät edes kahville kerinneet.”

Mainitsemisen arvoinen on myös Sirkkaliisan kuuluisa kalansaalis. “Laskin verkot autuaan tietämättömänä tehdyistä lohi-istutuksista. Oli se järkytys, kun järvestä nousi kalaa kilokaupalla. Kylällä sanotaan vieläkin, että Sirkkaliisa tyhjensi Kiimajärven lohista.”

Sirkkaliisan ajatuksista voit lukea lisää tänään julkaistusta Alueviestistä.