Sastamalalainen urheilu- ja lentopallovaikuttaja Sauli “Pappa” Vainiomäki on kuollut. Tieto vahvistettiin Alueviestille keskiviikkona.
Vainiomäki valittiin vuoden valmentajaksi Vammalassa kaksi kertaa. Hän sai useita juniorivalmentajapalkintoja VaPSissa, Vammalan Kisassa sekä VaLePassa. Pappan johdolla juniorit saavuttivat useita SM-mitaleja.
Pappa on vaikuttanut usean maajoukkueleiritykseen osallistuneen pelaajan, kuten Antti Eskon, Mikko Eskon, Olli Kunnarin, O-P Ojansivun ja Kaisa Jokisen, valmennukseen.
Hän ehti toimia myös miesten liigajoukkueen 2-valmentajana.
Pappa osallistui merkittävällä panoksella useiden vuosien ajan myös paikallisradion lentopallo-ohjelmien tekemiseen. Hän oli vakiovieras Iskelmä Sastamalan Lentopalloviikko vartissa -lähetyksissä. Pappa toimi paikallisradion lentopalloasiantuntijana jo aikoinaan Radio Mantassa.
Vainiomäki oli syntynyt vuonna 1963.
Juttua on muokattu tiedon vahvistamisen osalta kello 14.19.
Nyt on paha olla. Lapsuudesta tunnettiin ja monet sanat vaihdettiin. Toivottovasti vielä nähdään. Kiitos kaikesta.
Isot kiitokset Pappalle! Erittäin kova tekijä juniorisovalmennuksessa. Lisäksi aikamoinen persoona, jonka tunsi kaikki lentopallopiireissä. Lepää rauhassa.
Yksi muistoista Pappan kanssa tai mulle Sauli oli aina Sauli. Kai se johtui kun lapsesta tunnettiin. Mentiin Saulin audilla 80 luvun alussa kattoon Tampereelle Suomi-neuvostoliitto. Oli harjoitusmatsi canada-cuppiin. Suomella oli peräti yksi kenttä nhl miehiä mukana. Meitä oli viisi jannua audissa. Saulin lisäksi veli-Otto ja Kangassalon Jari. Kuka oli viides niin en muista. Takaisin tullessa Pappa pyyhkäisi porin tiellä aika kovaa kun joku meinas ruveta kilpasille. 180 oli audin mittarissa. Sen aikaille autoille aika paljon. Vaikea on ymmärtää että Sauli on poissa. Paljon on mennyt läheisiä viime aikoina. Surullista.
Sinun paikkaasi Pappa ei kukaan pysty ottamaan. Jäät elämään muistoissa. Lämmin osanottoni omaisille.
Kiitos hienoista muistoista, lepää rauhassa pappa.
Mielestäni Papalle pitää jättää tyhjä paikka Vexvelle iki ajoiksi! Osanotot omaisille.
Lämmin osanottoni omaisille, läheisille ja ystäville. Lepää rauhassa Pappa.
“Häntä, jota kaivataan ei menetetä koskaan.” Lämmin osanottoni omaisille ja ystäville. Kauniit ja lukuisat muistoviestit kertovat oleellisen. Illan ajatukset palasivat hetki toisensa jälkeen Papan hyväntuulisuuteen, silmäkulman pilkkeeseen ja elämänmyönteiseen olemukseen. Kunnioittaen elämäntyötäsi ja upeaa Persoonaasi!
Lepää rauhassa Sauli.
Pappan “valmennuskulttia” pitää vaalia. Ihmisen kohtaamisen taito, iästä ja yms. riippumatta oli vailla vertaa.
Säätiö tai joku pystyyn nimenomaan juniorivalmennuksen edistämiseksi.
Osanotto. Hieno, värikäs persoona.
Hieno,sanavalmis,kaikille ystävällinen mies on poissa!
Tyrvään nuorisovalmennus menetti suuren persoonan ja vaikuttajan.
Lepää Rauhassa Pappa!
Omaisille osanottoni ja jaksamisia.
Kiitos Pappa! Lepää rauhassa.
Pappa oli nuorelle miehelle suurin auktoriteetti ja erinomainen kasvattaja. Olen kiitollinen vuosikymmenien mittaisesta ystävyydestäsi. Pappan seurassa oli aina hyvä olla. Osanottoni omaisille.
Syvä suru. Osanotto Kokemäeltä.
Pappa sanoi, että kaikki ihmiset eivät ole lempinimen arvoisia,
vaan harvat ja valitut. Sain osakseni tämän kunnian.
Elit kuitenkin elämäsi omistautuneena sinulle tärkeille asioille.
Siihen ei moni pysty.
Vähän tulee ikävä.
Sain myös Pappalta lempinimen, omalla nimellä ei kutsu enää muuta kun verottaja kirjeissään.
Pappalta tuli paljon ohjeita ja viisauksia elämään, erityisesti urheilun puolella. Silloin kun ajoin kilpaa, Pappa oli mun psykologinen valmentaja, hyvin toimi kun jotenkin pärjäsin.
Nyt tuli tyrvääläiseen urheiluun sellainen reikä mitä ei pystytä yhden ihmisen voimin täyttämään.
Suru ja kaipuu on suuri.
Osanotot omaisille.
Lepää rauhassa Sauli “pappa” Vainiomäki. Omaisille voimia suuressa surussa.
Paljon sai Pappa aikaan lentopallon suhteen, iso käden puristus hänelle.
Lepää rauhassa Pappa <3
Suurta valmentaja persoonaa muistaen otan yhden “pikkupappan” kun poikkean olohuoneessa. Osanotto omaisille.
Kiitos Sakke hienoista hetkistä mitä pikkuserkukset saatiin kokea yhdessä.
Olit aina tasapuolinen ja reilu kaveri ja ystävä sekä aina valmis auttamaan kun sitä tarvittiin.
Olit pikkupojasta asti järjestämässä reissuja ja bussimatkoja milloin Turkuun ja milloin Tampereelle matseihin oli paljon naurua ja vitsejä ja huulen heittoa.
Olit myös tosi kilpailuhenkinen kova treenaamaan ja annoit aina kovan vastuksen kun yhdessä pelailtiin ja kisailtiin ja rakennettiin omia urheilupolkuja pikkupoikina.
Kun omat pelisi oli pelattu, annoit koko elämäsi valmennus työlle.
Työ mitä teit junnujen eteen ja vähän vanhempienkin junnumielisten eteen on vertaansa vailla. Jätit suuret saappaat täytettäväksi.
Sakkea kaivaten ja hyvää viimeistä matkaa toivottaen sekä voimia omaisille suureen suruun.
En juuri Pappa päässyt nauttimaan valmennuksestasi, mutta havaintoja ja neuvoja jaoit aina pyytämättäkin ja aikaasi riitti aina syvällisiinkin keskusteluihin. Näitä hetkiä kaipaan.
Sain tulla kantamaan korteni kekoon junnuvalmennukseen tehtävään mielekkääseen maailmaan juurikin Sauli “pappa” Vainiomäen houkuttelemana… Myös Papan valmennusopissa sain olla mukana oppipoikana.
Iso kiitos tästä ja lämpimät muistot ovat aina mielessäni!
Osaanotto läheisille ja omaisille.
Muistan hyvin Pappa Vainiomäen. Hän oli monesti touhuamassa pelipaikalla, kun tulimme Kokkolasta VaLePan vieraaksi. Hänen silmänsä tuikki vähän ilkikurisesti, mutta samalla lempeästi. Miksi parhaiden pitää useasti lähteä liian aikaisin.
Lepää rauhassa, Pappa. Sinun aikasi oli lähteä nyt.
VaLePalta hieno ele kunnioittaa Papan muistoa ja hänen tekemää mittavaa työtä lentopallon eteen.
Kiitos hienoista ikimuistoisista hetkistä Pappa. Lepää rauhassa. Osanotot omaisille.
Kiitos hienoista ikimuistoisista hetkistä Pappa. Lepää rauhassa. Osanotot omaisille.
Osanottoni, life is play….i, muureena membor you…..T. Arska (palvari)
Oli etuoikeus ja kunnia tuntea Pappa. Kaikkien tuntema ja monien juttujen alkulähde. Kaiken kaikkiaan hieno,avarasydäminen,välitön suuri persoona. Toivottavasti vielä nähtäisiin joskus! T.Felix